se mistä ei keskustella päivisin

perjantai 26. marraskuuta 2021

loiset

 ne tunnistavat uhrinsa jo kaukaa, luulen, 

luihuilla, kalmankylmillä kämmenillään 
raahautuvat mudasta kohti 
niiden silmissä kiiluu epätoivo ja valhe 
    ne ovat tummia ja varjonkaltaisia, 
kavahtavat valoa, 
eivät halua tulla nähdyksi todellisissa väreissä, 
joten ne imevät kaiken valon pois ympäriltään 

sahalaitaista kuiskintaa, 
vääristynyttä särinää 
    kuinka mukavaa olisi ollut 
ymmärtää ne äänet hälytysääniä, 
mutta kuulin sen lapsuuteni tuutulauluna 


nyt tiedän, ettei niistä ihmisistä koskaan pääse kokonaan 
ne pitää vain osata erottaa muista 

kuinka kirkasta onkaan kaikkien näiden vuosien jälkeen  
eikä mikään kurista kaulalla 
mikään ei saa viedä valoani 

jopa tuntuu, että minusta voi olla johonkin 


tiistai 16. marraskuuta 2021

pistoja

pieniä pistoja 
siellä täällä 
ihon alla kuhisee 
kuin pieniä muurahaisia 
naljailua ja veljeilyä 
et osaa päättää vihaatko vai rakastatko 
sinä rakastat niin kauan 
kun sinulla on valtaa 
ja kenelläkään ei enää ole 
valtaa minuun 
mutta sinulla on aina sanat valmiina 
ja et epäröi iskeä niillä 
heh heh 
vitseiksi naamioidut vittuilut 
minä en ole pahan olosi syy 
vihaa niitä, jotka aiheuttivat haavasi 
älä niitä, joille voit haavoja aiheuttaa 
se on säälittävää 
kyyninen, kalpea ja hilseilevä 
älä pakota minua tähän 
en halua vihata sinua 
mutta pistosi tuntuvat 
ne sanovat, että olen sen yläpuolella 
ne sanovat, ettei pidä välittää 
mutta minä olen niin kuin kaikki muutkin 
käperryn itseeni 
ja pistän vahingon eteenpäin, 
jos en välitä 

torstai 4. marraskuuta 2021

musta vesi

sinä näet unta 
mustasta vedestä, 
jonne juoksen 
pelastaessani muita 
uhraan itseni ja katoan 
pimeään;  
        kylmä 
        ja eloton 
sinä keität kahvia 
ja sanot, että olet huolissasi minusta, 
että minä ajattelen liikaa muita 
ja liian vähän itseäni 
    minä ajattelen sitä koko päivän 
            sinun pelästyneitä silmiäsi 
            ja mustaa vettä 
sinä herätät minut; 

joskus tuntuu 
kuin tekisin kaikkeni 
kiviä ja verta kynsien alla 
raavin tietäni ylös 
mutta mikään ei ikinä riitä 
ja vajoan vain syvemmälle 
    annan paloja itsestäni 
aikani, omistautuneisuuteni 
ihmisille, jotka haluavat vain hyötyä 
    on liian helppoa uhrata itsensä, 
kun ei pidä itseään arvokkaana 
sitä vain katoaa 
mustaan 

mustiin, lyheneviin päiviin 
hupeneva elämäni 
    sinä olet oikeassa 
niin monessa asiassa, 
sinä opetat minulle viisautta 
ja muistutat minua 
mikä on tärkeintä 
- etten aina juokse mustaan veteen 
ja jos juoksen, niin nousen sieltä varmasti