se mistä ei keskustella päivisin

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Tuntematon

olen niin väsynyt peleihin 
vetämään showta, naamio kasvoillani  
         piilottaakseni sen mitä olen, 
                       jotta olisin rakastettavampi 
                   helpompi  
              parempi 
                        kauniimpi 
                                  ja vitut 
en jaksa, 
en osaa pelata 

se on 
kaikki 
tai 
ei mitään 

ihmiset valehtelevat, vääristelevät ja miellyttävät  
                   se on fakta, 
kuten se, että olen           valmis 
hyppäämään

tuntemattomaan 

ja minä otan vauhtia ja juoksen, 
           kunnes kohtaan reunan 
                      ja hyppään 
ei 
                   lennän 

sillä minä olen tavannut jonkun, 
jolle en halua esittää mitään, 
en yhtikäs mitään, 

haluan vain rakastaa 

kaikkeni 
 

Ääretön

pimeydestä ikuisuus näyttäytyy eri valossa 
ja kun suljen silmäni, tunnen virran vievän minua 
.
tuntemattomaan 
.
minua ei ole tehty niille, jotka pelkäävät loputtomuutta 
minua ei ole tehty olemattomuuteen 
.
.
haluan sinut ikuiseksi  
.
.
.
.
ääretön rakkaus ei tunne rajoja, 
ei etäisyyksiä, 
se on vahvempi kuin ihminen 
.
.
vaikka keho lipuu kevyenä ja huulet kaartuvat hymyyn,
sen voima tuntuu väkivaltana sydämessä
.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Huume


olet salainen huumeeni, johon palaan iltaisin
tunteakseni olevani normaali
haluan sinua suoraan suoneen
ja haluan lisää, kunnes saan sinut ehtymään
tahdon kaiken mitä voit antaa, ja vielä enemmän
kukaan ei ole suudellut minua niin kuin sinä
ja se tekee minut hulluksi
kyltymättömäksi ja raivoisaksi
onnelliseksi, euforiseksi ja värikkääksi
antaisin mitä vain kokeakseni sen uudestaan, mitä vain
ei ole rahasummaa, jota en maksaisi siitä tunteesta,
jonka koin ensi kerran
ja se kihelmöi vatsanpohjassa,
kutittaa ihoani niin kuin kosketuksesi sinä iltana
enkä minä tahdo elää harmaata elämääni ilman sinua
en vain tahdo

torstai 3. tammikuuta 2019

***


irrationaalinen tunne tavatessani sinut
musiikki raikuu, mutta pelkkä hiljaisuus silmissäsi  
tuike katseessasi kuin tähtien loiste taivaalla, revontulissa
värit räjähtävät sydämessä ja leviävät vereen
vuodan verta, mutta se ei haittaa enää
sinä hymyilet suudellessamme 

en muistanut, että maailma on näin kaunis
hengitän sisään hiustesi tuoksua, on niin hyvä
tässä ja nyt, elävänä, elossa
en muistanut montaakaan asiaa
mutta nyt muistan värit
värit, jotka tekevät minusta
minut