se mistä ei keskustella päivisin

torstai 16. huhtikuuta 2020

ympyrät

painajaisten karvas maku, kuiva suu
olen kiertänyt jälleen ympyrää
toistuma: taasko näin tapahtuu
rikon ympyrän, nousen kuilun reunalle
kasvot turta, niin kyllästynyt tunteisiin
mustat aukot, reiät tietoisuudessa, 
katson hulluutta silmiin
sanot minua älyttömäksi
minä haluaisin vain nukkua
ja sinä salaat jotain
valheet, joihin voisi hukkua


aurinko palaa ja verhojen takana satutan itseäni tämän viimeisen kerran
on ollut niin hyvä olla, mutta senkin on loputtava joskus
minä en usko mihinkään

yksinäisyys, se on aina ollut osani tässä paskassa maailmassa.

torstai 9. huhtikuuta 2020

raadellut ranteet


se iskee kasvojani vasten
muistot, sinun ikonisi 
kuin viini, veresi valui
ryystän sitä kaksin käsin
pyhitän kaiken
taivas on tyhjä, paratiisissa ei asu ketään
kukaan ei seuraa sinun nimeäsi enää
(minä seurasin)
en koskaan saa anteeksi syntejäni
minä rakastin sinua, täynnä kauhua ja himoa,
sinä olet aina ollut minun heikkouteni
luulin kuolevani kanssasi
ei olisi elämää ilman sinua
     joten myin sieluni
kämmenet naulattuina ristiin
kannan sitä lopun elämäni
ei ole vapautusta
ei ole armoa
kiinnityit minuun, amensalismi
kirottu olkoon sinun veresi, sinun lihasi,
raadellut ranteesi
revin sinua irti minusta 
mutta humallun vain
ja jossain hirvittävässä olotilassa
rukoilen pelastustasi

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

valon pisaroita



kun makaat lattiallani, haluan vain maata siinä kanssasi
katsella liekkien lepattelua ja varjoja katossa,
sinun iloitsevia silmiäsi,
      ne aina loistavat
kun pidät kädestäni kiinni, kaikki on niin huoletonta
olet niin viaton ja kaunis, että alan uskoa enkeleihin

ja joskus itkettää, sillä minä en voi koskaan - 
ja pelkään että pilaan sinut
sillä minä olen turmellettu
olen varjoissa kankeasti liikkuva yön eläin,
niin syvillä arvilla, ettei minussa ole mitään ehjää ja
mitä jos ei mitään kaunistakaan
yksinäisyys kulkee syvällä sielussani
rikotulla on aina liikaa vaiettuja tarinoita
shh...
ja usein vihaan itseäni
niin että se vie minut pimeään

mutta kun makaan käsivarsillasi,
tuntuu kuin koko maailma olisi kauneimmillaan
ja minäkin -