se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 4. joulukuuta 2021

alien

en osaa lukea kasvoja 
enkä ymmärrä tarkoitusperiä 
en erota milloin joku haluaa minulle 
hyvää tai pahaa 
en osaa laskelmoida 
en osaa käsitellä ihmisiä 
en ymmärrä mitä minusta halutaan 
minulla ei oikeastaan ole ystäviä 
on vain kasvoja 
ystävällisiä ja vähemmän ystävällisiä 

mitä nyt tällä kertaa 
enkö ollut tarpeeksi 
olenko ollut liian poissaoleva 
liian iloinen, liian surullinen? 

hymyilen ja puhun ihmisille 
mutta jo pitkään olen ollut syväjäässä, 
etäinen ja pakoileva 
se helpottaa, se puuduttaa, 
koska on ollut liian kivuliasta 
katsoa tuttujen kasvojen 
kääntyvän pois 
kerta toisensa jälkeen 
muuttuvan täysin muuksi 
vieraiksi, inhottaviksi 
ja kuulla kuinka kauniit sanat 
olivat vain tarkoitusperien täyttämistä 
kaikki olikin valhetta 
anteeksi, väärinymmärsin 
(tämänkin suhteen)  
eikö kukaan todella välitä? 

mitä nyt tällä kertaa
enkö ollut mitä halusit
olenko muuttunut liikaa  

ok

en ymmärrä ketään 
en tiedä mitä sanoa 
puhun liikaa ja liian vähän 
ja päin seiniä  
en usko ketään 
on vain kasvoja, 
joita en osaa lukea 
ja jos luulen osaavani, 
olen varmasti väärässä 
en koe yhteyttä 
pelkkää hiljaisuutta 
pitkin puhelinlankoja 
olen kuin vieras olento, 
johon yhteys katkeaa 





keskiviikko 1. joulukuuta 2021

shakki matti

sinä et enää koskaan kiusaa minua 
et enää koskaan 
avaa suutasi 
puhutellaksesi minua 
heiveröisenä naisena 
yllättääkö 
kuinka teen siirtoni 

kuinka sinun tunteitasi nyt onkaan loukattu! 
katsokaa kaikki, kuinka kärsit! 

sinä et enää koskaan kiusaa minua 
vaikka manipuloit 
puhut minusta kauniisti muille 
mutta minut olet valmis repimään elävältä 

katsokaa kaikki, kuinka minä kehtaan! 
olisitteko minusta uskoneet! 

asetun puolustuslinjaan 
ja isken takaisin 

kuinka syvää vääryyttä koetkaan nyt 
kun sinähän vain ajattelit minun parastani 
se on kaikki mitä olet koskaan tehnyt 
ajatellut 
minun parastani 

valehtelija 
olet vain ajatellut itseäsi 
ja pitänyt minusta vain 
kun olet voinut voittaa 
olet ollut valmis tuhoamaan minut 
vain ylpeytesi takia 
mutta sinä et enää koskaan kiusaa minua 

sinä aloitit pelin, joten pelataan 
kestä se loppuun saakka 
lyön sinut nurin 
vaikka nappula kerrallaan 
kunnes sinä lopetat 
olen valmis kuolemaan, 
kunhan näen sinun kaatuvan

perjantai 26. marraskuuta 2021

loiset

 ne tunnistavat uhrinsa jo kaukaa, luulen, 

luihuilla, kalmankylmillä kämmenillään 
raahautuvat mudasta kohti 
niiden silmissä kiiluu epätoivo ja valhe 
    ne ovat tummia ja varjonkaltaisia, 
kavahtavat valoa, 
eivät halua tulla nähdyksi todellisissa väreissä, 
joten ne imevät kaiken valon pois ympäriltään 

sahalaitaista kuiskintaa, 
vääristynyttä särinää 
    kuinka mukavaa olisi ollut 
ymmärtää ne äänet hälytysääniä, 
mutta kuulin sen lapsuuteni tuutulauluna 


nyt tiedän, ettei niistä ihmisistä koskaan pääse kokonaan 
ne pitää vain osata erottaa muista 

kuinka kirkasta onkaan kaikkien näiden vuosien jälkeen  
eikä mikään kurista kaulalla 
mikään ei saa viedä valoani 

jopa tuntuu, että minusta voi olla johonkin 


tiistai 16. marraskuuta 2021

pistoja

pieniä pistoja 
siellä täällä 
ihon alla kuhisee 
kuin pieniä muurahaisia 
naljailua ja veljeilyä 
et osaa päättää vihaatko vai rakastatko 
sinä rakastat niin kauan 
kun sinulla on valtaa 
ja kenelläkään ei enää ole 
valtaa minuun 
mutta sinulla on aina sanat valmiina 
ja et epäröi iskeä niillä 
heh heh 
vitseiksi naamioidut vittuilut 
minä en ole pahan olosi syy 
vihaa niitä, jotka aiheuttivat haavasi 
älä niitä, joille voit haavoja aiheuttaa 
se on säälittävää 
kyyninen, kalpea ja hilseilevä 
älä pakota minua tähän 
en halua vihata sinua 
mutta pistosi tuntuvat 
ne sanovat, että olen sen yläpuolella 
ne sanovat, ettei pidä välittää 
mutta minä olen niin kuin kaikki muutkin 
käperryn itseeni 
ja pistän vahingon eteenpäin, 
jos en välitä 

torstai 4. marraskuuta 2021

musta vesi

sinä näet unta 
mustasta vedestä, 
jonne juoksen 
pelastaessani muita 
uhraan itseni ja katoan 
pimeään;  
        kylmä 
        ja eloton 
sinä keität kahvia 
ja sanot, että olet huolissasi minusta, 
että minä ajattelen liikaa muita 
ja liian vähän itseäni 
    minä ajattelen sitä koko päivän 
            sinun pelästyneitä silmiäsi 
            ja mustaa vettä 
sinä herätät minut; 

joskus tuntuu 
kuin tekisin kaikkeni 
kiviä ja verta kynsien alla 
raavin tietäni ylös 
mutta mikään ei ikinä riitä 
ja vajoan vain syvemmälle 
    annan paloja itsestäni 
aikani, omistautuneisuuteni 
ihmisille, jotka haluavat vain hyötyä 
    on liian helppoa uhrata itsensä, 
kun ei pidä itseään arvokkaana 
sitä vain katoaa 
mustaan 

mustiin, lyheneviin päiviin 
hupeneva elämäni 
    sinä olet oikeassa 
niin monessa asiassa, 
sinä opetat minulle viisautta 
ja muistutat minua 
mikä on tärkeintä 
- etten aina juokse mustaan veteen 
ja jos juoksen, niin nousen sieltä varmasti 



maanantai 25. lokakuuta 2021

sabotaasi


tiedät, että häviän tämän taistelun 
minusta ei ole siihen 
minusta ei ole mihinkään 
häpeä, häpeä 
kerro minulle kuinka minun ei pitäisi olla olemassa 
kuinka paljon minua häpeät 
haluat minun vain katoavan 
jään kyyhöttämään sänkyyn 
luisevana kasana 
vihaten itseäni 
loputtomasti 
loputtomasti 
loputtomasti 
enkä koskaan nouse siitä 

rakas, henkinen pyromaani 

tämä ilma on kaasua 
ihaillaan, kuinka sininen liekki 
polttaa minut karrelle 
älä jätä minusta tuhkiakaan jäljelle 
viedään tämä niin pitkälle, 
ettei takaisin ole paluuta 
näytä, miten kaikki tuhoutuu 
miten menetän kaiken 
ja itseni 

sinä olet niin julma 
ja käsittämättömän ankara 
kerro vielä kerran, 
kaoottisin skenaariosi, 
kerro jo 
oi, sisäinen sabotoija 


lauantai 9. lokakuuta 2021

kietoutunut


käärme kaulallani, 
hitaasti kuristava 
juovuttava myrkynhimo 
vai toksiset ajatukset 
alan tuntea että sinusta irrottautuminen on ehkä 
elämäni tärkeimpiä päätöksiä 

    puristavat otteet 
inhosit valintoja, joita tein, 
etkä silti sanonut mitään (minulle) 
    pistävä katse, 
        joka kulkee halveksuen lävitseni 
- luulitko, etten huomannut, 
kuinka häpesit minua? 
minä elin siitä 
anoen sinua:
    pyydän, ole minulle kiltti 
    ja valitse minut 

luulin pitkään, että kaikki on hyvin 
kunhan sinä vain olet tyytyväinen, 
paratiisi 
täynnä hedelmiä, 
joihin en saanut koskea, 
vaikka näännyin nälkään 
odottaessani hyväksyntääsi  



perjantai 8. lokakuuta 2021

ajatuskehät


häiritsevät ajatukset ovat pelottavia ohikulkijoita, 
jotka tervehtivät minua mielessäni 
joka kadunkulmassa, joka nurkassa, 
keittiön kaapeissa 
ne vilkuttavat kesken päivän 
vesilasien kaatuessa ja lintujen laulaessa 
on mustaa päässäni 

ne muistuttavat kuinka haurasta kaikki on 
kuinka milloin vain kaikki hyvä voi loppua 
se ottaa minua vatsan pohjasta 
ja pyörittää minua ympäri 
minä pelkään kuollakseni 
ne kasvavat päässäni 
muuttuen kuiskauksista 
jättiläismäisiksi hirviöiksi 
mutta ne ovat vain ajatuksia 
shh, pyydän, 
ne ovat vain ajatuksia 
ne ovat vain ajatuksia 
ne ovat vain ajatuksia 


lauantai 2. lokakuuta 2021

erilainen nainen


et ole niin kuin muut tytöt 
pukeudut fiksusti ja kuljet kadun oikeaa puolta 
sinä et hymyile muille naisille 
naiset puhuvat pahaa ja juoruavat 
käyt kerran kuussa lyylin kanssa kahvilla 
se riittää, 
muutoin naiset suututtavat sinua 
jos joku nainen edes puhuu miehellesi 
nostat kyllä varmasti äläkän  
näytät ämmälle kaapin paikan  
sellainen pistää vihaksi 
mokomat viettelijät 
eiväthän miehet voi itselleen mitään 
heitä on vahdittava 
kaitsettava 
asetettava säännöt 
kylläpä tuollakin on lyhyt hame 
ja ihan liian suuret rinnat, eivät varmasti aidot  
halpamaiset naiset aiheuttavat pelkkää draamaa 
”me too” on liioittelua 
ei kaikesta pidä suuttua 
itsepähän sitä kerjäävät 
naiset ovat niin herkkiä 
ei heidän pitäisi puhua ollenkaan 
sinä olet nähnyt mihin naiset pystyvät 
sinä olet nähnyt miten julmia he ovat 
ja et koskaan halua olla sellainen 
et koskaan halua olla kuten me 


maanantai 27. syyskuuta 2021

todellista, valhetta, naurua

se ei vaadi paljoa viedäkseen minut mukanaan 
vääristynyt hämärä keskellä kirkasta päivää 
muovin sininen aurinko 
jokin luiseva pitelee minua 
ja nauraa korvaani vasten:

valheita, valheita, 
koko maailmasi on valhetta 

sinä olet sairas 

katson peiliin ja olen kalmankalpea, vihreään taittava  
olen niin ruma, että oksettaa 

tällainen sinä olet 
pohjimmiltasi 
katso 
katso itseäsi 
miksi kukaan välittäisi sinusta 

nämä äänet kiertävät ympyrää 
kaulaani kuristaa 
en saa henkeä 
en saa huudettua 
mutta minun täytyy 
minä olen niin täynnä vihaa 
enkä tiedä mihin sen voi laittaa 
olen neuvoton ja hädissäni 
sillä johonkin se törmää 
ja pirstaleiksi hajoaa 

sinä olet kuvitellut kaiken 
kaikkihan on hyvin 
miksi valehtelet 
vaikea lapsi

mitä minulle on tapahtunut 
en muista enää mitään 
palaset levällään lattialla 
rikon itseni sirpaleisiin 
vuodan verta suustani 
makaan kaakeleilla 
enkä tunne mitään 
katso 
mitä minulle on tehty 
ja kerro se minulle, 
sillä en usko enää itseäni täällä 

täällä minun kokemukseni eivät ole todellisia 
olen pelkkä ihmisen irvikuva 
pettymys, 
valehtelija, 
huomionkipeä nulikka





maanantai 20. syyskuuta 2021

kaksoiskuva


miten pitkälle se menee 
kuinka syvälle mustaan putoaa 
kunnes koskettaa pohjaa 
soluni hajoavat 
    paholaisen kaksoiskuva 
osa minusta,  
jota en voi kontrolloida
    se irvistää eikä kukaan usko sitä hymyksi 
se on niin ruma 
kalju pää ja sieluttomat silmät
se on niin kammottava 
saastainen elukka 
ja minä tarvitsen sitä 
            se on siinä 
                ja se on kiinni 
        lihassani, 
kylkiluissani 
sen sydämetön olemus  
siamilainen kaksoseni


keskiviikko 15. syyskuuta 2021

karkuteillä


olen yhä karkuteillä ja vihaan itseäni 
joskus napsahdan niin etten tunnista itseäni  

varjot kasvavat takanani 
oranssi aurinko säteilee askeliini   
        äänetön ja uhkaava 
höyryävä hengitys;  
minä olen pirusta seuraava 
minä olen peto 
olen se, jonka takia ne vaihtavat tien puolta 
ja kuikuilevat taakse 

ne tallovat päälle 
mikäli ne eivät pelkää sinua 

päivät juoksevat 
olen elänyt elämäni kuin häkkieläimenä 
janoten vapautta ja kostoa 




sunnuntai 5. syyskuuta 2021

mikään ei meitä voi satuttaa

minä luulen että se on tässä 
kaikki mitä elämältä aina toivoin 
kun taistelin eloonjäämisestä 
        rukoilin tähtiä 
kun kukaan muu ei minua kuullut 

    hiljaisuus 
pikimustan yön syleilyssä 
sinä kasaat yösijaa 
metsän siimeksessä 
pyhitetyn tähtitaivaan katseen alla 
        vain sinä ja minä 
            ja tuuli 
meri kohisee 
kuu vetää sitä puoleensa 
    sinä et sano mitään 
sinun ei tarvitse 
ilma on niin kevyttä täällä 


ennen en tiennyt paljonkaan elämästä 
en tiennyt, että ihminen voi tuntea näin 
tällaista rauhaa toisen kanssa 

tähdet tuikkivat

ja olemassaoloni tuntuu 
mikroskooppiselta 
mutta tarpeeksi suurelta 
pitääkseni sinua lähelläni 
kasvojasi kämmenilläni 
kun sinun on kylmä 


tuuli


selkäni takana humisee jäätävä tuuli 
tuuli pyyhkii autioksi kaiken 
ja minä en ole varma enää mitä teen  
en kumarra ketään 
en ole kuten kaikki haluavat 
on vain tuulta 

minä katson pois 
en kuule enää ääntäsi 
kävelen ja kävelen eteenpäin 
kävelen, vaikka tiedän, että huudat 
ja varmasti kiroat minua 
tunnen sen kipuna rinnassani 
se viiltää minua 
vahvana ja väkevänä, 
mutta kävelen eteenpäin 
ja pysyn rauhallisena 
hengitän syvään 

minun täytyy 

päädyn jonnekin, missä vihdoin on hiljaista 
ja hetkittäin on hyvin kirkasta 
kuin näkisin itseni 
kasvot, joita en ole ennen nähnyt 

en tiedä, pidänkö itsestäni, 
mutta ehkä vihaan vähemmän kuin eilen 

maanantai 23. elokuuta 2021

mustaa ja kiehuvaa

olen peloissani 
siitä vihan määrästä, 
joka on pakattuna sisääni 

pimeydessä se hyökyy ja ulvoo 
lymyilee, tutkailee, 
nauraa itsekseen,  
odottaa pahaa 
se maalaa silmäni mustiksi 
ja katseeni tyhjäksi 

minä saatan olla liian tottunut tähän 
mutta sinun kätesi aina muistuttavat 
kuinka hyvin asiat ovat 

ja silti minä pelkään 
on kuin katsoisin pois 
toiseen suuntaan  
        ja aina minä putoan 
vaikka sinä pitelet minusta kiinni 

tunnen oloni turvattomaksi 

olen niin vihainen 
enkä enää muista mistä  
mutta niin vihainen 
että tunnen sen porautuneen luihini 
ja merkinneen minut 

pelkään hetkittäin, että on jo liian myöhäistä 
se on syönyt minut elävältä 
jos vereni on niin mustaa, että siihen hukkuu 
jos se on niin kuumaa, että se kiehuu 

minä katson sinua ja mietin 
mitä jos en ansaitse sinua 
mitä jos sinä näet lävitseni 
ja huomaat 
että olen mätä 

perjantai 20. elokuuta 2021

tie

tiedän, että ne tuntevat sinut enkelinä 
eivätkä hirviönä, jota katsoin silmiin 
se näky on leimautunut mieleeni 

seison tiellä, jossa kerran kuljimme yhdessä 
ja minä muistan kaiken kuten ennen 
vanhat talot ja omenapuut 
vanhat kadut ja syksyn sateen
ja kurkkuani kuristaa 

elämä menee eteenpäin  
mutta joskus tuntuu 
etten koskaan pääse yli siitä 
mitä minulle teit 

tiistai 3. elokuuta 2021

pedon kita

menneisyys vaanii minua 
kuin nälkäinen peto valmiina 
raatelemaan pienen eläimen 
menneisyys puhuu minulle 
kuin olisin sen orja 
ja velkaa kaikille elämäni 
minä olen niin täynnä kauhua 
etten voi katsoa taakseni 
juoksen henkihieverissä 
suussa veren makua ja tuhkaa 
ne asiat tulevat mieleeni 
kun kokkaan tai kävelen kauppaan 
ne valtaavat mieleni 
olen pahoillani että olen 
en osaa taaskaan aavistaa 
että nurkan takana minua odotetaan 
peto paljastaa kuolaiset hampaansa 
ja työntää kyntensä esiin 
se ottaa kuolettavan loikan eteensä  
se ei laske hutien varaan, 
vaan saa saaliinsa joka kerta 
ja samassa se tarttuu kaulaani 
salamannopeasti 
leikkautuu päähäni 
silmänräpäyksen ajan on kirkasta 
ja minä näen 
kuinka peto avaa kitansa 
ja nielaisee minut 
tulee pimeys 
silloin minä tavallaan uppoan 
punaisiin hyökyaaltoihin ja mutaan 
väkeviin, pistäviin tuntemuksiin, 
jotka eivät päästä pois 
päässäni kohisee ja suhisee 
kuin rikkinäinen putkitelevisio, 
joka haisee sähköltä 
sahalaitakuvioineen 
liikutan käsiäni hiljaisessa tahmeudessa 
tyhjää melukuviota 
ja kaukaa kuulen jotain
se voimistuu 
se on äitini 
äitini nauraa 
ratketakseen 
se voimistuu yhä
hän nauraa minulle 
hän nauraa minulle  
se raikuu korvissani niin 
että tärykalvoni repeävät 
ja tulee hiljaista 
ja niin yksinäistä, 
ettei kukaan voi ymmärtää 
nyt minä kuolen 
kuolenhan 
en ymmärrä 
ja minä en voi luottaa kehenkään 
minä en voi luottaa kehenkään 
mutta se ei tunnu miltään 
ei yhtään miltään 
avaan silmäni hitaasti 
herään taas horroksesta 
ja pahoittelen 
aiheuttamaani vaivaa


ne

ne etsivät minua 
ne lähtevät perääni 
kadun hämäriltä nurkilta 
kellertävät silmät ja mustuneet hampaat 
ne haluavat hymyni 
ne tuijottavat 
vain tuijottavat 
ja tuijottavat 
minä tunnen niiden katseet 
inhottavina 
vartalollani 
ja minä kuulen niiden kuiskivan 
vaikka ne haluavat huutaa  
ne jatkuvasti nälvivät 
huomauttelevat pikkuasioista 
kiusaavat ja puhuvat pahaa 
ne haluavat murtaa leukani 
ja rusentaa kasvoni 
ne haluavat viedä kaiken
minä tiedän että ne vihaavat minua 
minä kuulen niiden nauravan 
ne nauravat minulle 




sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

giljotiini

olemassaolon kipuilua 
postraumaattista kamppailua 
minä en ehkä näytä revityltä 
eikä vereni punaiselta pimeydessä 
toistumia 
kuin viruksia 
jakautuvia tuntemuksia 
jotka leviävät, leviävät vain 
ja koen oloni niin sairaaksi 
muistamatta mikä on totta 
ja se mikä on totta, hautautuu syvälle 
ja katkaisee ajatukseni 
giljotiini 
kuole pois 

olen pahoillani 
että olen tällainen 
kynnet repaleisina, hiekkaa hampaissa 
olen kaivanut kuoppani syväksi 
olen paennut alemmas ja alemmas 
koska se oli ainoa tie, 
joka oli mahdollinen 
minä olen niin pahoillani 
sillä pakenin niin monia ihmisiä, 
niitäkin, joista välitin 

ja muistot tulevat mieleeni 
viiltävät päätäni 
kunnes ne hajoavat 
ja mieleni tyhjenee 
sitten ne taas palaavat mieleeni 
ja kuin giljotiinissa 
ne katkeavat 
ja siirtyvät seuraavaan 
pelkään että kuolen tähän 
pelkään että niitä on liikaa 
pelkään että tämä ei koskaan lopu 
ja pelkään että loppuu 
sillä kuka minä olen 
jos ei satu enää 

perjantai 2. heinäkuuta 2021

miksi

sireenit puhkeavat kukkaan 
ja sitten kuihtuvat pois, 
ruskeiksi tähkiksi 

en jaksa avata silmiäni 
kirkasta ja sumeaa 
särkevää 

asetan jalkani rantahiekkaan 
enkä tunne aaltoja 
vaikka ajelehdin pois 

en ymmärrä miksi olen 
mutta olen 


maanantai 14. kesäkuuta 2021

pääskyset

ja 
niin avautuu uusi luku kirjassani 
valoa tulvivat ikkunat, pesen niitä sinisellä rätillä 
sinä katselet minua, 
silmäsi kirkkaat liikutuksesta 

sanot, että rakastat minua kovin 
ja minä nauran 
minä koitan oppia 
että se voi olla totta 
se on ehkä mahdollista 

pääskysiä                 pääskysiä 
                pääskysiä 
räystäillä 
ne liitävät niin vapaina 
irti syyllisyydentunteista 
eläen omanlaistaan elämää 

taivaalla on kuunsirppi 
haluan lentää 
korkealle 
kanssasi 
sinä kannattelet minua käsivarsillasi 
kunnes siipeni ovat ehjät 



maanantai 7. kesäkuuta 2021

seinät


kuuntelen varjojen ääniä 
kuiskauksia seinillä 
seinillä naarmuja, kolhuja, muistoja 
niin monia muistoja, joista pidän kiinni, 
ja jotka määrittävät minua 

varjot kertovat tarinoita, 
synkkiä ja väriseviä, hitaita ja 
henkäyksettömiä 

muistot eivät ole vain seinillä, 
ne ovat minussa 
toiset kasvavia, 
toiset poispyyhkiytyviä 

sormeni hipovat seiniä, 
painun niitä vasten 
kuin pahoitellen, 
sillä tämä luku on tullut päätökseen 
ja olen pahoillani muistoista, 
jopa niistä, joita joskus luulin iloisiksi 


keskiviikko 26. toukokuuta 2021

päiväkirja

yritän polttaa sitä, mutta se ei pala 
joten revin sen pienen pieneksi silpuksi 
ja heitän sen pois 
muistoni, elämäni, nuoruuteni 
päiväkirjani 

selailen sen sivuja 
ja sydäntäni särkee ja päätäni vihloo 
asiat, joita en ole sanonut ääneen 
asiat, joita en halua kenenkään koskaan lukevan 
sivukaupalla kipua, mustetta käsissäni 
        kuin kuivunutta verta 
minä tunnen sen kaukaisesti, pienen ihmisen, 
joka on kirjoittanut paetakseen  

sinä vihasit kaikkea 
vetäydyit yksinäisyyteen 
ethän sinä tuntenut muunlaista elämää 
sinä etsit vastauksia 
ja sinä olit rohkea, 
vaikka kukaan ei sitä huomannut 
sinä otit vastaan iskuja ja väkivaltaa 
silti sinä halusit uskoa hyvään 
sinä teit virheitä, 
purit tuskaasi niillä keinoin, mitä sinulla oli, 
ja vetäydyit syvemmälle kuoreesi 
sinä rakastit niin kovasti, 
vaikka sinua ei valittukaan  
ja sydämeesi sattui kerta toisensa jälkeen  
sinä toivoit, että joku olisi katsonut sinun silmiisi, 
ymmärtänyt ja pitänyt kädestäsi 
    halusit vain rakkautta 

revin sivun irti 
yksi kerrallaan 
puhdistun 
otan tarinan osaksi minua, 
sillä se on ollut irti minusta kauan 

toivon, että voisin kertoa sinulle 
että se mitä tapahtui, 
ei ollut sinun syytäsi 
ja se kaikki on totta,  
mitä sinä koit 
ja sinä ansaitsit rakkautta, 
jota et saanut niiltä ihmisiltä, joilta sitä toivoit 
se, ettei sinua huomattu, ei tarkoittanut, että olisit näkymätön 
se, että sinulle tehtiin pahaa, ei tarkoittanut sinun ansainneen sitä 

kuulen sen, ettet aina olisi jaksanut 
ja halusit luovuttaa liian usein,  
mutta sinä olit vahva 
ja minä kiitän sinua siitä, että selvisit 
ja minä rakastan sinua 

minä muistan 






perjantai 21. toukokuuta 2021

valittu


en ole yksi teistä 
en ole 
en koskaan tule olemaan   

en sovi joukkoon 
se on perimmäinen tunteeni
sisään rakennettu, ohjelmoitu  
punainen rasti otsassa, jota ei itse näe, 
mutta muut haistavat jo kaukaa 

mietin ystäviä, joita minulla on ollut 
ryhmiin viimeisenä valittu 
poisheitetty 
    kuinka minut piilotettiin  
ja jätettiin kutsumatta 
    perutaan tapaamisia, 
koska joku tärkeämpi haluaa nähdä 
koska on itsestäänselvää 
että minä odotan 
odotan kirkkain silmin 
että valitset minut 
mutta sinä et koskaan 
valitse 

minua 

en ole sen arvoinen 
minä en ole 
en ole mitään 
minä en ansaitse elää 
minä en kuulu tähän maailmaan 

ja minä vihaan kaikkia 
sillä pelkään niin 

minun sydämeni on kylmettynyt 

en ole yksi teistä 
ja se sattuu 
sattuu 

mutta ei ole myöhäistä 
minä olen jotain muuta 
minä olen jotain enemmän kuin tämä 

minä valitsen itse ryhmäni 
minä pelaan itse pelini 
ja minä en valitse sinua 
en enää 
en valitse ketään itseni sijasta 

maanantai 17. toukokuuta 2021

valovanat

saatan olla eristynyt ja estynyt 
mutta minulla on sinut  
sinun silmäsi nauravat ja minä elän 
enteilevä ukkonen tuoksuu kesäyössä 
renkaat ulvovat, pidän kädestäsi kiinni 
toivon, ettei ketään muuta koskaan ollutkaan 
kuin sinä vain 
ennen ja jälkeen 
sinä valitset minut 
et puhu paljoa mutta aurinko laskee silmiisi 
ja minä väreilen viileissä sävyissä 
sinä saatat olla eristynyt ja estynyt 
mutta sinulla on minut 
sinulla on minut, lupaan 
ja me loistamme näin 
kirkkaasti 
palaen 
me kiidämme eteenpäin 



lauantai 8. toukokuuta 2021

julmuus


minua ei ole tehty kestämään 
käsittämätöntä julmuutta 
    järjenvastainen tunteettomuus 
silmissä, jotka katsovat pois 
piittaamattomuus puuduttaa 
ajatukset, salaisuudet, 
    mielivaltaiset teot, 
nauru, joka ei lakkaa, 
vaikka huudan 
ja kyyneleet valuvat 
        pitelen vatsassani olevaa ampumahaavaa 
kipristelen tuskissani lattialla, veri pulppuaa 
tummat aallot, kuuma raudankatku 
ei ole enää mitään 
pelastettavaa 
...
minä hajoan 
erkanen riekaleiksi 
mieleni jakautuu 
... 
peto 
...
peto 
se sijoittaa itsensä minuun 
pupillit laajenevat 
mielen valtaa pimeys, 
jollaista et ole ennen nähnyt 
minä olen peto 
minut on rakennettu tähän 


keskiviikko 5. toukokuuta 2021

ulkopuolinen

olen kyllästynyt kuvioihin, seiniin kaiverrettuihin toistuviin muotoihin 

en ymmärrä, miten samat tilanteet toistuvat ja toistuvat 

kuin painajaiset; 

niiden loputtomat portaat 

ei-mihinkään 

olen tyhjiö   

katoan, vetäydyn pois 

lasken syitä olemassaolooni, 

toimimaton funktio 

ei väliä, kuinka kovasti yritän, 

lopputulos on silti nolla 

minä en ole kukaan, en mitään 

ulkopuolinen 

avaan silti oven 

iloitsen sinusta 

ja sanot välittäväsi minusta 

puhumme kaikesta ja minä todella uskon 

löytäneeni yhteyden 

toiseen ihmiseen 

kunnes kuulen, että selkäni takana 

kerrot kaikille 

että olen hirviö 

hirviö 

hirviö 

hirviö 

hirviö 

kuviot toistuvat silmissäni 

minä hukun niihin, 

en saa henkeä 

ja aion oksentaa 

kuinka paljon vihaankaan itseäni 

hirviö 

se soi päässäni 

se kirkuu ja kumahtelee 

se nauraa: 

miksi sinä olet olemassa 

kun kukaan ei rakasta sinua 



maanantai 3. toukokuuta 2021

lähtö


puretussa sängyssä, vavahtelevissa kehoissa 

pitelemme toistemme luita 

sinä olet ainoa asia, jossa on järkeä 


mutta jos sinä menisit, minä vaipuisin alas 

käpertyisin keräksi, muistoksi, huonekaluksi 

äänettömiksi seiniksi tyhjään kotiin 

muuttuisin osaksi lattiaa, 

kelmeää muovimattoa, 

jonka alta 

puhkeavat kukat 

ja maan mädäntyvä haju 


minä rakastan sinua 

enkä halua, että tämä on hautani 



lauantai 17. huhtikuuta 2021

kemikaalivanat



pinta väreilee heijastuksia 
putoan helposti syvemmälle 
pyörän renkaat vievät eteenpäin 
tiivistymisjuovia, taivaalle maalatut kemikaalit 
sähkölinjoja pitkin juoksevat ajatukset 
kirkkaan sinisessä      Minne mennään  
on kevät, tuoksuu märkivä maa 
tanssimme auringon kanssa ympyrää 
keskellä mitättömyyttä mustarastas vaikertaa 
mutta rakas, sinä saat virteni kuulostamaan kauniilta  
kaikki tuntuu terävältä, mutta minä olen elossa jälleen 

en kai koskaan ymmärrä maailmaa enkä ihmisiä 
mutta vierelläsi kaikki käy järkeen, en enää pelkää 
pysythän aina rakkaanani ja parhaana ystävänäni 
sillä meidänlaisemme olennot 
ovat sukupuuttoon kuolevia  





torstai 15. huhtikuuta 2021

esirippu



        naiset ja herrat
katsotaan ja nautitaan 
lasi shampanjaa; 

    olet aina tervetullut näytökseeni


        älä sokaistu hymystäni, 
sillä se johdattaa harhaan  
esiripun takana on todellisuus, 
johon pimeä laskeutuu 

   sirpaleita lattialla 
        veriset vanat 
    ihmiset, joita olen repinyt hajalle 

joskus rakastan niin paljon 
ettei mikään riitä kertomaan 
joskus minä vain katoan 
kuin en olisi koskaan ollutkaan 


Olen pahoillani, ystäväni 

nämä tiet ovat aina kantaneet minua hämärään 
ja sinä näit vain ihmisen, 
mutta et yksinäistä sutta 

tiedän ettet koskaan uskonut minua 
tiedän että se aina pakeni ulottuviltasi 
sillä niin kuin villieläimet 
minäkin pelkään ihmisiä 



150421


viime yöt ovat olleet kylmiä sängyssäni 
ajatukseni mustia, loputtomat kaivot 
en tiedä, mihin kaikki ihmiset ovat kadonneet 
vai enkö vain muista 
ehkä se olen ollut minä, joka katosi 
on vaikea olla rehellinen itselleni
olen elänyt omissa valheissani liian kauan 
helppoa olla tilanteiden uhri 
katsomatta peiliin 
mutta samat kuviot toistuvat 
ja minä haluan rikkoa kaavani 
katson itseäni silmiin 
katson itseäni silmiin niin tiukasti 
uskon että pahinta sairaudessani 
on olla välittämättä itsestäni 
on olla kuulematta omia tarpeitani 
sillä minä olen arvoton 
ei kukaan muukaan kuunnellut minua 
joten miksi itsekään niin tekisin 
olen usein raivoissani erinäisistä asioista 
mutta lopulta vain tukehdun 
koska en kykene tuomaan sitä esille 
ja luulen että se on tappanut minua kauan 
liian kauan 
en näe itsessäni mitään hyvää 
en näe syytä miksi kukaan olisi kiinnostunut elämästäni 
en minäkään ole, olen vain raivoissani 
joten hiivun pois myös muiden 
katoan hiljaisuuteen 
sanoittamattomiin öihin 
niihin, joista ei kirjoiteta edes lauluja 


lauantai 10. huhtikuuta 2021

jäätyneet kukat aamun horroksessa


kuuraiset ripset 

sametinpehmeät huulet 

höyryvävä kuiskaus: 


voisitpa seurata minua tänne 

ja ymmärtää 


minä kuljen iäti maailmassa, johon muilla ei ole pääsyä 

vaikka muurit hiljaa murenevat pois,   

on maailma tuntematon niille, jotka eivät siellä ole käyneet

 

    suru yksinäisyydestä 

pitelee sylissään

tiukasti 

 

 

miksi maasta puhkeavat kukat jäätyvät, 

    ja pimeys kietoo minut viittaansa, 


vaikka kevät laulaa rintansa revityksi 




lauantai 6. maaliskuuta 2021

menetykset, sade ja maitohorsmat

 muistan kun menetin ensi kertaa rakkauden 

ja kuinka luulin kuolevani 

mutta kivussa koin olemassaoloni vahvasti, sen taakan  

sateiset kadut ja huutavat renkaat 

mitä kaikkea olisinkaan tehnyt välttääkseni sen olotilan 

ja kuinka se repi ruumistani, lävisti keuhkojani ja poltti sydäntäni karrelle 

sen jälkeen tunnistin saman olotilan lukemattomia kertoja 

myöhempinä vuosina eri kasvoissa 

tunnistin menetyksen jo ennen kuin niin oli tapahtunut

mutta aina samana vuodenaikana 

sen haistoi ilmassa melankolisessa sateessa 

yhä aikaisemmin hämärtyvissä kesäöissä 

siinä se seisoi 

surrealistisesti 

punertavien maitohorsmien keskellä 


menetys kasvoi osaksi minua 

ajatus, ettei minua voi rakastaa 

se kiinnittyi kudoksiini ja luutui kallooni 

polttomerkitsi ihoni mitä kummallisimmin merkein 

se luki otsassani ja silmissäni 

menetys oli minussa 

sillä minä olin menettänyt itseni 

en omistanut itseäni 

en hallinnut itseäni 

olin tukahduttanut itseni 

muistoihin, joista ei voi herätä 

ja rakkaus oli vain janon tyydyttämistä 

tyhjään ruumiiseen, josta vesi virtasi läpi 

ja ravinne ei kulkenut vereen 

sillä olin kuollut 

kuollut jo kauan sitten 


——-


viime kesänä ajoin sateisella tiellä, 

näin horsmat ja punaisen, myrskyävän taivaan, 

ja minä tiesin 

ja minä muistin kaiken 

hetken ajan 

ja minä itkin 

itkin 

sillä tunsin ensi kertaa olevani elossa 

niin helvetin elossa 

että millään tapahtuneella ei ole enää väliä 

eikä menetyksen tarvitse lukea minussa enää 

ei enää 


se on mennyttä 

ei enää tulevaa



ensirakkautta

osaisinpa selittää 

pukea sanoiksi mahdottoman 

mitä tunnen sinun lähelläsi

mutta en tiedä...

sinä vain olet 

olet punertuva taivas ja megalomaaninen kuutamo 

omituisesti kutittava hetki  

paljaat varpaat hiekassa äänettömässä kesäyössä  

ensimmäiset omenapuun kukat 

puhkeava elämä

minä rakastan sinua kuin olisit ensirakkauteni 

juopuva rakkaus, tunne, joka ei haihdu pois 

viimeisessä viinilasillisessa 

rakastan sinua eniten kaikista 

ja sinun voi olla vaikea ymmärtää 

sillä olen rakastanut niin paljon, eikä se ole salaisuus,

mutta sinä saat minut puhkeamaan kukkaan 

katsomaan peiliin 

ja ajattelemaan, että myös minä ansaitsen rakkautta 

- siksi kai sinä olet kuin ensirakkaus 

parempaa kuin mikään 

lähelläsi olen hyvin nuori jälleen 

makaan sateen jälkeisellä kalliolla  

yöttömässä yössä revontulien taivaassa 

aaltojen liplatuksessa 

kourallisissa naurua 

sinua vasten, sinun rinnallasi 

pidät minua kädestä niin rohkeasti 

meluisilla kaduilla 

ja minä olen ujo 

mutta hihitän liian kovaa ja hölmösti 

olisinpa kokenut tämän kaiken sen muun sijasta 

olisipa tämä ollut ainoa totuuteni rakkaudesta 

sinun silmäsi tuikkivat 

minä tahdon pudota sinuun

tahdon niin kovin 

mutta sinä pidät minut pinnalla 

jokaisessa hengenvedossa 

muistutat minua itsestäni 

muistutat minua elämän kauneudesta 





lauantai 20. helmikuuta 2021

minä en ole

 minun silmäni ovat tyhjät ja ääneni katoaa

olen näkymätön aave ja kammottavan mielen musta varjo 

olen katoava ajatus yössä ilman valoa 

pelkään kuollakseni kuolemaa 

mutta olen valmis

muistot kuin syöpäläisiä

se syyhyää minussa, se polttaa kurkunpäässäni, se vihloo 

hiukseni valuvat viemäriin 

se syö sisälmyksiäni ja kouristaa 

se kirkuu korvissani ja pitää minut valveilla 

se näkyy silmissäni mustina täplinä, ja hetkinä, kun ei näe mitään 

minä en tunne mitään 

minä en ajattele mitään 

minä en muista mitään 

en tiedä miksi minun silmäni ovat tyhjät ja ääneni katoaa 

mihin minä häviän 

minä vain häviän, pelkään 



perjantai 29. tammikuuta 2021

rotta

 hajottava häkki 

murskaava nyrkki 

raivoni pyyhkiytyy pois 

lattiarätit ja pesusienet 

myrkky, jota olen aikonut niellä 

sinun kasvosi 

astianpesuainetta

pedon silmät 

en halua tätä 

dissosioiva muumio

ptsd oireita ja masennus 

ahdistunut pakkoajatus  

haisevat lakanat 

pyyhkikää minut pois 

olen kamala 

en harris

ulkopuolinen

bentsoja ja unta 

loppumattomia painajaisia, 

jotka olivatkin ulospääsy 

laboratoriorotta ilman päätä

paperi ja sakset 

haluttavat haavat

labyrintti 

palat, jotka eivät loksahda kohdilleen 

kadotettu lapsuus 

en kestä katsoa 

vääristynyt peili vääristynyt keho 

rakasta minua rankaise minua 

hajota minut häkkiini




maanantai 18. tammikuuta 2021

myrkytys


verenpunaisesta mustuuteen 

aina, kun mietin sinua,

sokeudun 

päässä pimenee 

epätotuus lausuttuna totuutena 

sattuu niin että oksennan 


etkö näe että vika on vain sinussa 


minä katson ja katson, en tiedä mitä en näe

kierrän ympyrää ja tulen hulluksi

toistumia

toistumia

tässä on niin paljon tuttua 

vuosien varrelta kerättyjä muistoja 

samat vanhat vaaralliset polut 

virnistelevät manipuloivat demonit  

silmien tilalla pelkät kuopat

ja fantasia 


se että se sattuu ei tarkoita että se olisi väärin 

se että se sattuu tarkoittaa vain että olet ymmärtänyt väärin 

tyhmä tyttö, 


juo metanolia 


demonit tanssivat kiihkossaan

ne nostavat maljaa 

jumaliensa huumorintajulle 

ja ne nauravat 

kun en pysty taistelemaan vastaan


päässäni on niin pimeää 






lauantai 16. tammikuuta 2021

     ja sinä sanot ettei ole mitään hätää 

ei mitään hätää

ei katkeria varoituksia tai valheita 

ei huutoa tai korotettua kättä 

sinä vain olet 

pidät minusta kiinni 

etten putoa 

ei ole mitään hätää 

ja minä alan uskoa siihen

uskon että todella olet 

parasta mitä minulle on tapahtunut 

parasta

ovet

ensi kertaa elämässäni

alan pystyä katsoa kaappeihin  

- luurankoja - 

    niiden luut ovat kolisseet siellä

narahdelleet ja napsahdelleet vuosikausia 

ja minä olen naamioinut sen musiikiksi 

    olen tanssinut niiden tahtiin

nauraen epätoivosta 

kuin vääristynyt marionettinukke 

olen luurankojeni orja 

    lapsi, joka ei uskalla katsoa 

pimeään komeroon, 

tietäen mikä varjoissa lymyilee



perjantai 15. tammikuuta 2021

eristynyt

haluan parantua mutta 
pitäisi käsitellä muistojani
ja taaksepäin katsominen pakottaa silmäni kiinni 
suurin osa vuosista ollut eloonjäämistaistelua 
huokaisen, haluan nukkua,  
jotteivat muistot vie minua mukanaan 
vanhoissa valokuvissa muovista naurua ja väkivallan jälkiä 
väsynyt näyttelemään, ei vain enää jaksa yrittää 
suru rintalastallani kuin lyijyä 
ja päässäni avohaava

en löydä yhteyttä ihmisiin 
ja hiljaisuus painaa minua 
minun pitäisi saada ystäviä 
pitäisi puhua ja jakaa muistojani 
voimme nauraa yhdessä 
mutta et voi päästä lähelleni 
olen jäätä, jään etäiseksi
joku väittää olevansa kuin minä 
mutta kuilu kasvaa välillämme 
sillä ei kukaan ole 
katoan pääni sisään
yksinäisyys on turvani  

kaikki paha on tapahtunut ihmissuhteissa 
mutta ne ovat ainoa keino parantua 

torstai 14. tammikuuta 2021

hulluuteni syöksykierre


en tiedä kuinka pysäyttää liikkuva juna 

se on liekeissä ja kiitää tuhoonsa 

ja minä suljen silmäni, kuten aina ennenkin 

odottaen erilaista ratkaisua 


hulluuteni syöksykierre; 

    ihmettelen sivusta kun putoan 


hyväksikäytetty olo, 

joka kulminoituu itsetuhoiseen häpeään  

ja yksinäisiin, ihmisvihaisiin pakkoajatuksiin 

kunnes palan elävältä