kuolemantuomio

liian usein minut on tuomittu väärin
teoista, joita en tarkoittanut
 WANTED 

en koe yhteyttä toisiin ihmisiin
en tiedä mitä sanoa
en halua nauraa
kaikki sattuu

kuolemaantuomittu armahdetaan vain harvoin
suoniini injektoidaan myrkkyä
quilty of 1st degree murder 
kuin olisin tehnyt jotain kammottavaa
en aina ymmärrä minuun kohdistuvaa vihaa
se repii minua mutta mistä se sai alkunsa
halusin aina vain hyvää kaikille

välttelen katseita
he ovat valmiit tappamaan
polttamaan minut elävältä
sähkötuoli
verenhimoiset kasvot
olen kai paha
paha

 DEATH PENALTY 
olen ollut kuolleena jo kauan

haihtuminen

haihdun pois 

kuin huurut tuopissa 

ilta illan jälkeen 

vain suljen silmäni - 

en levätäkseni, 

vain kadotakseni hetkiksi 

olemattomuuteen 

olen kyllästynyt sinuun 

niin kauniita sanoja 

mutta olen tyhjä sisältä 

en herää 

en herää aamuun 

minä rakastan sinua 

mutta et ymmärrä 

ja 

yksinäisyys kietoutuu ympärilleni 

pimeys peittelee minut vuoteeseen 

ehkä jos nukun tarpeeksi kauan, 

kaikki voisi olla hyvin 

tai 

lakkaisin vain olemasta 

yön jälkeen

olen tuntenut pimeän 

jo kauan ennen sinun tuloasi 

yön jälkeen ei aamu ole aina valoisa 

voisin kertoa että kuolisin vuoksesi 

      voisin kertoa että rakastan sinua, 

mutta sinä et ole yksi niistä ihmisistä, 

jotka puhuvat mielummin kuin tekevät 

tiedät kuitenkin... 

tunnet minut 

tulet luokseni, 

kuolemanselliini, 

vaikka käsken sinut pois 

       sanat tappavat 

en sano koskaan hyvästi 

pakene kanssani yöhön 

älä sano muuta, 

vain kuuntele;  

moottoritiellä huutavat renkaat 

jäämme valoviivoiksi horisonttiin 

       voisin kertoa että kuolisin vuoksesi 

mutta olen jo kuollut liian monesti

joten päätän elää 

ilman vastauksia

 mietin usein kadutko sitä, mitä teit minulle 

olen purrut hampaani kipeiksi ja niskani ovat jäykät
välillä herään siihen, että kuristan sinua
maistan veren suussani

täynnä ratkeamatonta, päätöntä aggressiota
koston-, verenhimoa
jätit minut ilman vastausta
ilman anteeksipyyntöä

vihaan sitä

elämää

sinä luet kirjaa ja minä katselen leikkiviä varjoja  

myttääntyneet lakanat, silkkinen tumma tukka 

en tiennyt tällaisesta maailmasta ennen sinua 

saat minut nauramaan  

kuin elämä olisi helppoa 

mitä elämä on; 

löydän vastauksia ihostasi - 

arvista ja hyväilyistä 

pehmeää, maidonvaaleaa -

         kosketuksista, jotka haihtuvat muistojen mereen 

                   hukun syleilyysi, 

      ota minut, 

        vie minut 

       mukanasi 

minne vain 

katso minua tarkemmin 

huuleni ovat turta 

ja päänahassani on arpia 

ihon alaisia verenvuotoja 

mustelmia paikoissa, joita et näe 

hymyilen liian leveästi 

näytän niin onnelliselta 

keskivaikea masennus 

minut on tuhottu tavoilla, 

joita et voi ymmärtää 

ja silti suutelen sinua 

täydessä ekstaasissa 

veren maku suussani 

hiljaa ja hyvä tulee 

hyvä ja ei tule mitään 

anna minulle hetki 

ja satutan itseäni 

ajattelemalla lähtöäsi; 

sillä minä olen rakastunut sinuun 

ja se on itsetuhosta pahinta 

ota minun palaseni 

ja heitä ne   l   e  v ä   l  l      e e n 

minä siivoan ne myöhemmin 

triggerit

kosketus
- joka rikkoo minut
ja saa minut heräämään eloon -
sormenpäät iholla

                         takauma
trauma
ja rakkaus
sekoittuneet tuntemukset 

kaipaus on inhimillistä  itsetuhoa

kuinka kauan rakkaus kestää 
mihin se päättyy 
seinä
jätä minut yksin
mutta älä mene

äänettömät triggerit

missä menee raja, 
jossa kaikki hajoaa 

luottamus = VAARA 

milloin rakkaudesta tulee kipua 
tuskainen ristii kätensä
sairas
saavuttaa nollatoleranssin 
menettää kyvyn ymmärtää 
siniset silmänaluset
milloin kosketuksesta tulee väkivaltaa 
rajat, joita en näe
rajat, joita en ymmärrä 

auta minua

ollaan hiljaa vaan

muistot puhuvat mielessä
   kuin pahalaatuiset kasvaimet jotka kummittelevat   menneisyyden haamuja 

          mitä sinä tarkoitat tuolla   

kaikuja kaikuja 

syvästi vahingoitetut 
            ethän satuta minua 

olisitpa ollut hiljaa 

olisinpa ollut hiljaa 

edes sen kerran 

ja vain katsonut silmiisi 

minä karkaan kanssasi minne vain 

lähdetään Los Angelesiin tai pohjoiseen, 

paetaan ihmisiä kuin Tove ja Tuulikki majakkasaarelle  

- juhlitaan kaikki yöt ja nukutaan päivät 

aamuhämärässä piirrän kasvojasi 

kun nukut rinnallani 

olisinpa mykkä  

sanat voivat rikkoa meidät 

en tarvitse niitä kertoakseni -  

tiedät kuitenkin sisimmässäsi 

mitä mieltä silmäni ovat sinusta 

 

trauma

painajaisten vainoamana 

herätä hikisenä sängystä 

se pitää minua otteessaan 

riepottelee miten sitä huvittaa 

istua alasti kylpyhuoneessa, itkuisena, iho vereslihalla 

olen täynnä näkyviä ja näkymättömiä mustelmia 

se kynsii aivoista ulos 

läpi silmien, 

porautuu visuaalisiin muistikuviin 

sietämätön kipu  

se on läsnä 

se vain hymyilee, se vain.... hymyilee, 

                                          tirkistelee minua 

                              (kuin se olisi, jotenkin,    normaalia) 

                                    ..shhh 

      tämä hiljaisuus on niin kiduttavaa 

että tähdet sammuvat taivaalla ja minun päässäni pimenee  

fantasiat kuolemasta tuntuvat niin aidoilta että haistan mätäneväni 

Jos saisin tilaisuuden, 

pakottaisin silmäsi auki 

ja laittaisin sinut katsomaan 

mitä olet tehnyt. 

Katso, mitä sinä teit. 

Minä toivon, että sinä mätänet. 

Oi, miten toivonkaan, että mätänet. 

masennuspäiväkirjat

minusta tuntuu etten ole olemassa kuin raporteissa 
ja eksistentaalisissa kriiseissä
pyörteessä, jota voi tuskin kutsua elämäksi

älä katso minua silmiin, et halua totuutta kuitenkaan, 
          ja minä en osaa valehdella

jokin on vialla 

aamut liukuvat sormien lävitse, en saa itseäni ylös,
päivillä ei ole mitään tarjottavaa

äärettömyyteen           hiljaa katoan

toivoisin, että jäisit siihen
edes hetkeksi
pitääksesi kiinni

avain

tiedän että ei pitäisi 

mutta olen aina elänyt 

liiassa itsekurissa  

kuin lukinneena itseni häkkiin  

kun muut ovat nuolleet kaltereitani  

ikään kuin ollakseni 

turvassa 

minä en enää halua olla 

turvassa turvattomuudessa 

haluan olla vapaa kokemaan 

todellista turvaa 

hän on nälkäinen 

ja jalkani hänen vyötäröllään 

ovat luultavasti ensimmäinen askel 

liian pitkälle 

jonnekin, 

mistä ei ole paluuta 

minä en ole tavallinen nainen 

olen avain 

rakastelet minua katseellasi 

tanssiessani sinulle 

olen kielletty hedelmä 

ja salainen fantasia 

olen pelkojen inkarnaatio 

suojele minua

I muistot kipuilevat minussa viillot pahenevat päivä päivältä 

tällaisina päivinä haluan kuolla mielummin kuin elää 

minä katson sinuun ja sinun puhtaisiin silmiisi 

viattomuus, joka sinussa on,

      ja tuho, joka minussa kasvaa 

eivät voi koskaan kohdata 

täydellisessä maailmassa - hiljaisuus; 

sinä et saa koskaan tietää 

minä suojelen sinua kaikelta 

kipu tuntuu syvällä rintalastan alla 

silmissä pimenee välähdykset pahenevat 

kaadun kylpyhuoneen lattialle ja nojaan wc-pönttöön 

oksennan sitä ulos, mustaa lietettä, jolla minut on tahrattu 

minä tiedän millaista on, kun kukaan ei suojele 

kunpa voisi olla toisin

II en halua satuttaa itseäni, haluan satuttaa sinua 

mutta en voi, joten mitä jää vaihtoehdoksi 

väkivallalla koristettu 

väkiviinalla vahvistettu 

muistan sinun silmäsi aina 

kaikki on tuhottu 

        olen alkanut nähdä itseäni ulkopuolelta 

niin kuin kuolevat näkevät itsensä, yläpuolelta 

mätänevät muistot

syksy tuo mieleeni 

vapisevat lehdet 

ja sinun mätänevän ruhosi 

hetken, jona kauneus pyyhkiytyi pois   

muistan sinut enää hatarasti 

                                    mutta kivulla 

        kasvosi 

            kärpäset 
en tiennyt ennen
   kuinka silmänräpäyksessä ihminen saattaa muuttua toiseksi
ja tunteet voivat vain kuolla

kun kulmat alkoivat repsottaa,
raapaisin pinnan auki
ja sisältä valui vihertävänkellertävää mätää,
joka haisi elämältä, jota ei enää ollut
sitä ihmistä olin rakastanut, suudellut ja hyväillyt,
luullut sen olevan jotain hyvää ja kaunista,
mutta se tahrasi minut 
k u o l e m a n k a t k u l l a a n 
sairastutti hiljaa
veti minut pohjaan saakka

ja minulta kysytään, miten en osaa enää itkeä
      ja sen sijaan oksennan 

säröt

jotkin asiat vain repivät minua liikaa 
sanot minua sieluttomaksi, sanot minua liian tunteelliseksi
jokin minussa mättää, on kuin mätänisin sisältä
minä en voi elää tässä maailmassa - en niin kuin te haluaisitte 
huudan liian kovaa, peilit särkyvät ja satuttavat
rajusti vuotavia haavoja, uusia viiltoja vanhojen päälle
liian lähellä valtimoa 
traumat pulppuavat esiin 
          tunnistan itseni kun ei tunnista itseään 
vien asiat liian pitkälle, venytän niitä liian kauas
löydän itseni sieltä missä olen kadoksissa 
kadotettuna kadotuksessa  
irrationaaliset ajatukset määrittelevät minuuteni ja tunteet -
ne painavat minut pohjalle
        eN pySy kasASsa 
en sAa liimattua paLoja kokoon 
kun kaikki hajoaa, tunnen olevani kotona
pahoinvoivana, huonossa tilassa, keskellä kaaosta
älä luule, että halusin tätä 
älä usko, mitä sanotaan 
minä en vain osaa muutakaan

i        en kestä asioita mieleni syövereissä, 
joten luon tyhjän tilan sisälleni 
kuin valkoisen huoneen ilman ääniä, 
pakkopaidassa,  
      ja olen niin helvetin yksin 
 
ii       juon suruuni ja suutelen naisia, 
      joiden nimiä en muista 
nukun liikaa ja 
ajattelen liikaa kuolemaa, 
se tuntuu luonnolliselta jatkumolta 
ei tämä olo kestä ikuisesti, ei ikuisesti 

iii      rakasta minua liian lujaa 
rakasta minua itseni puolesta 
revi minut riekaleiksi  
sisälläni ei ole mitään löydettävää 
satuta minua 
satutathan 
haluan tuntea jotain 
tuttua ja turvallista

punaista ja pimeää

voisiko elämä olla vain tätä
punaviiniä ja punaisia huulia
haaveilen suutelustasi
haluan tuntea jotain
puhdasta ja syvää
kaarru minua kohti, kaarru minuun
kuin ilta, joka kääntyy yöhön
käteni kaulallasi, pehmeä
kuvittelen, miltä tunnut
minä olen yö, johon herää 2:32
ja kävelee ulos samettiseen pimeään
paljain varpain polttaen tupakkaa
tule luokseni kylmään
otan sinut vastaan hymyillen

ruma totuus

missä menee raja         onko liikaa sanottu onko liikaa pyydetty         voisitko katsoa silmiini hetken. onko liikaa jos kerron lapsuuden hyväksikäytöstä vääristyneistä perhekuvioista alkoholismista tai väkivallasta. et olisi ensimmäinen ihminen jonka luota kääntyisin. ymmärtäisitkö valintojani ymmärtäisitkö että olin naimisissa jonkun kanssa joka vuosien yhdessäolon ja taloudellisen- sekä psyykkisen hyväksikäytön jälkeen jäi kiinni kaksoiselämästä            ja että samoihin aikoihin menetin kaksi hyvää ystävääni, jotka nykyään ovat väleissä ex-vaimoni kanssa mutteivat minun. voitko ymmärtää kuinka monta yötä vietin valvoen silmät kohti kattoa oksentaen huutaen että   m i t ä   m i n ä   t e i n   a n s a i t a k s e n i   tämän ja kuinka kovasti halusin satuttaa heidän tuntevan sen tuskan jota tunsin  kun koko maa sortui altani ja menetin kaiken | kaiken mihin olin perustanut elämäni ja arvoni | ja se oli taas riistetty minulta.  Ne kaikki likaiset ajatukset mätänivät päässäni. Miten päästä ylös sängystä kun kaikki se viha ja katkeruus ja epätoivo painoivat alas? | ei elämässä ole mitään järkeä |     nousin vain ylös ottaakseni masennuslääkkeen        jotta kipu joskus voisi loppua. en ollut hengissä, katuvalojen alla oli liian valoisaa mutta autojen etuvalojen edessä juuri sopivaa VOITKO KUVITELLA kuinka kovin halusin kuolla.

älä koskaan kysy olenko päässyt yli; oleellista on se että olen lakannut odottamasta keltään selityksiä tai anteeksipyyntöjä  - - ei tällaista voi selittää millään ja se ei loppujen lopuksi edes ole minun ongelmani     karma kostaa sen mitä minä en     ja te palatte. minä opin läksyni ja nuo ihmiset joutuvat elämään tekojensa kanssa lopun elämänsä. totuus on minun kostoni. minä en koskaan ole entiselläni, mutta en koskaan enää tuo muiden pahaa itselleni viiltelemällä kysymällä miksi ansaitsin tämän - koska en ansainnut. ja minä jatkan elämää, minä olen noussut helvetistä niin monesti että osaan reitin jo silmät kiinni, enkä koskaan enää katso taakseni    en koskaan      en koskaan   

valloitukset

minä olen mikä olen
sinä olet mikä olet
kätesi ihollani en ole vuosiin tuntenut mitään tällaista
valloittavaa
     se sykkii minussa purppurana
pidä minua hyvänä, voin olla sinun yhden yön
jos palvot minua näin, lupaan olla suopea
tulen uniisi, tulen unissasi
            suutele
     hyväile
                           anna minulle kaikki mitä voit antaa
se on vain ajan kysymys
joten mitäs nyt?  
sinä olet mikä olet
minä olen mikä olen

no, menikö taas tunteisiin

viiltää ranteista kaulaan viiltää sydämeen
viime aikoina olen ajatellut etten enää välitä
mutta olen heikko
sinun huuliasi vasten hengitän
etkä suutele minua ja minä
kuolen hiljaa
tiedän, että sinun kuvasi mielessäni on vain illuusio
ja sinä olet vain päiväunien haihatus, harvinaisen tyhmä sellainen,
täytät sen mitä tarvitsen   k o r j a a   m i n u t
minä rakastan sinua, tiedän ettei se ole totta ja sinä olet vain luuseri
rakkaus
on
paskaa
tavallaan vihaan sinua ja huulilävistyksiäsi
mutta rakastan sitä miten katsot silmiini ja sitä tunnetta
joka ajaa minut hulluksi ja kaarrun yläpuolellesi ja rakastelen sinua 
mielessäni ilman huomista ja sinä mietit mikset tavannut minua aiemmin 
ja huudat nimeäni yön pimeydessä sängyssä jossa sinun ei pitänyt nukkua 
kolmelta aamuyöstä kompuroit keittiöön ja otat lasin vettä 
se viiiiiiiltääääääääääää olkapäistä reisiin viiltää
sinä et edes katso minua
ja puhut toiselle
otan taas lääkkeen ja toivon että se on viimeinen
toivon että tämä on viimeinen
päivä
anteeksi
jos olen väsynyt
haluaisin lähteä jo kotiin
en jaksa juoda tuoppiani loppuun
ei se mitään
oli kyllä ihana nähdä
olette valtavan rakkaita

