se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 28. joulukuuta 2020

jahti


tunnistin heti sen katseen 
siinä oli jotain liian tuttua 
se valeli kehoani 
kuin silkkinen, ohut verho 
ja se raateli minua läpikotaisin 

tämä on ainoa keino 
tämä on ainoa keino 
olla rakastettu
ajattelin  

"olet niin ihana," hän kuiskasi 
kaataessaan kuudennen lasin punaviiniä 
ja minä hymyilin 

olin jumalatar 

olin saaliseläin 

ajovaloissa, valokehässä 
hetken huomion keskipisteenä 
silmäni suuret kuin lautaset 
hukkaan itseni kauniisiin sanoihin ja vienoihin kosketuksiin 
hälytyskellot eivät soi enää, vaara lakkaa tuntumasta 
henkäys niskassa kuin huumetta 
askel kohti kuolemaa 

- - -

mutta minä en ole niin tyhmä 
vaikka leikin tulella sormi palaneena 
minä piirrän rajan väliimme 

- - - 

ja petoeläin juoksee perääni 
se jahtaa, 
kaataa seitsemännen ja kahdeksannen lasin 
sen suusta valuu punaista 
se haparoi kohti tiukkaa mekkoani 
se käy epätoivoiseksi 
se katsoo minua anellen 
"voi hyvä jumala," se vaikeroi 
ja kun teen lähtöä, 
se huutaa minulle, 

ettei kukaan 
koskaan 
voi minua rakastaa 

ja että se ymmärtää hyvin, 
miksi ihmiset ovat minut hylänneet 


ja välillä yhä pelkään sen olevan oikeassa 



lauantai 14. marraskuuta 2020

dissosiatiivinen uni


kosketuksia 

valonhäivähdyksiä verhojen takaa 

tähtitaivas nielaisee minut 

minä leijun 

maalauksia 

kirjapinoja  

sinä rakastat minua niin paljon, 

että minä olen painava rakkaudesta, 

niin raskas että putoan 


ja syöksyn läpi universumin, 

dissosiatiivisen unen, 

pitkin tähtien siltoja, 

kosketan saturnuksen renkaita, 

ja minä huudan keuhkojeni pohjasta, 

että minä rakastan sinua 

ja putoan 

lennän 

putoan

maan läpi 

sen syliin, 

takaisin sinun käsivarsillesi 



torstai 22. lokakuuta 2020

kätesi

en tiedä mitä näet minussa 
jotain sellaista mitä muut eivät nähneet 
mutta se saa minut vapisemaan 

sinun kanssasi on helppo hengittää 
ilma on niin kevyttä ja naurattaa 

ja sinun silmäsi säkenöivät aina kun katsot minuun 
kuin tähtiyö, johon vajoan kanssasi 

haluan pitää kädestäsi aina 
vaikka en tiedä riittääkö se sinulle 

sinä et tiedä kuinka kaunis olet 
mutta vaihtaisin sinuun tähdet ja kuun ja auringonkin 

vaikka koko universumi olisi meitä vastaan 
ja vaikka menettäisin kaiken muun 

sillä vain sinun kanssasi 
on järkeä jopa järjettömyydessä 

ei ole ketään toista sinun kaltaistasi, 
niin samanlaista kuin minä,
joka saa tähdet laulamaan  


kaikki haluavat jotain minusta

kaikki haluavat jotain 

minulla ei ole mitään annettavaa enää 

ne kurkottelevat kohti minua 

älä helvetti koske! 

minä vihaan sinua ja sinua ja sinua 

pysykää kaukana minusta 

älä kysy minulta mitään, en halua vastata 

älä soita minulle, pelkään kuulla ääntä  

kasvottomat ihmiset, 

joita en osaa lukea 

olen puutteellinen ja viallinen 

aina liian hyväuskoinen 

minä katson sinua silmiin enkä näe mitään 

minä kuuntelen sinun sanojasi enkä ymmärrä mitään 

järjettömyys hajottaa minua se syö minua elävältä 

kuin kasvain päässä se kasvaa kasvaa ja saa minut toteamaan että 

olen täysin tyytyväinen yksinäisyydessäni 

pienessä sievässä, pimeässä huoneessani 


kaikki tuhoutuu aina uudestaan 

rakennan korttitaloa joka kerta uudestaan 

kuin tyhmä lapsi,  uskoen sen kestävän 

ja katson sen romahtavan, 

mutten koskaan opi 

en koskaan muista 

että kaikki haluavat aina jotain minusta 

valot sammuvat ja kasvot vaihtuvat, en näe mitään 

minä huudan ja huudan, enkä kuule mitään 

ne imevät minut kuiviin 

ja kun minä pyristelen vastaan, 

ne sanovat, ettei minussa ole mitään 

mitä rakastaa 

ei mitään 

ei mitään 

vain musta aukko 


tiistai 20. lokakuuta 2020

totuus, totuudet, valheet

herään yöllä pahaan oloon ja mietin 
oksentaisinko vai menisikö se vain ohi 
sinun sanasi minusta kasvavat päässäni 

kuvottaa se, että luotin sinuun 
sinä olit ystäväni


nyt tunnen vain tulleeni käytetyksi 


- - 
liikaa 
likaa 
- - 




- Voisimmeko vihdoin puhua elefantista huoneessa? 

onpa outo ajatus 
no onpa outoa että koet noin 

...mutta siinä se seisoo 

tästä voimme varmasti olla yhtä mieltä 
että ajatuksesi on täysin outo 




- - 

mitään sellaista ei ole tapahtunut, jos sinä sanot niin 
mitään pahaa ei ole tapahtunut, jos sinä uskot niin 

- - 

todellisuus vääristyy ja hajoaa 

- - 




voin kuvitella miten hyvältä sinusta tuntuu, kuvitteellisen valta-asetelmasi huipulla 
katsella alaspäin tätä säälittävää olemusta, ja luulla että olet sanonut 
juuri ne oikeat sanat, jotka vahingoittavat tarpeeksi lamaannuttaakseen 
taivuttaaksensa minut tahtoonsa 

kuinka täydellinen sinä oletkaan, ja kuinka alhainen minä olen

mietin sanojasi yhä uudestaan etsien niistä järkeä, kaivan ja pengon 
enkä löydä, en löydä kuin kuilun, johon vajoaa 



lopetetaan tämä tähän,
 
etteivät kauniit muistoni sinusta 
kokonaan tuhoudu 
- - 

mutta se kuume, joka minua ajaa eteenpäin 
janoaa totuutta ja ymmärrystä 

minä tiedän mitä tapahtui, vaikka sinä väittäisit mitä 








maanantai 19. lokakuuta 2020

h.i.r.v.i.ö.

hei, sinusta ei ole kuulunut hetkeen 

olet ollut minulle ennen niin tärkeä 

mutta nyt... 


ei 


etkö ymmärrä, että ottaisin luodin puolestasi, 

olen tehnyt niin paljon sinun vuoksesi, 

joten anna minulle mitä pyydän


ei

et kyllä astu rajani yli 


huomaan, että olet muuttunut 

et ole enää se sama ihminen, josta pidin  


en niin 


oletpa sinä yhteistyökyvytön nykyään 

ennen kaikki oli helpompaa sinun kanssasi 

en halua sinua enää elämääni 


ja ainiin, 

halusin vain sanoa, että sinusta on tullut 

hirviö 




sunnuntai 4. lokakuuta 2020

vaahteranlehdet

kun tapasin sinut ensi kerran, 
sinun syleilyssäsi oli lämmin 
lehdet supattivat 
    hidas lokakuun alkuilta, enteilevä syyssade  
kaunis ja tyyni; sinun hymysi 
hypit vaahteranlehdissä 
ja nauroit 
 
on niin paljon, mitä haluan sinulle sanoa 

tartuit käteeni eri tavalla kuin kukaan toinen, 
veit minut lempeästi tuntemattomaan 
pehmeä ja sileä, intohimoinen 
syvä ja tumma
    sinä olet suurin seikkailuni
ja turvallisin kotisatamani 

minä vaihtaisin kaiken menneisyydestäni 
yhteen hetkeen kanssasi 
hetkeen kanssasi sinä syksyisenä päivänä 
kun sain sinut osaksi elämääni 



perjantai 2. lokakuuta 2020

mörkö



se ei koskaan lopu se ei koskaan lopu se ei koskaan lopu se ei koskaan lopu se ei 
on varjoja on yö ja varjoja ja lisää 
varjoja, välähdyksiä 
raolleen jätetty ovi 

vessassa on mörkö ja minä 
en voi nousta sängystä nyt 
se kyhjöttää hiirenhiljaa 
mutta se on suuri kuin jättiläinen 
se vaanii 
se odottaa 
niin kärsivällisesti 

on ihan mustaa 
kunnes yhtäkkiä sen keltaiset silmät kiiluvat pimeässä 
aina siellä, missä en niitä halua nähdä 

shh...

se kahmaisee minut otteeseensa 
yhdellä huitaisulla 
eikä se ymmärrä 
kun pyydän lopettamaan 
se vain virnistelee kuin eläin 
enkä ymmärrä miksi se nauraa 

eikä se koskaan lopu se ei lopu se ei lopu 
jälleen varjoja, välähdyksiä, 
on jälleen yö 
ja raolleen jätetty ovi 
ja se odottaa vessan pimeydessä 




lauantai 12. syyskuuta 2020

kiltit tytöt eivät suutu

toisinaan istun lattialla kädet levällään kysyen 

mitä teen tälle vihalle, 

joka puskee minusta läpi 

ja etsii kohdetta, jota ei ole 

tai johon ei saa kohdistaa  


kiltit tytöt eivät suutu, tiedättehän  

mutta vihan on osuttava johonkin 

joten olen murjonut kehoani 

ja sairastunut 

olen satuttanut itseäni mitä julmimmilla tavoilla 

se on kuluttanut minut loppuun 

raahannut minut syvyyksiin  

itsetuhoisiin vesiin 


toisinaan haluan nukkua päivät ja yöt 

sillä mitä muuta teen kun en voi olla vihainen 

mutta joskus se on kaikki mitä tunnen 

kiellän oman olemassaoloni 

vain jotta olisin kiltti 

silloin haluan niellä kaikki lääkkeet 

tulla tunnottomaksi ja olla helppo 

ja nukkua, nukkua pois 


olen ollut niin vihainen että se on repinyt minut kappaleiksi 

ja levinnyt verisenä oksennuksena vessanpönttöön 

olen itkenyt ja kiljunut ja kirjoittanut 

ja pelännyt että se tulee minusta ulos 

tappavana, tuhoten kaiken 


minkä kaiken? 

kulissit? nämä kiltin tytön kalterit? 

hah, niin. 


silmitön viha minussa 

epäoikeudenmukaisuus ja vääryys, 

mille en ole tehnyt mitään, 

koska en ole koskaan osannut 

se tulee vielä loppumaan 


minä olen niin vihainen 

niin monelle ihmiselle 

perjantai 11. syyskuuta 2020

tuntematon


yön pimeydessä makaan sylissäsi laiturilla 

ja etsimme tähtikuvioita, 

joita kukaan ei ole löytänyt 

tiesitkö, että jotkin tähdistä, joita nyt näemme, 

ei ole ollut olemassa pitkään aikaan 

    aivan kuin huonot kokemukset, joita olen kokenut 

kaikki mitä joskus oli, ei ole ollut enää vuosiin 

mutta valo on jäljellä, 

hetket, jotka johdattivat minut tähän 

vasten yön tummia hiuksiasi, 

sininen taivaankansi ja tuikkivat tähdet - katso, 

    näyttää siltä kuin avaruus päättyisi johonkin yläpuolellemme, 

mutta todellisuudessa se ei pääty mihinkään 

se jatkuu, jatkuu vaan 

kauemmas kuin käsität 

ja minä rakastan sinua enemmän kuin luulet 

enemmän kuin koskaan uskoin rakastavani ketään 

ja ihan eri tavalla, mitä aina luulin rakkauden olevan, 

hassua - 

enkä minä pelkää mitään enää, 

en pimeää, enkä tähtien kuolemaa, 

koska saan loistaa nyt 

niin kirkkaasti 


maanantai 3. elokuuta 2020

bensaa


näen sinua tänään ensi kertaa vuosien jälkeen

sinun kasvosi ovat multaa
savua, joka ilmaan hajoaa
veitset, jotka repivät selkänahkaa 
ääneti ja kovaa

ja minä olisin katkera
jos kokisin menettäneeni jotain

mutta minä olen bensaa
ja sinä olet kipinä
poltan sinut
jos ikinä enää astut tielleni


tiistai 9. kesäkuuta 2020

Aarre


yksinäisyydessä maalaan sinua, 
silloin pääsen jälleen lähellesi 
auringon häikäisemät silmät, ruusunpunainen suu 
vaaleanpunainen taivas, puhjenneet sireenit 
suutelen sinua kovaa kun sataa 

kun sukellan käsivarsiisi, humallun onnesta 
muistan saippuakuplat ja naurun 
muistan seikkailut järvellä, nurmen ja paljaat varpaat, 
muistan miten katsoit minua ensi kertaa 
         ja kun silloin otit minua kädestä, 
tiesin, että saisit viedä minut 
minne vain, 

tanssi kanssani,  
ota minut syliin, 
halaa, suutele, pidä hyvänä 
vaalin jokaista hetkeä kanssasi 
kuin aarretta  

en ole koskaan ollut näin ehjä 
ja sinä olet parasta 
mitä minulle on tapahtunut 



lauantai 16. toukokuuta 2020

160520


ajattelen humaltua yksin
ja kirjoittaa asioista joista en osaa puhua
minä olen kyllästynyt pelkäämään koko ajan ja jatkuvasti
olen niin helvetin vihainen kaikesta mutta salaan sen
hymyilen ja mietin - mitä jos vain napsahdan
minussa on syvää katkeruutta
jonka voivat ymmärtää vain yksinäiset vanhukset
mutta heistäkin olen liian nuori

olen sairastunut stressiperäisesti, mutta mitä sitten
ei saa jäädä tuleen makaamaan!
- joten olen ryöminyt palavassa maastossa,
tykkien huutaessa, ja miehien kaatuessa,
tauotta viimeiset kaksi vuotta
piiskannut itseäni kiireesti eteenpäin
en voi pysähtyä



torstai 16. huhtikuuta 2020

ympyrät

painajaisten karvas maku, kuiva suu
olen kiertänyt jälleen ympyrää
toistuma: taasko näin tapahtuu
rikon ympyrän, nousen kuilun reunalle
kasvot turta, niin kyllästynyt tunteisiin
mustat aukot, reiät tietoisuudessa, 
katson hulluutta silmiin
sanot minua älyttömäksi
minä haluaisin vain nukkua
ja sinä salaat jotain
valheet, joihin voisi hukkua


aurinko palaa ja verhojen takana satutan itseäni tämän viimeisen kerran
on ollut niin hyvä olla, mutta senkin on loputtava joskus
minä en usko mihinkään

yksinäisyys, se on aina ollut osani tässä paskassa maailmassa.

torstai 9. huhtikuuta 2020

raadellut ranteet


se iskee kasvojani vasten
muistot, sinun ikonisi 
kuin viini, veresi valui
ryystän sitä kaksin käsin
pyhitän kaiken
taivas on tyhjä, paratiisissa ei asu ketään
kukaan ei seuraa sinun nimeäsi enää
(minä seurasin)
en koskaan saa anteeksi syntejäni
minä rakastin sinua, täynnä kauhua ja himoa,
sinä olet aina ollut minun heikkouteni
luulin kuolevani kanssasi
ei olisi elämää ilman sinua
     joten myin sieluni
kämmenet naulattuina ristiin
kannan sitä lopun elämäni
ei ole vapautusta
ei ole armoa
kiinnityit minuun, amensalismi
kirottu olkoon sinun veresi, sinun lihasi,
raadellut ranteesi
revin sinua irti minusta 
mutta humallun vain
ja jossain hirvittävässä olotilassa
rukoilen pelastustasi

