se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 28. joulukuuta 2020

jahti


tunnistin heti sen katseen 
siinä oli jotain liian tuttua 
se valeli kehoani 
kuin silkkinen, ohut verho 
ja se raateli minua läpikotaisin 

tämä on ainoa keino 
tämä on ainoa keino 
olla rakastettu
ajattelin  

"olet niin ihana," hän kuiskasi 
kaataessaan kuudennen lasin punaviiniä 
ja minä hymyilin 

olin jumalatar 

olin saaliseläin 

ajovaloissa, valokehässä 
hetken huomion keskipisteenä 
silmäni suuret kuin lautaset 
hukkaan itseni kauniisiin sanoihin ja vienoihin kosketuksiin 
hälytyskellot eivät soi enää, vaara lakkaa tuntumasta 
henkäys niskassa kuin huumetta 
askel kohti kuolemaa 

- - -

mutta minä en ole niin tyhmä 
vaikka leikin tulella sormi palaneena 
minä piirrän rajan väliimme 

- - - 

ja petoeläin juoksee perääni 
se jahtaa, 
kaataa seitsemännen ja kahdeksannen lasin 
sen suusta valuu punaista 
se haparoi kohti tiukkaa mekkoani 
se käy epätoivoiseksi 
se katsoo minua anellen 
"voi hyvä jumala," se vaikeroi 
ja kun teen lähtöä, 
se huutaa minulle, 

ettei kukaan 
koskaan 
voi minua rakastaa 

ja että se ymmärtää hyvin, 
miksi ihmiset ovat minut hylänneet 


ja välillä yhä pelkään sen olevan oikeassa