se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 12. helmikuuta 2022

annetaan sille aikaa

annetaan sille aikaa 
mutta ei se parane 
infektio on kapseloitunut sisään 
ja yhä aristaa 

sinä halusit minua mutta en nähnyt sinua 
se tuntui leikiltä, jossa otit minut 
ja heitit menemään 
kuin kissa, joka leikkii saalillaan 
päästit irti ja ajattelin olevani vapaa  
minä halusin tuntea kaiken 
elin (epä)toivosta, 
tullakseni nähdyksi, rakastetuksi näin 
joka paikkaan sattui ja olin jatkuvasti haavoilla 
niin syvillä urilla 
mutta leikin tulella vain tunteakseni 
kuullakseni totuuden 
näin kaikki värit liekeissä, tunsin punaisen ja sinisen, 
ja esitin, ettei se polttanut, 
mutta paloin niin pahasti, 
että luulin kuolevani 

annetaan sille aikaa 
mutta minä tiedän etten ole sinulle enää mitään 
olen tuhkaa, pois poltettu, 
jämät tupakasta tumpattuna hankeen 
kuraisella kadulla 
ilman nimeä
minä olin valhe 
se, jota kukaan ei myöntänyt 
liian outo 
kuulumaan joukkoon 
hiljaisuudessa vaiettu 
paha sana 
silti sanoit että maailman kauneus oli silmissäni 
mistä minä olisin voinut tietää 
minä näin vain mätänevät haavat 
ja peilissä kuoleman 
en yhtään tähteä 
tai valonpilkahdusta 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti