se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 17. huhtikuuta 2021

kemikaalivanat



pinta väreilee heijastuksia 
putoan helposti syvemmälle 
pyörän renkaat vievät eteenpäin 
tiivistymisjuovia, taivaalle maalatut kemikaalit 
sähkölinjoja pitkin juoksevat ajatukset 
kirkkaan sinisessä      Minne mennään  
on kevät, tuoksuu märkivä maa 
tanssimme auringon kanssa ympyrää 
keskellä mitättömyyttä mustarastas vaikertaa 
mutta rakas, sinä saat virteni kuulostamaan kauniilta  
kaikki tuntuu terävältä, mutta minä olen elossa jälleen 

en kai koskaan ymmärrä maailmaa enkä ihmisiä 
mutta vierelläsi kaikki käy järkeen, en enää pelkää 
pysythän aina rakkaanani ja parhaana ystävänäni 
sillä meidänlaisemme olennot 
ovat sukupuuttoon kuolevia  





torstai 15. huhtikuuta 2021

esirippu



        naiset ja herrat
katsotaan ja nautitaan 
lasi shampanjaa; 

    olet aina tervetullut näytökseeni


        älä sokaistu hymystäni, 
sillä se johdattaa harhaan  
esiripun takana on todellisuus, 
johon pimeä laskeutuu 

   sirpaleita lattialla 
        veriset vanat 
    ihmiset, joita olen repinyt hajalle 

joskus rakastan niin paljon 
ettei mikään riitä kertomaan 
joskus minä vain katoan 
kuin en olisi koskaan ollutkaan 


Olen pahoillani, ystäväni 

nämä tiet ovat aina kantaneet minua hämärään 
ja sinä näit vain ihmisen, 
mutta et yksinäistä sutta 

tiedän ettet koskaan uskonut minua 
tiedän että se aina pakeni ulottuviltasi 
sillä niin kuin villieläimet 
minäkin pelkään ihmisiä 



150421


viime yöt ovat olleet kylmiä sängyssäni 
ajatukseni mustia, loputtomat kaivot 
en tiedä, mihin kaikki ihmiset ovat kadonneet 
vai enkö vain muista 
ehkä se olen ollut minä, joka katosi 
on vaikea olla rehellinen itselleni
olen elänyt omissa valheissani liian kauan 
helppoa olla tilanteiden uhri 
katsomatta peiliin 
mutta samat kuviot toistuvat 
ja minä haluan rikkoa kaavani 
katson itseäni silmiin 
katson itseäni silmiin niin tiukasti 
uskon että pahinta sairaudessani 
on olla välittämättä itsestäni 
on olla kuulematta omia tarpeitani 
sillä minä olen arvoton 
ei kukaan muukaan kuunnellut minua 
joten miksi itsekään niin tekisin 
olen usein raivoissani erinäisistä asioista 
mutta lopulta vain tukehdun 
koska en kykene tuomaan sitä esille 
ja luulen että se on tappanut minua kauan 
liian kauan 
en näe itsessäni mitään hyvää 
en näe syytä miksi kukaan olisi kiinnostunut elämästäni 
en minäkään ole, olen vain raivoissani 
joten hiivun pois myös muiden 
katoan hiljaisuuteen 
sanoittamattomiin öihin 
niihin, joista ei kirjoiteta edes lauluja 


lauantai 10. huhtikuuta 2021

jäätyneet kukat aamun horroksessa


kuuraiset ripset 

sametinpehmeät huulet 

höyryvävä kuiskaus: 


voisitpa seurata minua tänne 

ja ymmärtää 


minä kuljen iäti maailmassa, johon muilla ei ole pääsyä 

vaikka muurit hiljaa murenevat pois,   

on maailma tuntematon niille, jotka eivät siellä ole käyneet

 

    suru yksinäisyydestä 

pitelee sylissään

tiukasti 

 

 

miksi maasta puhkeavat kukat jäätyvät, 

    ja pimeys kietoo minut viittaansa, 


vaikka kevät laulaa rintansa revityksi