tunnistin heti sen katseen
siinä oli jotain liian tuttua
se valeli kehoani
kuin silkkinen, ohut verho
ja se raateli minua läpikotaisin
tämä on ainoa keino
tämä on ainoa keino
olla rakastettu,
ajattelin
"olet niin ihana," hän kuiskasi
kaataessaan kuudennen lasin punaviiniä
ja minä hymyilin
olin jumalatar
olin saaliseläin
ajovaloissa, valokehässä
hetken huomion keskipisteenä
silmäni suuret kuin lautaset
hukkaan itseni kauniisiin sanoihin ja vienoihin kosketuksiin
hälytyskellot eivät soi enää, vaara lakkaa tuntumasta
henkäys niskassa kuin huumetta
askel kohti kuolemaa
- - -
mutta minä en ole niin tyhmä
vaikka leikin tulella sormi palaneena
minä piirrän rajan väliimme
- - -
ja petoeläin juoksee perääni
se jahtaa,
kaataa seitsemännen ja kahdeksannen lasin
sen suusta valuu punaista
se haparoi kohti tiukkaa mekkoani
se käy epätoivoiseksi
se katsoo minua anellen
"voi hyvä jumala," se vaikeroi
ja kun teen lähtöä,
se huutaa minulle,
ettei kukaan
koskaan
voi minua rakastaa
ja että se ymmärtää hyvin,
miksi ihmiset ovat minut hylänneet
ja välillä yhä pelkään sen olevan oikeassa
