se mistä ei keskustella päivisin

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

mikään ei meitä voi satuttaa

minä luulen että se on tässä 
kaikki mitä elämältä aina toivoin 
kun taistelin eloonjäämisestä 
        rukoilin tähtiä 
kun kukaan muu ei minua kuullut 

    hiljaisuus 
pikimustan yön syleilyssä 
sinä kasaat yösijaa 
metsän siimeksessä 
pyhitetyn tähtitaivaan katseen alla 
        vain sinä ja minä 
            ja tuuli 
meri kohisee 
kuu vetää sitä puoleensa 
    sinä et sano mitään 
sinun ei tarvitse 
ilma on niin kevyttä täällä 


ennen en tiennyt paljonkaan elämästä 
en tiennyt, että ihminen voi tuntea näin 
tällaista rauhaa toisen kanssa 

tähdet tuikkivat

ja olemassaoloni tuntuu 
mikroskooppiselta 
mutta tarpeeksi suurelta 
pitääkseni sinua lähelläni 
kasvojasi kämmenilläni 
kun sinun on kylmä 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti