se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 16. toukokuuta 2020

160520


ajattelen humaltua yksin
ja kirjoittaa asioista joista en osaa puhua
minä olen kyllästynyt pelkäämään koko ajan ja jatkuvasti
olen niin helvetin vihainen kaikesta mutta salaan sen
hymyilen ja mietin - mitä jos vain napsahdan
minussa on syvää katkeruutta
jonka voivat ymmärtää vain yksinäiset vanhukset
mutta heistäkin olen liian nuori

olen sairastunut stressiperäisesti, mutta mitä sitten
ei saa jäädä tuleen makaamaan!
- joten olen ryöminyt palavassa maastossa,
tykkien huutaessa, ja miehien kaatuessa,
tauotta viimeiset kaksi vuotta
piiskannut itseäni kiireesti eteenpäin
en voi pysähtyä