se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

kieltämisen kipu

olen ollut äärettömän vihainen 
miten asiat ovat voineet mennä niin  
täynnä tyhjiä ilmeitä  
piiloon maalattuja seiniä 
ihmisiä, jotka eivät tunne mitään  

liian kauan olen huutanut yksin 
huutanut niin, etten saa henkeä 
ne vain seisovat rivissä 
kuin koneet 
ei 
olen raapinut tapetteja alas 
vain ymmärtääkseni, 
ettei mikään 
perustu 
mihinkään 
olen pidellyt seiniä pystyssä, 
ja ne ovat siitä huolimatta sortuneet 
kaikki 
mitä tunsin 
miten koko elämä on voinut olla 
vain pelkkää valhetta 
mitä järkeä siinä on 
miksi juuri tämä on totta

suu kuivana kuin karmeassa krapulassa 
kieltämisen kivussa 
minä lopulta herään 
kaikki on niin todellista, 
niin kirkasta 
valaistut, tyhjät rauniot 
kadonneet ihmiset 
tunteet, jotka eivät tarkoita mitään 
ja minä olen 
tavallaan 
ihan vitun vapaa 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti