se mistä ei keskustella päivisin

tiistai 22. maaliskuuta 2022

kuolevainen II


on vaikeaa olla hereillä 
ja mahdoton nukahtaa 
välimaastossa sumuisia muistoja 
mitä väliä millään on 
heittäydyn 
vasten tuulta 
aallokkoon 
tai sinun syleilyysi 
olemassaolon kysymys 
vapisevan luja 
halu elää 
selviytymisen arvet 
syntymän tarkoitus 
jos taivaankannen takana on tyhjää 
auringon kultainen kimalle 
meren pinnalla 
kyyneleissä
vapaus 
silmut, aukeavat kukinnot, silmät 
hitaasti keinuttavat käsivarret 
sinun hiustesi tuoksu 
jos millään ei ole tarkoitusta 
minä elän silti 
pitelen sinusta kiinni 
ääriviivaton käden jälki 
sinun ihollasi 
viipyilevä, 
katoava 




maanantai 21. maaliskuuta 2022

kuolevainen I


kellun tyhjiössä 
unelmassa 
vai dissosiaatiossa 

mitä jos 
tässä 
ei 
ole 
järkeä 

kevät tulee liian voimakkaana 
vihreät kerät ja nuput 
vapisevat ylös maasta, 
jonne monet ovat maatuneet, 
sokeina kurkottavat aurinkoon 

ajaudun rantaan 

tiedän, etten näytä siltä, mutta 
jotain on mennyt rikki 

entä jos 
millään ei ole 
tarkoitusta 





keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

sireenit


jos satutat minua 
minä hajoan 
sirpaleiksi 
teräviksi ja rikkoviksi 
    ja piirrän haavoja 
    joka puolelle ympärilleni 
missä menee raja 

sively poskella; 
pehmeä ja hento 
nukut viattomasti 
kuin pieni eläin 
    millaista siellä on 
    ja pääsenkö mukaasi 
voisinpa kadota tähän  

en ole varma 
onko täällä aivan hiljaista 
vai ovatko äänet olleet niin kovia 
että tärykalvoni ovat räjähtäneet 
    mistä voi tietää 
        mitä tapahtuu 
    kun hälytyskellot soivat päässä tauotta 
                                kuin sireenit 
enkä kuule mitään 
en kuule ääntäsi 
en kuule omaani 

mikä on liikaa 
ja mikä liian vähän 
miksi minun pitää vetää rajat 
kun joku rikkoo ne kuitenkin 
ja mitä tapahtuu 
jos ei 

lauantai 5. maaliskuuta 2022

elo

aallot helisyttävät jääpaloja rantaviivalla 
tulen tänne, kun en saa henkeä 
upotan käteni jäiseen mereen, 
että en ajattelisi mitään 

en kestä ajatusta, että voisin menettää sinut 
ajatus kaikuu kylkiluiden välissä, 
repien tietään kaoottisesti ulos 
rintaani sattuu niin, että uskon hukkuvani, 
mutta olen elossa 
ja suola kuivuu huulilleni 

minä en enää ymmärrä mitään 
joskaan en ole koskaan muutoinkaan ymmärtänyt 
miten tätä elämää voi elää 
ja olla pelkäämättä 
milloin kaikki tuhoutuu 

ja miksi toiset haluavat sen kaiken tuhota