se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 4. joulukuuta 2021

alien

en osaa lukea kasvoja 
enkä ymmärrä tarkoitusperiä 
en erota milloin joku haluaa minulle 
hyvää tai pahaa 
en osaa laskelmoida 
en osaa käsitellä ihmisiä 
en ymmärrä mitä minusta halutaan 
minulla ei oikeastaan ole ystäviä 
on vain kasvoja 
ystävällisiä ja vähemmän ystävällisiä 

mitä nyt tällä kertaa 
enkö ollut tarpeeksi 
olenko ollut liian poissaoleva 
liian iloinen, liian surullinen? 

hymyilen ja puhun ihmisille 
mutta jo pitkään olen ollut syväjäässä, 
etäinen ja pakoileva 
se helpottaa, se puuduttaa, 
koska on ollut liian kivuliasta 
katsoa tuttujen kasvojen 
kääntyvän pois 
kerta toisensa jälkeen 
muuttuvan täysin muuksi 
vieraiksi, inhottaviksi 
ja kuulla kuinka kauniit sanat 
olivat vain tarkoitusperien täyttämistä 
kaikki olikin valhetta 
anteeksi, väärinymmärsin 
(tämänkin suhteen)  
eikö kukaan todella välitä? 

mitä nyt tällä kertaa
enkö ollut mitä halusit
olenko muuttunut liikaa  

ok

en ymmärrä ketään 
en tiedä mitä sanoa 
puhun liikaa ja liian vähän 
ja päin seiniä  
en usko ketään 
on vain kasvoja, 
joita en osaa lukea 
ja jos luulen osaavani, 
olen varmasti väärässä 
en koe yhteyttä 
pelkkää hiljaisuutta 
pitkin puhelinlankoja 
olen kuin vieras olento, 
johon yhteys katkeaa 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti