kätesi

en tiedä mitä näet minussa 

jotain sellaista mitä muut eivät nähneet 

mutta se saa minut vapisemaan 

sinun kanssasi on helppo hengittää 

ilma on niin kevyttä ja naurattaa 

ja sinun silmäsi säkenöivät aina kun katsot minuun 

kuin tähtiyö, johon vajoan kanssasi 

haluan pitää kädestäsi aina 

vaikka en tiedä riittääkö se sinulle 

sinä et tiedä kuinka kaunis olet 

mutta vaihtaisin sinuun tähdet ja kuun ja auringonkin 

vaikka koko universumi olisi meitä vastaan 

ja vaikka menettäisin kaiken muun 

sillä vain sinun kanssasi 

on järkeä jopa järjettömyydessä 

ei ole ketään toista sinun kaltaistasi, 

niin samanlaista kuin minä,

joka saa tähdet laulamaan  

kaikki haluavat jotain minusta

kaikki haluavat jotain 

minulla ei ole mitään annettavaa enää 

ne kurkottelevat kohti minua 

älä helvetti koske! 

minä vihaan sinua ja sinua ja sinua 

pysykää kaukana minusta 

älä kysy minulta mitään, en halua vastata 

älä soita minulle, pelkään kuulla ääntä  

kasvottomat ihmiset, 

joita en osaa lukea 

olen puutteellinen ja viallinen 

aina liian hyväuskoinen 

minä katson sinua silmiin enkä näe mitään 

minä kuuntelen sinun sanojasi enkä ymmärrä mitään 

järjettömyys hajottaa minua se syö minua elävältä 

kuin kasvain päässä se kasvaa kasvaa ja saa minut toteamaan että 

olen täysin tyytyväinen yksinäisyydessäni 

pienessä sievässä, pimeässä huoneessani 

kaikki tuhoutuu aina uudestaan 

rakennan korttitaloa joka kerta uudestaan 

kuin tyhmä lapsi,  uskoen sen kestävän 

ja katson sen romahtavan, 

mutten koskaan opi 

en koskaan muista 

että kaikki haluavat aina jotain minusta 

valot sammuvat ja kasvot vaihtuvat, en näe mitään 

minä huudan ja huudan, enkä kuule mitään 

ne imevät minut kuiviin 

ja kun minä pyristelen vastaan, 

ne sanovat, ettei minussa ole mitään 

mitä rakastaa 

ei mitään 

ei mitään 

vain musta aukko 

totuus, totuudet, valheet

herään yöllä pahaan oloon ja mietin 

oksentaisinko vai menisikö se vain ohi 

sinun sanasi minusta kasvavat päässäni 

kuvottaa se, että luotin sinuun 

sinä olit ystäväni

nyt tunnen vain tulleeni käytetyksi 

- - 

liikaa 

likaa 

- - 

- Voisimmeko vihdoin puhua elefantista huoneessa? 

onpa outo ajatus 

no onpa outoa että koet noin 

...mutta siinä se seisoo 

tästä voimme varmasti olla yhtä mieltä 

että ajatuksesi on täysin outo 

- - 

mitään sellaista ei ole tapahtunut, jos sinä sanot niin 

mitään pahaa ei ole tapahtunut, jos sinä uskot niin 

- - 

todellisuus vääristyy ja hajoaa 

- - 

voin kuvitella miten hyvältä sinusta tuntuu, kuvitteellisen valta-asetelmasi huipulla 

katsella alaspäin tätä säälittävää olemusta, ja luulla että olet sanonut 

juuri ne oikeat sanat, jotka vahingoittavat tarpeeksi lamaannuttaakseen 

taivuttaaksensa minut tahtoonsa 

kuinka täydellinen sinä oletkaan, ja kuinka alhainen minä olen

mietin sanojasi yhä uudestaan etsien niistä järkeä, kaivan ja pengon 

enkä löydä, en löydä kuin kuilun, johon vajoaa 

lopetetaan tämä tähän,

 

etteivät kauniit muistoni sinusta 

kokonaan tuhoudu 

- - 

mutta se kuume, joka minua ajaa eteenpäin 

janoaa totuutta ja ymmärrystä 

minä tiedän mitä tapahtui, vaikka sinä väittäisit mitä 

h.i.r.v.i.ö.

hei, sinusta ei ole kuulunut hetkeen 

olet ollut minulle ennen niin tärkeä 

mutta nyt... 

ei 

etkö ymmärrä, että ottaisin luodin puolestasi, 

olen tehnyt niin paljon sinun vuoksesi, 

joten anna minulle mitä pyydän

ei

et kyllä astu rajani yli 

huomaan, että olet muuttunut 

et ole enää se sama ihminen, josta pidin  

en niin 

oletpa sinä yhteistyökyvytön nykyään 

ennen kaikki oli helpompaa sinun kanssasi 

en halua sinua enää elämääni 

ja ainiin, 

halusin vain sanoa, että sinusta on tullut 

hirviö 

vaahteranlehdet

kun tapasin sinut ensi kerran, 

sinun syleilyssäsi oli lämmin 

lehdet supattivat 

    hidas lokakuun alkuilta, enteilevä syyssade  

kaunis ja tyyni; sinun hymysi 

hypit vaahteranlehdissä 

ja nauroit 

 

on niin paljon, mitä haluan sinulle sanoa 

tartuit käteeni eri tavalla kuin kukaan toinen, 

veit minut lempeästi tuntemattomaan 

pehmeä ja sileä, intohimoinen 

syvä ja tumma

    sinä olet suurin seikkailuni

ja turvallisin kotisatamani 

minä vaihtaisin kaiken menneisyydestäni 

yhteen hetkeen kanssasi 

hetkeen kanssasi sinä syksyisenä päivänä 

kun sain sinut osaksi elämääni 

mörkö

se ei koskaan lopu se ei koskaan lopu se ei koskaan lopu se ei koskaan lopu se ei 

on varjoja on yö ja varjoja ja lisää 

varjoja, välähdyksiä 

raolleen jätetty ovi 

vessassa on mörkö ja minä 

en voi nousta sängystä nyt 

se kyhjöttää hiirenhiljaa 

mutta se on suuri kuin jättiläinen 

se vaanii 

se odottaa 

niin kärsivällisesti 

on ihan mustaa 

kunnes yhtäkkiä sen keltaiset silmät kiiluvat pimeässä 

aina siellä, missä en niitä halua nähdä 

shh...

se kahmaisee minut otteeseensa 

yhdellä huitaisulla 

eikä se ymmärrä 

kun pyydän lopettamaan 

se vain virnistelee kuin eläin 

enkä ymmärrä miksi se nauraa 

eikä se koskaan lopu se ei lopu se ei lopu 

jälleen varjoja, välähdyksiä, 

on jälleen yö 

ja raolleen jätetty ovi 

ja se odottaa vessan pimeydessä