se mistä ei keskustella päivisin

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

parempi vai pahempi ihminen

olen kuluttanut liikaa aikaa itsetutkiskeluun 
törmännyt seiniin ja huoneisiin ilman ovia 
on olemassa asioita ja ihmisiä, 
joita ei pääse pakoon 

joskus on hyvä olla parempi ihminen 
ja ymmärtää, antaa olla 

mutta jos vedän kaiken vain vessasta alas 
unohdan, annan olla 
mikään ei katoa 
minä uhriudun 
ja ajattelen, etten voi vaikuttaa elämääni 
katkeroidun, muutun harmaaksi 
vain ollakseni parempi ihminen 

ei maailma toimi niin, 
paremmat ihmiset eivät saa pokaaleja 
ne unohdetaan, 
vaikka ne eivät unohda 

on vain liikaa vihaa, liikaa    v i h a a  
tunteakseni itseni uhriksi 

muistan ajan  
kun se roikotti minua kaulasta 
seinää vasten ja kuristi 
muistan kun se repi hiuksiani 
ja löi minua 
joskus muuten vaan 
ja joskus se aiheutti riitaa 
jotta voisi tehdä mitä haluaa ja sanoa: 
mitäs sait minut 
suuttumaan 

ennen silmissäni oli pelkoa 
nyt pelkkää mustaa 
minä haluan että pelkäät minua 
niin kuin minä pelkäsin sinua 

silläkin oli rankkaa 

tuntuisiko hyvältä lyödä lyötyä 

    en tiedä - kysykää kaikilta niiltä, 
jotka minua ovat lyöneet 
miltä se tuntuu 
tuntuuko se    h y v ä l t ä

        minä en halua olla taas parempi ihminen 
mitä sellainen on minulle antanut 
muuta kuin pullotettua vihaa 


perjantai 15. huhtikuuta 2022

"mikä sinua vaivaa"

 Asetelma on erikoinen 

päivän uutinen 

hoitajat vaativat liikaa palkkaa 

vai hoitajat saavat liian vähän palkkaa 

se nauraa minulle 

nojatuoliltaan 

kyselee kysymyksiä 

hei haloo

mistä ottaisit pois veroja

jotta laittaisit siihen 

mistä ottaisit pois 

ja antaisit niille 

etkö osaa vastata

se nauraa minulle 

sinä et sano mitään

seison yksin pöydän äärellä 

vaikka aiemmin seisoit siinä vierelläni 

"ota toinen tyttöystävä", se sanoo sinulle 

moneskohan kerta se oli 

mutta sehän oli vain vitsi 

eikö ollutkin, rakas 


lauantai 9. huhtikuuta 2022

interlude

vaikka menen taaksepäin, 
minusta tuntuu että menen eteenpäin 

hetki kerrallaan 
mitä syvemmälle ajaudun 
sitä enemmän ymmärrän 
kipua 
ihoni, lihani palaneet tuhkaksi  
olen pelkkä luuranko 
janoista kuoleman viettiä, epätoivoa 
ja loputonta itsevihaa 

mutta minä istun niiden tunteiden kanssa 
auringossa, hitaasti hengittäen, 
kuunnellen aaltojen paiskautuvan rantakiviin 
ja tuulen tarttuvan mäntyjen oksiin 
ja luitteni onttoihin koloihin 
keikuttaen, keikuttaen 
hajonnutta maailmaani 

ja jossain täällä 
hiljalleen parannun  

jää ja tuli


olen niin vihainen sinulle 
on vaikea antaa anteeksi 
käteni ovat lämpimät, mutta sydämeni -   
kuin jäälautat suolaisessa meressä - 
miten voisin armahtaa sinut synneistäsi 
kun samoista synneistä polttaisin itseni roviolla 
ja heittäisin bensaa liekkeihin 
eikä mitään jää 
    jäljet 
        tulenpunainen kirkas valkoisuus 
    sinun hauras kosketuksesi, 
jonka pusken pois 
minun kaiken tappava hyökyaaltoni 
tuho, jota kylvän 
väkevät iskut kasvoillani 
halki purrut hampaani 

nyt tajuan millaista on 
katsoa itseään silmiin 
ja nähdä se julmuus, 
jonka niin kauan on kieltänyt 
olen hirvittävän vihainen itselleni 
en voi antaa anteeksi  
pienintäkään virhettä 
    en päästä irti 
        näen vain sinut 
    enkä yhtään mitään 
kellun jäälauttojen seassa turtana 
etteivät liekit nuole minua elävältä 
mutta me kaikki tiedämme 
että kuolen tänne 

perjantai 8. huhtikuuta 2022

toisinto

tehdään jotain mukavaa 
minun mielikseni 
hymyilen 
mutta et tiedä onko huulissani  
verta vai viiniä 
    katsotaan, kuinka pitkälle 
voin tämän viedä 
kunnes petät minut 

tuttuja kuvioita, tapetissa puhumaton muisto  
hapuilevia jälkiä 
tämäkin voi olla toisinto 
painajainen, joka vain alkoi eri tavoin  

miksi puhut noin 
vanhat kaiut 
etäiset, hitaasti lähestyvät 
uppoan johonkin, missä en ole mitään 
kutistun ja kasvan vuorotellen 
hajonnut todellisuus sekoitettuna reaktiiviseen käytökseen   
kutistun niin pieneksi etten osaa hengittää 
käperryn kippuraksi kasaan 
ja olen valmis lähtemään 
olet ainoa johon uskon 
mutta mitä jos en tunnistaisi kasvojasi enää 
kaikki on niin käsittämättömän pienestä kiinni 
    mitä jos sinä tuhoat minut 
    mitä jos sinä tuhoat minut 
    mitä jos sinäkin tuhoat minut 
niin kuin kaikki muut 

katson itseäni ulkopuolelta  
kulmani repsottavat 
olen pitänyt tätä kasassa 
seison tässä ja vapisen 
olen pisteessä, 
joka muistuttaa minua jostakin, 
mitä en tahdo muistaa 

laajenneet pupillit 
kylmännihkeät kämmenet 
mitä jos 
kaikki murtuu 
uudestaan ja uudestaan 
miksi uskoisin mihinkään 
jos sinäkin valehtelet 
käsitätkö
jos sinäkin olet toisinto 
kuinka syvälle hulluuteen 
voi vielä mennä 




tiistai 22. maaliskuuta 2022

kuolevainen II


on vaikeaa olla hereillä 
ja mahdoton nukahtaa 
välimaastossa sumuisia muistoja 
mitä väliä millään on 
heittäydyn 
vasten tuulta 
aallokkoon 
tai sinun syleilyysi 
olemassaolon kysymys 
vapisevan luja 
halu elää 
selviytymisen arvet 
syntymän tarkoitus 
jos taivaankannen takana on tyhjää 
auringon kultainen kimalle 
meren pinnalla 
kyyneleissä
vapaus 
silmut, aukeavat kukinnot, silmät 
hitaasti keinuttavat käsivarret 
sinun hiustesi tuoksu 
jos millään ei ole tarkoitusta 
minä elän silti 
pitelen sinusta kiinni 
ääriviivaton käden jälki 
sinun ihollasi 
viipyilevä, 
katoava 




maanantai 21. maaliskuuta 2022

kuolevainen I


kellun tyhjiössä 
unelmassa 
vai dissosiaatiossa 

mitä jos 
tässä 
ei 
ole 
järkeä 

kevät tulee liian voimakkaana 
vihreät kerät ja nuput 
vapisevat ylös maasta, 
jonne monet ovat maatuneet, 
sokeina kurkottavat aurinkoon 

ajaudun rantaan 

tiedän, etten näytä siltä, mutta 
jotain on mennyt rikki 

entä jos 
millään ei ole 
tarkoitusta 





keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

sireenit


jos satutat minua 
minä hajoan 
sirpaleiksi 
teräviksi ja rikkoviksi 
    ja piirrän haavoja 
    joka puolelle ympärilleni 
missä menee raja 

sively poskella; 
pehmeä ja hento 
nukut viattomasti 
kuin pieni eläin 
    millaista siellä on 
    ja pääsenkö mukaasi 
voisinpa kadota tähän  

en ole varma 
onko täällä aivan hiljaista 
vai ovatko äänet olleet niin kovia 
että tärykalvoni ovat räjähtäneet 
    mistä voi tietää 
        mitä tapahtuu 
    kun hälytyskellot soivat päässä tauotta 
                                kuin sireenit 
enkä kuule mitään 
en kuule ääntäsi 
en kuule omaani 

mikä on liikaa 
ja mikä liian vähän 
miksi minun pitää vetää rajat 
kun joku rikkoo ne kuitenkin 
ja mitä tapahtuu 
jos ei 

lauantai 5. maaliskuuta 2022

elo

aallot helisyttävät jääpaloja rantaviivalla 
tulen tänne, kun en saa henkeä 
upotan käteni jäiseen mereen, 
että en ajattelisi mitään 

en kestä ajatusta, että voisin menettää sinut 
ajatus kaikuu kylkiluiden välissä, 
repien tietään kaoottisesti ulos 
rintaani sattuu niin, että uskon hukkuvani, 
mutta olen elossa 
ja suola kuivuu huulilleni 

minä en enää ymmärrä mitään 
joskaan en ole koskaan muutoinkaan ymmärtänyt 
miten tätä elämää voi elää 
ja olla pelkäämättä 
milloin kaikki tuhoutuu 

ja miksi toiset haluavat sen kaiken tuhota 


maanantai 28. helmikuuta 2022

savupatsas


on niin hiljaista 
vaikka kaikki huutavat 
yhteen ääneen 

on niin hiljaista 
että se syö sisäänsä 
kaiken muun

orvokeilla peitetyt konekiväärit 
vaaleanpunaiset sienipilvet 

niin kaunis on kuolema 
psykopaattisissa silmissä 

hajonnut totuus, 
jota huudetaan niin, 
ettei henkeä saa 

nimettömillä haudoilla 
lumen alta puhkeavia kukkia 

sinusta rakennetaan 
vain savupatsaita 


lauantai 12. helmikuuta 2022

annetaan sille aikaa

annetaan sille aikaa 
mutta ei se parane 
infektio on kapseloitunut sisään 
ja yhä aristaa 

sinä halusit minua mutta en nähnyt sinua 
se tuntui leikiltä, jossa otit minut 
ja heitit menemään 
kuin kissa, joka leikkii saalillaan 
päästit irti ja ajattelin olevani vapaa  
minä halusin tuntea kaiken 
elin (epä)toivosta, 
tullakseni nähdyksi, rakastetuksi näin 
joka paikkaan sattui ja olin jatkuvasti haavoilla 
niin syvillä urilla 
mutta leikin tulella vain tunteakseni 
kuullakseni totuuden 
näin kaikki värit liekeissä, tunsin punaisen ja sinisen, 
ja esitin, ettei se polttanut, 
mutta paloin niin pahasti, 
että luulin kuolevani 

annetaan sille aikaa 
mutta minä tiedän etten ole sinulle enää mitään 
olen tuhkaa, pois poltettu, 
jämät tupakasta tumpattuna hankeen 
kuraisella kadulla 
ilman nimeä
minä olin valhe 
se, jota kukaan ei myöntänyt 
liian outo 
kuulumaan joukkoon 
hiljaisuudessa vaiettu 
paha sana 
silti sanoit että maailman kauneus oli silmissäni 
mistä minä olisin voinut tietää 
minä näin vain mätänevät haavat 
ja peilissä kuoleman 
en yhtään tähteä 
tai valonpilkahdusta 



keskiviikko 9. helmikuuta 2022

pandoran lipas

valehtelisin, jos väittäisin, ettei minussa ole vikaa 
todennäköisesti minussa on jotain niin perustavanlaatuisesti pielessä, 
että kaikki loppupeleissä voi vääristyä 
joskus tuntuu, että olen mennyt liian pitkälle,  
että ehkä olen ymmärtämättä tekojani  
avannut pandoran lippaan;  
sillä se tuho, jota nyt kylvän, niittää vielä satoaan 
enkä tiedä, milloin herään ja huudan, 
vai onko minun vain mentävä pidemmälle 
tuntemattomaan 

olen katsonut, kuinka ihmiset lähtevät 
yksi toisensa jälkeen, ne pyyhkiytyvät pois 
ja joskus luulen, ettei mitään jää jäljelle 
tämä valtava valheiden vyyhti 
kehä, johon elämäni ja identiteettini on perustunut 
on tullut päätökseensä 

minä olen ollut niin epätoivoinen, 
että olette saaneet tehdä mitä vain 
sitä vastaan, ettette lähde 
olen uskonut kaiken 
olen luullut, että minusta on välitetty, 
vaikka se on perustunut tarkoitusperien täyttämiseen 
ja minä olen perustanut itseni siihen; 
istunut toiveidenne päällä, huteralla pinolla, 
kruunu päässä kuin mikäkin kuningatar 
ja siinä keikkuessa olen uskotellut itselleni: 
kyllä minusta varmasti välitetään 
kyllä se on varmasti totta 

nyt huudan: en minä tätä halunnut, hei, mitä helvettiä, 
nyt tämä saa riittää! 
kaikki uusiksi, 
koko ideologiani 
kaikki on varissut alas 
maassa makaava alaston otus 
messinkinen kruunu palasina mudassa 
minä en ole enää se, kuka olin 
en pysty siihen enää  
mikä minä olen? 
kehen voin luottaa? 
kaikki on poissa 
on mentävä eteenpäin, 
olen ajatunut niin syvälle, 
että pelkään pian löytyväni toisesta todellisuudesta 
minä hävitän kaiken, mikä ei ole totta, 
vaikka jäljelle jäisi vain autioitunut maa 
en ole pahoillani 



torstai 6. tammikuuta 2022

hetket


yön unettomassa hiljaisuudessa 
sinä olet kuiskaus, 
lupaus aamunkoitosta 
kietoudun vartaloasi vasten 
kuin muuten putoaisin äärettömään 
ilman sinua, loputtomiin öihin 
kadotus 

kuumeiset unelmani 
hiipuvat elinvuodet 
olen elänyt kanssasi enemmän 
kuin kaikkina vuosina ennen 

olen juossut henkihieveriin 
vain löytääkseni rauhan 
hengittäen tuulta ja aurinkoa, 
meren pärskeitä 
nauravilla kasvoilla 
kaikki nämä muistot kanssasi 
- en halua menettää hetkeäkään 

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

palo

kuin äänetön liekki yössä 
kaiken altaan polttava 
tuhoava 
kaiken syövä olento 
olen niin vihainen että se on kuin bensaa 
lyöden liekkeihin, räjähtävä tuho 
eksponentiaalinen kasvu 
sinä et tunnista minua enää 
minäkään en tunnista itseäni 
ja minä elän siitä 
sekunnin kiihdytys nollasta sataan 
olen niin nälkäinen etten nuku enää 
niin nälkäinen että on vain liikuttava 
eteenpäin täyttä vauhtia 
ajattelen niitä, jotka 
sanoivat minua aina 
liian oudoksi 
en koskaan kuulunut joukkoon 
se, jota ei kutsuttu 
se, josta puhuttiin kuiskien 
ja nyt elän siitä, miten minua kohdeltiin 
mikään ei enää koskaan tule tielleni 
kaikki palaa 
palaa 
palaa 


jotain pahaa tapahtuu

nyrkki rintakehällä 
niin minä olen 
uskonut rakkauteen 
mustelmaiset kukat 
kuivuneet huulet 
niin minä olen 
oppinut 

katson, miten asiat lipuvat pois 
kuin sumuinen kuutamo yössä 
katoavat tuntemukset 
hajonneet muistot 
mistä kaikki alkaa 
ja mihin se loppuu 

minä rakastan sinua 
mutta se on pelottavinta ikinä 
vasten ihoani kynnet 
jotka eivät revi minua verille  
mutta minä vuodan silti 
ja tiedän, 
ettei se lopu vielä