toisinaan istun lattialla kädet levällään kysyen
mitä teen tälle vihalle,
joka puskee minusta läpi
ja etsii kohdetta, jota ei ole
tai johon ei saa kohdistaa
kiltit tytöt eivät suutu, tiedättehän
mutta vihan on osuttava johonkin
joten olen murjonut kehoani
ja sairastunut
olen satuttanut itseäni mitä julmimmilla tavoilla
se on kuluttanut minut loppuun
raahannut minut syvyyksiin
itsetuhoisiin vesiin
toisinaan haluan nukkua päivät ja yöt
sillä mitä muuta teen kun en voi olla vihainen
mutta joskus se on kaikki mitä tunnen
kiellän oman olemassaoloni
vain jotta olisin kiltti
silloin haluan niellä kaikki lääkkeet
tulla tunnottomaksi ja olla helppo
ja nukkua, nukkua pois
olen ollut niin vihainen että se on repinyt minut kappaleiksi
ja levinnyt verisenä oksennuksena vessanpönttöön
olen itkenyt ja kiljunut ja kirjoittanut
ja pelännyt että se tulee minusta ulos
tappavana, tuhoten kaiken
minkä kaiken?
kulissit? nämä kiltin tytön kalterit?
hah, niin.
silmitön viha minussa
epäoikeudenmukaisuus ja vääryys,
mille en ole tehnyt mitään,
koska en ole koskaan osannut
se tulee vielä loppumaan
minä olen niin vihainen
niin monelle ihmiselle
