se mistä ei keskustella päivisin
torstai 27. helmikuuta 2020
haudankaivaja
kaikki runoni kertovat sinusta
ja eivät oikeastaan kenestäkään
mutta minusta
otan lapion ja kaivan hautaa syvempää
olen rakentanut kokonaisen hautausmaan
elottomat puut huojuvat tahdottomina
kun jäätävä tuuli puhaltaa
täällä asuu sanattomuus
minä en koskaan taida päästä yli
sitä vihaan elämässäni eniten
ei ole enää selkeitä syyseurauksia eikä suhteita
kaikki mikä kauan sitten alkoi
ei ole koskaan loppunut
sama demoni kimpussani
eri kasvoina, eri ihmisinä
joskus palvoin sinua,
se on kompleksista,
loin pyhätön sinun luillesi, sytytin kynttilät
ja rukoilin kuolevani mukanasi pois
syvälle haudattu viha
nousee vielä uumenista
elävät kuolleet muistot
ja ne loput takaumat
nielaisevat minut
veren tahrimat, järjettömyyden palaset
riivaavat mieleni, valtaavat kehoni
pimeästä tietoisuudesta nousee minä,
jota en halua nähdä
tappaja ja haudankaivaja,
joka tietää mitä arkuissa on
lauantai 22. helmikuuta 2020
painajaistakauma
joskus näen unia, joissa sinäkin vain katoat
ja sinun kasvoissasi ei ole tunnetta
kun selviää että olet pettänyt minua ja
et koskaan välittänyt minusta
joskus näen näitä unia, joissa kaikki toistuu
ja sekoan ja sekoan ja hakkaan pääni paskaksi
otan liikaa lääkkeitä, miten tällaista voi kestää
uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
se on syvä kaivo, johon vain putoaa ja putoaa
väkivalta minussa, joka haluaa kostaa tuskani
juon pullon ja lyön sen seinää vasten
nyrkeistä valuu verta, tapetit revitty alas
sirpaleita, ne ovat minäkuvani
joskus näen unia, jotka eivät jätä minua rauhaan
they fuck up my head enkä tiedä mikä on totta
missä olen kuka olen - mitä vittua haluat minusta?!
satutatko sinäkin minua
mitä jos sinäkin valehtelet minulle
ja on tyhjää
niin tyhjää
tyhjää
-
sydämeni on läpeensä rupeutunut
haavat paranevat
muistot jäävät
veri kuivuu,
niin,
se kuivuu
muistot jäävät
unet kertovat menneisyydestä
ja sinun kasvoissasi ei ole tunnetta
kun selviää että olet pettänyt minua ja
et koskaan välittänyt minusta
joskus näen näitä unia, joissa kaikki toistuu
ja sekoan ja sekoan ja hakkaan pääni paskaksi
otan liikaa lääkkeitä, miten tällaista voi kestää
uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
se on syvä kaivo, johon vain putoaa ja putoaa
väkivalta minussa, joka haluaa kostaa tuskani
juon pullon ja lyön sen seinää vasten
nyrkeistä valuu verta, tapetit revitty alas
sirpaleita, ne ovat minäkuvani
joskus näen unia, jotka eivät jätä minua rauhaan
they fuck up my head enkä tiedä mikä on totta
missä olen kuka olen - mitä vittua haluat minusta?!
satutatko sinäkin minua
mitä jos sinäkin valehtelet minulle
ja on tyhjää
niin tyhjää
tyhjää
-
sydämeni on läpeensä rupeutunut
haavat paranevat
muistot jäävät
veri kuivuu,
niin,
se kuivuu
muistot jäävät
unet kertovat menneisyydestä
sunnuntai 16. helmikuuta 2020
trapetsi
tunteet alati tasapainottelevat toivon ja pelon rajamailla
varomattomina kuin trapetsitaiteilijat; tanssahtelevat
odotan täristen
jotain kauheaa tapahtuvan
jos nyt rakastutaan, menetänkö kontrollin
ja putoanko lopulta kuitenkin
pidä minusta kii
jos jalkani pettävätkin minut
ota minut kii
jos...
näytät niin kauniilta kun tanssit kanssani
silmäsi säkenöivät, et katso alas
kaikki pelko unohtuu
keinumme yhdessä
pääni on pyörällä
keinumme kuin koko universumi olisi tässä
ihan salaa ajattelen mitä jos sinäkin
ihan salaa kysyn mitä jos sinäkin
sunnuntai 2. helmikuuta 2020
kuoppa
minä näen kaiken ja tiedän
että rakastat minua
kaivan tunteita
ja annan itseni tuntea
mutta sinä sanot ettei se olekaan totta
kaivan tunteita
kaivan kuoppaa
ensi kertaa kun rakastelimme
sanoit että tunsit enemmän kuin ikinä
ja kun näit että tunsin samoin
juoksit pois
kaivoin liikaa
olin liian oma itseni
etkä sinä kestänyt sitä
maa sortui altani
ja aloit kasata sitä päälleni
haudataksesi minut elävältä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)