se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

päiväkirja

yritän polttaa sitä, mutta se ei pala 
joten revin sen pienen pieneksi silpuksi 
ja heitän sen pois 
muistoni, elämäni, nuoruuteni 
päiväkirjani 

selailen sen sivuja 
ja sydäntäni särkee ja päätäni vihloo 
asiat, joita en ole sanonut ääneen 
asiat, joita en halua kenenkään koskaan lukevan 
sivukaupalla kipua, mustetta käsissäni 
        kuin kuivunutta verta 
minä tunnen sen kaukaisesti, pienen ihmisen, 
joka on kirjoittanut paetakseen  

sinä vihasit kaikkea 
vetäydyit yksinäisyyteen 
ethän sinä tuntenut muunlaista elämää 
sinä etsit vastauksia 
ja sinä olit rohkea, 
vaikka kukaan ei sitä huomannut 
sinä otit vastaan iskuja ja väkivaltaa 
silti sinä halusit uskoa hyvään 
sinä teit virheitä, 
purit tuskaasi niillä keinoin, mitä sinulla oli, 
ja vetäydyit syvemmälle kuoreesi 
sinä rakastit niin kovasti, 
vaikka sinua ei valittukaan  
ja sydämeesi sattui kerta toisensa jälkeen  
sinä toivoit, että joku olisi katsonut sinun silmiisi, 
ymmärtänyt ja pitänyt kädestäsi 
    halusit vain rakkautta 

revin sivun irti 
yksi kerrallaan 
puhdistun 
otan tarinan osaksi minua, 
sillä se on ollut irti minusta kauan 

toivon, että voisin kertoa sinulle 
että se mitä tapahtui, 
ei ollut sinun syytäsi 
ja se kaikki on totta,  
mitä sinä koit 
ja sinä ansaitsit rakkautta, 
jota et saanut niiltä ihmisiltä, joilta sitä toivoit 
se, ettei sinua huomattu, ei tarkoittanut, että olisit näkymätön 
se, että sinulle tehtiin pahaa, ei tarkoittanut sinun ansainneen sitä 

kuulen sen, ettet aina olisi jaksanut 
ja halusit luovuttaa liian usein,  
mutta sinä olit vahva 
ja minä kiitän sinua siitä, että selvisit 
ja minä rakastan sinua 

minä muistan 






perjantai 21. toukokuuta 2021

valittu


en ole yksi teistä 
en ole 
en koskaan tule olemaan   

en sovi joukkoon 
se on perimmäinen tunteeni
sisään rakennettu, ohjelmoitu  
punainen rasti otsassa, jota ei itse näe, 
mutta muut haistavat jo kaukaa 

mietin ystäviä, joita minulla on ollut 
ryhmiin viimeisenä valittu 
poisheitetty 
    kuinka minut piilotettiin  
ja jätettiin kutsumatta 
    perutaan tapaamisia, 
koska joku tärkeämpi haluaa nähdä 
koska on itsestäänselvää 
että minä odotan 
odotan kirkkain silmin 
että valitset minut 
mutta sinä et koskaan 
valitse 

minua 

en ole sen arvoinen 
minä en ole 
en ole mitään 
minä en ansaitse elää 
minä en kuulu tähän maailmaan 

ja minä vihaan kaikkia 
sillä pelkään niin 

minun sydämeni on kylmettynyt 

en ole yksi teistä 
ja se sattuu 
sattuu 

mutta ei ole myöhäistä 
minä olen jotain muuta 
minä olen jotain enemmän kuin tämä 

minä valitsen itse ryhmäni 
minä pelaan itse pelini 
ja minä en valitse sinua 
en enää 
en valitse ketään itseni sijasta 

maanantai 17. toukokuuta 2021

valovanat

saatan olla eristynyt ja estynyt 
mutta minulla on sinut  
sinun silmäsi nauravat ja minä elän 
enteilevä ukkonen tuoksuu kesäyössä 
renkaat ulvovat, pidän kädestäsi kiinni 
toivon, ettei ketään muuta koskaan ollutkaan 
kuin sinä vain 
ennen ja jälkeen 
sinä valitset minut 
et puhu paljoa mutta aurinko laskee silmiisi 
ja minä väreilen viileissä sävyissä 
sinä saatat olla eristynyt ja estynyt 
mutta sinulla on minut 
sinulla on minut, lupaan 
ja me loistamme näin 
kirkkaasti 
palaen 
me kiidämme eteenpäin 



lauantai 8. toukokuuta 2021

julmuus


minua ei ole tehty kestämään 
käsittämätöntä julmuutta 
    järjenvastainen tunteettomuus 
silmissä, jotka katsovat pois 
piittaamattomuus puuduttaa 
ajatukset, salaisuudet, 
    mielivaltaiset teot, 
nauru, joka ei lakkaa, 
vaikka huudan 
ja kyyneleet valuvat 
        pitelen vatsassani olevaa ampumahaavaa 
kipristelen tuskissani lattialla, veri pulppuaa 
tummat aallot, kuuma raudankatku 
ei ole enää mitään 
pelastettavaa 
...
minä hajoan 
erkanen riekaleiksi 
mieleni jakautuu 
... 
peto 
...
peto 
se sijoittaa itsensä minuun 
pupillit laajenevat 
mielen valtaa pimeys, 
jollaista et ole ennen nähnyt 
minä olen peto 
minut on rakennettu tähän 


keskiviikko 5. toukokuuta 2021

ulkopuolinen

olen kyllästynyt kuvioihin, seiniin kaiverrettuihin toistuviin muotoihin 

en ymmärrä, miten samat tilanteet toistuvat ja toistuvat 

kuin painajaiset; 

niiden loputtomat portaat 

ei-mihinkään 

olen tyhjiö   

katoan, vetäydyn pois 

lasken syitä olemassaolooni, 

toimimaton funktio 

ei väliä, kuinka kovasti yritän, 

lopputulos on silti nolla 

minä en ole kukaan, en mitään 

ulkopuolinen 

avaan silti oven 

iloitsen sinusta 

ja sanot välittäväsi minusta 

puhumme kaikesta ja minä todella uskon 

löytäneeni yhteyden 

toiseen ihmiseen 

kunnes kuulen, että selkäni takana 

kerrot kaikille 

että olen hirviö 

hirviö 

hirviö 

hirviö 

hirviö 

kuviot toistuvat silmissäni 

minä hukun niihin, 

en saa henkeä 

ja aion oksentaa 

kuinka paljon vihaankaan itseäni 

hirviö 

se soi päässäni 

se kirkuu ja kumahtelee 

se nauraa: 

miksi sinä olet olemassa 

kun kukaan ei rakasta sinua 



maanantai 3. toukokuuta 2021

lähtö


puretussa sängyssä, vavahtelevissa kehoissa 

pitelemme toistemme luita 

sinä olet ainoa asia, jossa on järkeä 


mutta jos sinä menisit, minä vaipuisin alas 

käpertyisin keräksi, muistoksi, huonekaluksi 

äänettömiksi seiniksi tyhjään kotiin 

muuttuisin osaksi lattiaa, 

kelmeää muovimattoa, 

jonka alta 

puhkeavat kukat 

ja maan mädäntyvä haju 


minä rakastan sinua 

enkä halua, että tämä on hautani