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

valon pisaroita



kun makaat lattiallani, haluan vain maata siinä kanssasi
katsella liekkien lepattelua ja varjoja katossa,
sinun iloitsevia silmiäsi,
      ne aina loistavat
kun pidät kädestäni kiinni, kaikki on niin huoletonta
olet niin viaton ja kaunis, että alan uskoa enkeleihin

ja joskus itkettää, sillä minä en voi koskaan - 
ja pelkään että pilaan sinut
sillä minä olen turmellettu
olen varjoissa kankeasti liikkuva yön eläin,
niin syvillä arvilla, ettei minussa ole mitään ehjää ja
mitä jos ei mitään kaunistakaan
yksinäisyys kulkee syvällä sielussani
rikotulla on aina liikaa vaiettuja tarinoita
shh...
ja usein vihaan itseäni
niin että se vie minut pimeään

mutta kun makaan käsivarsillasi,
tuntuu kuin koko maailma olisi kauneimmillaan
ja minäkin -





torstai 19. maaliskuuta 2020

Mon amour


keittiössä soi Lana Del Rey  
lojuin lattialla kultaisen katseesi alla
kehomme soljuivat yhteen
niin kuin unet, pehmein vedoin
     vetten päällä, sisäänpäin
eikö sinulla ole kylmä 
pitele minua
tanssitaan hitaita, liihoitellaan paikallaan
jossain hiljaisuus repii taivasta
- -
jossain missä olet nyt
ajatukseni verhoutuvat pimeään
niin kuin auringonlaskut, haikeina
     ruusun terälehdillä, yksin 
janoan kosketustasi


maanantai 16. maaliskuuta 2020

kevään ensimmäinen ukkonen

joidenkin asioiden on kuoltava 
minä tiedän, että seuraat
kävelen rantaan, käyn makaamaan routaan 
katseeni kohti aamuhämärää   

jylisevät muistot, vaimenevat huudot 
sinun kyyneleesi yhtä jäälauttojen kanssa 
haluaisin vielä sanoa, että rakastan sinua 
           ja älä ikinä mene, 
        pyydän, 
mutta sanat 
ovat turhia 

ja sinä olet aina vapaa 


sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

aamuyö

sinä olet aina juoksussa, minä seison aloillani 
        ja katson 
meri kuohuu jo, sen kuiskinassa melankoliaa 
odotan auringonnousua ja sinua 
pysyisit hetken kanssani 
niin täälläkin olisi kauniimpaa 

torstai 27. helmikuuta 2020

haudankaivaja


kaikki runoni kertovat sinusta 
ja eivät oikeastaan kenestäkään
mutta minusta 

otan lapion ja kaivan hautaa syvempää
olen rakentanut kokonaisen hautausmaan
elottomat puut huojuvat tahdottomina
kun jäätävä tuuli puhaltaa

täällä asuu sanattomuus   

minä en koskaan taida päästä yli
sitä vihaan elämässäni eniten
ei ole enää selkeitä syyseurauksia eikä suhteita
kaikki mikä kauan sitten alkoi
         ei ole koskaan loppunut
sama demoni kimpussani
eri kasvoina, eri ihmisinä

joskus palvoin sinua,
se on kompleksista,
loin pyhätön sinun luillesi, sytytin kynttilät 
ja rukoilin kuolevani mukanasi pois 

syvälle haudattu viha
nousee vielä uumenista
elävät kuolleet muistot
ja ne loput takaumat
nielaisevat minut

veren tahrimat, järjettömyyden palaset
riivaavat mieleni, valtaavat kehoni
pimeästä tietoisuudesta nousee minä,
jota en halua nähdä
tappaja ja haudankaivaja,
joka tietää mitä arkuissa on 




lauantai 22. helmikuuta 2020

painajaistakauma

joskus näen unia, joissa sinäkin vain katoat
ja sinun kasvoissasi ei ole tunnetta
kun selviää että olet pettänyt minua ja
et koskaan välittänyt minusta
joskus näen näitä unia, joissa kaikki toistuu
ja sekoan ja sekoan ja hakkaan pääni paskaksi
otan liikaa lääkkeitä, miten tällaista voi kestää
uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
se on syvä kaivo, johon vain putoaa ja putoaa
väkivalta minussa, joka haluaa kostaa tuskani
juon pullon ja lyön sen seinää vasten
nyrkeistä valuu verta, tapetit revitty alas
sirpaleita, ne ovat minäkuvani
joskus näen unia, jotka eivät jätä minua rauhaan
they fuck up my head enkä tiedä mikä on totta
missä olen kuka olen - mitä vittua haluat minusta?! 
satutatko sinäkin minua
mitä jos sinäkin valehtelet minulle
ja on tyhjää
niin tyhjää
tyhjää

-

sydämeni on läpeensä rupeutunut
           haavat paranevat
        muistot jäävät
veri kuivuu,
niin,
se kuivuu
        muistot jäävät
           unet kertovat menneisyydestä




sunnuntai 16. helmikuuta 2020

trapetsi


tunteet alati tasapainottelevat toivon ja pelon rajamailla 
varomattomina kuin trapetsitaiteilijat; tanssahtelevat 
       odotan täristen  
                       jotain kauheaa tapahtuvan  
jos nyt rakastutaan, menetänkö kontrollin
ja putoanko lopulta kuitenkin 

pidä minusta kii 
jos jalkani pettävätkin minut 
           ota minut kii 
jos... 

näytät niin kauniilta kun tanssit kanssani
silmäsi säkenöivät, et katso alas
kaikki pelko unohtuu
                        keinumme yhdessä
              pääni on pyörällä
keinumme kuin koko universumi olisi tässä 

ihan salaa ajattelen mitä jos sinäkin  
ihan salaa kysyn mitä jos sinäkin 


sunnuntai 2. helmikuuta 2020

kuoppa


minä näen kaiken ja tiedän
        että rakastat minua
kaivan tunteita
ja annan itseni tuntea
mutta sinä sanot ettei se olekaan totta
kaivan tunteita
kaivan kuoppaa
ensi kertaa kun rakastelimme
sanoit että tunsit enemmän kuin ikinä
ja kun näit että tunsin samoin
juoksit pois
        kaivoin liikaa
            olin liian oma itseni
etkä sinä kestänyt sitä
maa sortui altani
ja aloit kasata sitä päälleni
haudataksesi minut elävältä



perjantai 31. tammikuuta 2020

kiertokulkuni

osa minusta
ei ole koskaan
halunnut syntyä
eikä elää
ja joka päivä
haluaa kuolla
          näännytään,
käännytään pois
yksinäisyys on ainoa todellinen asia
se ei jätä, se ei tuomitse
täällä pimeydessä raskas ilma
en koskaan katso ketään silmiin
koska en näe sinua
           kuljemme haparoiden
                  väistelen sinua, olen siinä taitava
ja sydämeni on palasina
asioista, joihin en osaa vaikuttaa
liian monesti ihoni läpäistään, vuodan verta
saan verta, luovutan verta
biohajoan
minulla ei ole normaalin ihmisen suojamuureja
               maalaan verellä kasvoni,
         pelkää minua
                   olen hirviö 
       olenko minä hirviö?
pelkään olla yksin
en koskaan tiedä
milloin lähteä
ja milloin jäädä
katson vain kun maailma palaa
polvistun maahan, upotan kädet tuhkaan
katson kun kaikki lähtevät
ja minä jään kaipaamaan
ensin ihmisiä,
sitten kuolemaa


sunnuntai 19. tammikuuta 2020

kortit pöydällä



minä en osaa pelata  
paiskaan kortit pöytään 
kaikkien näkyville 
hyvät 
huonot  
tässä olen 

se, miten puhut minulle, paljastaa sinusta kaiken 
sinun kätketyt kasvosi, 
               joiden kätketty suu huutaa irrationaalisia lauseita 
           heijastuksia 
    projektiota 
sinusta 

luulit kai löytäneesi heikot kohtani
tartu minuun ja vetele naruista 
minä en taivu 
sohit pimeää 
minä olin se, 
joka ne sinulle näytti 
minä olen se, 
joka sammuttaa valot 

sinä et koskaan pelaa rehellistä peliä 
siksi häviät joka kerta 




lauantai 18. tammikuuta 2020

luihin




riisun maskini, riisun ihoni 
kunnes olen vain luuta 
sinä voit purkaa raivosi minuun 
se ei kosketa minua  

ne kylmät hetket, joina pelkäsin katsoa sinuun 
niitä oli liian monta 

                                  en anna sinun tuhota minua 

sinä voit sanoa mitä vain 
se ei tunnu miltään 
sanat katoavat 
kolea tuuli pohjoisrannalla, hyytävä huutosi  
ei palella enää  

et voi satuttaa minua

minun tyhjät silmäni 
minun tyhjät käteni 

en ole pelkojen orja