haudankaivaja

kaikki runoni kertovat sinusta 
ja eivät oikeastaan kenestäkään
mutta minusta 

otan lapion ja kaivan hautaa syvempää
olen rakentanut kokonaisen hautausmaan
elottomat puut huojuvat tahdottomina
kun jäätävä tuuli puhaltaa

täällä asuu sanattomuus   

minä en koskaan taida päästä yli
sitä vihaan elämässäni eniten
ei ole enää selkeitä syyseurauksia eikä suhteita
kaikki mikä kauan sitten alkoi
         ei ole koskaan loppunut
sama demoni kimpussani
eri kasvoina, eri ihmisinä

joskus palvoin sinua,
se on kompleksista,
loin pyhätön sinun luillesi, sytytin kynttilät 
ja rukoilin kuolevani mukanasi pois 

syvälle haudattu viha
nousee vielä uumenista
elävät kuolleet muistot
ja ne loput takaumat
nielaisevat minut

veren tahrimat, järjettömyyden palaset
riivaavat mieleni, valtaavat kehoni
pimeästä tietoisuudesta nousee minä,
jota en halua nähdä
tappaja ja haudankaivaja,
joka tietää mitä arkuissa on 

painajaistakauma

joskus näen unia, joissa sinäkin vain katoat
ja sinun kasvoissasi ei ole tunnetta
kun selviää että olet pettänyt minua ja
et koskaan välittänyt minusta
joskus näen näitä unia, joissa kaikki toistuu
ja sekoan ja sekoan ja hakkaan pääni paskaksi
otan liikaa lääkkeitä, miten tällaista voi kestää
uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
se on syvä kaivo, johon vain putoaa ja putoaa
väkivalta minussa, joka haluaa kostaa tuskani
juon pullon ja lyön sen seinää vasten
nyrkeistä valuu verta, tapetit revitty alas
sirpaleita, ne ovat minäkuvani
joskus näen unia, jotka eivät jätä minua rauhaan
they fuck up my head enkä tiedä mikä on totta
missä olen kuka olen - mitä vittua haluat minusta?! 
satutatko sinäkin minua
mitä jos sinäkin valehtelet minulle
ja on tyhjää
niin tyhjää
tyhjää

-

sydämeni on läpeensä rupeutunut
           haavat paranevat
        muistot jäävät
veri kuivuu,
niin,
se kuivuu
        muistot jäävät
           unet kertovat menneisyydestä

trapetsi

tunteet alati tasapainottelevat toivon ja pelon rajamailla 

varomattomina kuin trapetsitaiteilijat; tanssahtelevat 

       odotan täristen  

                       jotain kauheaa tapahtuvan  

jos nyt rakastutaan, menetänkö kontrollin
ja putoanko lopulta kuitenkin 

pidä minusta kii 

jos jalkani pettävätkin minut 

           ota minut kii 

jos... 

näytät niin kauniilta kun tanssit kanssani
silmäsi säkenöivät, et katso alas
kaikki pelko unohtuu
                        keinumme yhdessä
              pääni on pyörällä
keinumme kuin koko universumi olisi tässä 

ihan salaa ajattelen mitä jos sinäkin  

ihan salaa kysyn mitä jos sinäkin 

kuoppa

minä näen kaiken ja tiedän
        että rakastat minua
kaivan tunteita
ja annan itseni tuntea
mutta sinä sanot ettei se olekaan totta
kaivan tunteita
kaivan kuoppaa
ensi kertaa kun rakastelimme
sanoit että tunsit enemmän kuin ikinä
ja kun näit että tunsin samoin
juoksit pois
        kaivoin liikaa
            olin liian oma itseni
etkä sinä kestänyt sitä
maa sortui altani
ja aloit kasata sitä päälleni
haudataksesi minut elävältä