se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 27. syyskuuta 2021

todellista, valhetta, naurua

se ei vaadi paljoa viedäkseen minut mukanaan 
vääristynyt hämärä keskellä kirkasta päivää 
muovin sininen aurinko 
jokin luiseva pitelee minua 
ja nauraa korvaani vasten:

valheita, valheita, 
koko maailmasi on valhetta 

sinä olet sairas 

katson peiliin ja olen kalmankalpea, vihreään taittava  
olen niin ruma, että oksettaa 

tällainen sinä olet 
pohjimmiltasi 
katso 
katso itseäsi 
miksi kukaan välittäisi sinusta 

nämä äänet kiertävät ympyrää 
kaulaani kuristaa 
en saa henkeä 
en saa huudettua 
mutta minun täytyy 
minä olen niin täynnä vihaa 
enkä tiedä mihin sen voi laittaa 
olen neuvoton ja hädissäni 
sillä johonkin se törmää 
ja pirstaleiksi hajoaa 

sinä olet kuvitellut kaiken 
kaikkihan on hyvin 
miksi valehtelet 
vaikea lapsi

mitä minulle on tapahtunut 
en muista enää mitään 
palaset levällään lattialla 
rikon itseni sirpaleisiin 
vuodan verta suustani 
makaan kaakeleilla 
enkä tunne mitään 
katso 
mitä minulle on tehty 
ja kerro se minulle, 
sillä en usko enää itseäni täällä 

täällä minun kokemukseni eivät ole todellisia 
olen pelkkä ihmisen irvikuva 
pettymys, 
valehtelija, 
huomionkipeä nulikka





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti