se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 9. huhtikuuta 2022

interlude

vaikka menen taaksepäin, 
minusta tuntuu että menen eteenpäin 

hetki kerrallaan 
mitä syvemmälle ajaudun 
sitä enemmän ymmärrän 
kipua 
ihoni, lihani palaneet tuhkaksi  
olen pelkkä luuranko 
janoista kuoleman viettiä, epätoivoa 
ja loputonta itsevihaa 

mutta minä istun niiden tunteiden kanssa 
auringossa, hitaasti hengittäen, 
kuunnellen aaltojen paiskautuvan rantakiviin 
ja tuulen tarttuvan mäntyjen oksiin 
ja luitteni onttoihin koloihin 
keikuttaen, keikuttaen 
hajonnutta maailmaani 

ja jossain täällä 
hiljalleen parannun  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti