se mistä ei keskustella päivisin

perjantai 31. tammikuuta 2020

kiertokulkuni

osa minusta
ei ole koskaan
halunnut syntyä
eikä elää
ja joka päivä
haluaa kuolla
          näännytään,
käännytään pois
yksinäisyys on ainoa todellinen asia
se ei jätä, se ei tuomitse
täällä pimeydessä raskas ilma
en koskaan katso ketään silmiin
koska en näe sinua
           kuljemme haparoiden
                  väistelen sinua, olen siinä taitava
ja sydämeni on palasina
asioista, joihin en osaa vaikuttaa
liian monesti ihoni läpäistään, vuodan verta
saan verta, luovutan verta
biohajoan
minulla ei ole normaalin ihmisen suojamuureja
               maalaan verellä kasvoni,
         pelkää minua
                   olen hirviö 
       olenko minä hirviö?
pelkään olla yksin
en koskaan tiedä
milloin lähteä
ja milloin jäädä
katson vain kun maailma palaa
polvistun maahan, upotan kädet tuhkaan
katson kun kaikki lähtevät
ja minä jään kaipaamaan
ensin ihmisiä,
sitten kuolemaa


sunnuntai 19. tammikuuta 2020

kortit pöydällä



minä en osaa pelata  
paiskaan kortit pöytään 
kaikkien näkyville 
hyvät 
huonot  
tässä olen 

se, miten puhut minulle, paljastaa sinusta kaiken 
sinun kätketyt kasvosi, 
               joiden kätketty suu huutaa irrationaalisia lauseita 
           heijastuksia 
    projektiota 
sinusta 

luulit kai löytäneesi heikot kohtani
tartu minuun ja vetele naruista 
minä en taivu 
sohit pimeää 
minä olin se, 
joka ne sinulle näytti 
minä olen se, 
joka sammuttaa valot 

sinä et koskaan pelaa rehellistä peliä 
siksi häviät joka kerta 




lauantai 18. tammikuuta 2020

luihin




riisun maskini, riisun ihoni 
kunnes olen vain luuta 
sinä voit purkaa raivosi minuun 
se ei kosketa minua  

ne kylmät hetket, joina pelkäsin katsoa sinuun 
niitä oli liian monta 

                                  en anna sinun tuhota minua 

sinä voit sanoa mitä vain 
se ei tunnu miltään 
sanat katoavat 
kolea tuuli pohjoisrannalla, hyytävä huutosi  
ei palella enää  

et voi satuttaa minua

minun tyhjät silmäni 
minun tyhjät käteni 

en ole pelkojen orja