se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 23. syyskuuta 2019

avain

tiedän että ei pitäisi 
mutta olen aina elänyt 
liiassa itsekurissa  
kuin lukinneena itseni häkkiin  
kun muut ovat nuolleet kaltereitani  
ikään kuin ollakseni 
turvassa 
minä en enää halua olla 
turvassa turvattomuudessa 
haluan olla vapaa kokemaan 
todellista turvaa 
hän on nälkäinen 
ja jalkani hänen vyötäröllään 
ovat luultavasti ensimmäinen askel 
liian pitkälle 
jonnekin, 
mistä ei ole paluuta 
minä en ole tavallinen nainen 
olen avain 
rakastelet minua katseellasi 
tanssiessani sinulle 
olen kielletty hedelmä 
ja salainen fantasia 
olen pelkojen inkarnaatio 


lauantai 21. syyskuuta 2019

suojele minua

I muistot kipuilevat minussa viillot pahenevat päivä päivältä 
tällaisina päivinä haluan kuolla mielummin kuin elää 
minä katson sinuun ja sinun puhtaisiin silmiisi 
viattomuus, joka sinussa on,
      ja tuho, joka minussa kasvaa 
eivät voi koskaan kohdata 
täydellisessä maailmassa - hiljaisuus; 
sinä et saa koskaan tietää 
minä suojelen sinua kaikelta 
kipu tuntuu syvällä rintalastan alla 
silmissä pimenee välähdykset pahenevat 
kaadun kylpyhuoneen lattialle ja nojaan wc-pönttöön 
oksennan sitä ulos, mustaa lietettä, jolla minut on tahrattu 
minä tiedän millaista on, kun kukaan ei suojele 

kunpa voisi olla toisin

II en halua satuttaa itseäni, haluan satuttaa sinua 
mutta en voi, joten mitä jää vaihtoehdoksi 
väkivallalla koristettu 
väkiviinalla vahvistettu 
muistan sinun silmäsi aina 
kaikki on tuhottu 
        olen alkanut nähdä itseäni ulkopuolelta 
niin kuin kuolevat näkevät itsensä, yläpuolelta 





torstai 12. syyskuuta 2019

mätänevät muistot

syksy tuo mieleeni 
vapisevat lehdet 
ja sinun mätänevän ruhosi 
hetken, jona kauneus pyyhkiytyi pois   
muistan sinut enää hatarasti 
                                    mutta kivulla 
        kasvosi 
            kärpäset 
en tiennyt ennen
   kuinka silmänräpäyksessä ihminen saattaa muuttua toiseksi
ja tunteet voivat vain kuolla

kun kulmat alkoivat repsottaa,
raapaisin pinnan auki
ja sisältä valui vihertävänkellertävää mätää,
joka haisi elämältä, jota ei enää ollut
sitä ihmistä olin rakastanut, suudellut ja hyväillyt,
luullut sen olevan jotain hyvää ja kaunista,
mutta se tahrasi minut 
k u o l e m a n k a t k u l l a a n 
sairastutti hiljaa
veti minut pohjaan saakka

ja minulta kysytään, miten en osaa enää itkeä
      ja sen sijaan oksennan 

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

säröt

jotkin asiat vain repivät minua liikaa 
sanot minua sieluttomaksi, sanot minua liian tunteelliseksi
jokin minussa mättää, on kuin mätänisin sisältä
minä en voi elää tässä maailmassa - en niin kuin te haluaisitte 
huudan liian kovaa, peilit särkyvät ja satuttavat
rajusti vuotavia haavoja, uusia viiltoja vanhojen päälle
liian lähellä valtimoa 
traumat pulppuavat esiin 
          tunnistan itseni kun ei tunnista itseään 
vien asiat liian pitkälle, venytän niitä liian kauas
löydän itseni sieltä missä olen kadoksissa 
kadotettuna kadotuksessa  
irrationaaliset ajatukset määrittelevät minuuteni ja tunteet -
ne painavat minut pohjalle
        eN pySy kasASsa 
en sAa liimattua paLoja kokoon 
kun kaikki hajoaa, tunnen olevani kotona
pahoinvoivana, huonossa tilassa, keskellä kaaosta
älä luule, että halusin tätä 
älä usko, mitä sanotaan 
minä en vain osaa muutakaan