se mistä ei keskustella päivisin

torstai 22. lokakuuta 2020

kätesi

en tiedä mitä näet minussa 
jotain sellaista mitä muut eivät nähneet 
mutta se saa minut vapisemaan 

sinun kanssasi on helppo hengittää 
ilma on niin kevyttä ja naurattaa 

ja sinun silmäsi säkenöivät aina kun katsot minuun 
kuin tähtiyö, johon vajoan kanssasi 

haluan pitää kädestäsi aina 
vaikka en tiedä riittääkö se sinulle 

sinä et tiedä kuinka kaunis olet 
mutta vaihtaisin sinuun tähdet ja kuun ja auringonkin 

vaikka koko universumi olisi meitä vastaan 
ja vaikka menettäisin kaiken muun 

sillä vain sinun kanssasi 
on järkeä jopa järjettömyydessä 

ei ole ketään toista sinun kaltaistasi, 
niin samanlaista kuin minä,
joka saa tähdet laulamaan  


kaikki haluavat jotain minusta

kaikki haluavat jotain 

minulla ei ole mitään annettavaa enää 

ne kurkottelevat kohti minua 

älä helvetti koske! 

minä vihaan sinua ja sinua ja sinua 

pysykää kaukana minusta 

älä kysy minulta mitään, en halua vastata 

älä soita minulle, pelkään kuulla ääntä  

kasvottomat ihmiset, 

joita en osaa lukea 

olen puutteellinen ja viallinen 

aina liian hyväuskoinen 

minä katson sinua silmiin enkä näe mitään 

minä kuuntelen sinun sanojasi enkä ymmärrä mitään 

järjettömyys hajottaa minua se syö minua elävältä 

kuin kasvain päässä se kasvaa kasvaa ja saa minut toteamaan että 

olen täysin tyytyväinen yksinäisyydessäni 

pienessä sievässä, pimeässä huoneessani 


kaikki tuhoutuu aina uudestaan 

rakennan korttitaloa joka kerta uudestaan 

kuin tyhmä lapsi,  uskoen sen kestävän 

ja katson sen romahtavan, 

mutten koskaan opi 

en koskaan muista 

että kaikki haluavat aina jotain minusta 

valot sammuvat ja kasvot vaihtuvat, en näe mitään 

minä huudan ja huudan, enkä kuule mitään 

ne imevät minut kuiviin 

ja kun minä pyristelen vastaan, 

ne sanovat, ettei minussa ole mitään 

mitä rakastaa 

ei mitään 

ei mitään 

vain musta aukko 


tiistai 20. lokakuuta 2020

totuus, totuudet, valheet

herään yöllä pahaan oloon ja mietin 
oksentaisinko vai menisikö se vain ohi 
sinun sanasi minusta kasvavat päässäni 

kuvottaa se, että luotin sinuun 
sinä olit ystäväni


nyt tunnen vain tulleeni käytetyksi 


- - 
liikaa 
likaa 
- - 




- Voisimmeko vihdoin puhua elefantista huoneessa? 

onpa outo ajatus 
no onpa outoa että koet noin 

...mutta siinä se seisoo 

tästä voimme varmasti olla yhtä mieltä 
että ajatuksesi on täysin outo 




- - 

mitään sellaista ei ole tapahtunut, jos sinä sanot niin 
mitään pahaa ei ole tapahtunut, jos sinä uskot niin 

- - 

todellisuus vääristyy ja hajoaa 

- - 




voin kuvitella miten hyvältä sinusta tuntuu, kuvitteellisen valta-asetelmasi huipulla 
katsella alaspäin tätä säälittävää olemusta, ja luulla että olet sanonut 
juuri ne oikeat sanat, jotka vahingoittavat tarpeeksi lamaannuttaakseen 
taivuttaaksensa minut tahtoonsa 

kuinka täydellinen sinä oletkaan, ja kuinka alhainen minä olen

mietin sanojasi yhä uudestaan etsien niistä järkeä, kaivan ja pengon 
enkä löydä, en löydä kuin kuilun, johon vajoaa 



lopetetaan tämä tähän,
 
etteivät kauniit muistoni sinusta 
kokonaan tuhoudu 
- - 

mutta se kuume, joka minua ajaa eteenpäin 
janoaa totuutta ja ymmärrystä 

minä tiedän mitä tapahtui, vaikka sinä väittäisit mitä 








maanantai 19. lokakuuta 2020

h.i.r.v.i.ö.

hei, sinusta ei ole kuulunut hetkeen 

olet ollut minulle ennen niin tärkeä 

mutta nyt... 


ei 


etkö ymmärrä, että ottaisin luodin puolestasi, 

olen tehnyt niin paljon sinun vuoksesi, 

joten anna minulle mitä pyydän


ei

et kyllä astu rajani yli 


huomaan, että olet muuttunut 

et ole enää se sama ihminen, josta pidin  


en niin 


oletpa sinä yhteistyökyvytön nykyään 

ennen kaikki oli helpompaa sinun kanssasi 

en halua sinua enää elämääni 


ja ainiin, 

halusin vain sanoa, että sinusta on tullut 

hirviö 




sunnuntai 4. lokakuuta 2020

vaahteranlehdet

kun tapasin sinut ensi kerran, 
sinun syleilyssäsi oli lämmin 
lehdet supattivat 
    hidas lokakuun alkuilta, enteilevä syyssade  
kaunis ja tyyni; sinun hymysi 
hypit vaahteranlehdissä 
ja nauroit 
 
on niin paljon, mitä haluan sinulle sanoa 

tartuit käteeni eri tavalla kuin kukaan toinen, 
veit minut lempeästi tuntemattomaan 
pehmeä ja sileä, intohimoinen 
syvä ja tumma
    sinä olet suurin seikkailuni
ja turvallisin kotisatamani 

minä vaihtaisin kaiken menneisyydestäni 
yhteen hetkeen kanssasi 
hetkeen kanssasi sinä syksyisenä päivänä 
kun sain sinut osaksi elämääni 



perjantai 2. lokakuuta 2020

mörkö



se ei koskaan lopu se ei koskaan lopu se ei koskaan lopu se ei koskaan lopu se ei 
on varjoja on yö ja varjoja ja lisää 
varjoja, välähdyksiä 
raolleen jätetty ovi 

vessassa on mörkö ja minä 
en voi nousta sängystä nyt 
se kyhjöttää hiirenhiljaa 
mutta se on suuri kuin jättiläinen 
se vaanii 
se odottaa 
niin kärsivällisesti 

on ihan mustaa 
kunnes yhtäkkiä sen keltaiset silmät kiiluvat pimeässä 
aina siellä, missä en niitä halua nähdä 

shh...

se kahmaisee minut otteeseensa 
yhdellä huitaisulla 
eikä se ymmärrä 
kun pyydän lopettamaan 
se vain virnistelee kuin eläin 
enkä ymmärrä miksi se nauraa 

eikä se koskaan lopu se ei lopu se ei lopu 
jälleen varjoja, välähdyksiä, 
on jälleen yö 
ja raolleen jätetty ovi 
ja se odottaa vessan pimeydessä