vajosin liian alas

on saatananmoinen debis ja lääkkeitä lojuu pöydällä houkuttelevasti
minulla on tasan kaksi olotilaa:
himoni ja halu kuolla
pohja puuttuu, vajoan aina vain alemmas
loppuuko tämä fiilis koskaan
loppuuko tämä epäinhimillinen kipu, ilman eutanasiaa
anna minulle unohdus, yksi drinkki vielä ja niksat päälle
hyvä seura ja nauran puhtaasti, ei tästä kukaan tiedä,
mutta ajatus kiertää ympärilläni kehää ja kysyy
jos katoan nyt, saisitko edes kuulla
välittäisitkö
välittäisitkö
välittäisitkö
enkä tiedä pelkäänkö enemmän
kieltävää vai myöntävää vastausta

rajat ja rakkaus

sanoin, että minut on pilattu järjestelmällisesti raiskattu hakattu tuhottu 

sinä sanoit siihen, että sinä voit korjata minut rakkaudellasi 

katsoit minua hetken suurennuslasilla, pidit hyvänä, 

kunnes löit minua ensimmäisen kerran, enkä tiennyt 

     mitä muuta tehdä kuin jähmettyä 

        katsoin itseäni ulkopuolelta muistojen keskellä 

sanoin ei  

ja totesit, että minulla tosiaan on liikaa ongelmia 

olen niin tyyni, kuin väreilemätön vedenkalvo, en tunne mitään, 

kun jään yksin  

mutta pohjalla kuohuu huokuu pimeä 

yksi pisara lisää ja kaikki valuu yli, en jaksa  

tämä yksinäisyys sisälläni repii minut riekaleiksi 

mutta ihmiskontaktit tuhoavat minut kokokaan 

ristitulessa 

kaaoksessa 

ristiriidoissa 

rakkaus on kunnioitusta 

mutta kukaan ei kunnioita 

                         minun rajojani 

nämä kaiut päässäni 

minä rakastan sinua 

sinut pitäisi hakata 

minä rakastan sinua 

niin myötä- kuin vastoinkäymisissä 

mutta oikeasti, vain myötäkäymisissä 

veri valuu suuhuni kaulalleni käsilleni niin paljon verta 

piirrän sillä uudet rajat minun ja maailman välille 

nämä rajat eivät petä 

kasvoni ovat kalliota ja minä en pelkää enää 

pysykää poissa 

en tahdo palata niihin uniin  

sytytämme toistemme tupakat ja nauramme jollekin vedet silmissä 

minä katson sinua ja sinä katsot minua rakastaen 

           ja minun sydämeni särkyy 

hetkissä, 

joissa 

olin onnellinen 

valvon yöni, 

jotta en tuntisi mitään, 

en lämmintä tuulahdusta enkä hiekkaa ilmassa, 

jonne rakkaus vain katosi - -

ja vartalosi muuttui jääkylmäksi 

Vettä ja suolaa

ystävyyssuhteen menettäminen voi olla pahempaa kuin parisuhteen 

ystävän silmistä pitäisi nähdä totuuden 

sinun silmistäsi en nähnyt mitään 
katsoin vuosien valuvan viemäristä 
irtohiusten seassa 

peilistä näin turvonneet silmät 


tarvitsin sinua 


kymmenen vuotta 
ei se kai merkinnyt mitään 

          olen kyllästynyt korjaamaan jälkiäsi 

kyllä sinä tiedät mitä tarkoitan 

en juokse enää perässäsi ja selittele tekojasi, 
kasva vähän 

          minä kutsuin sinua veljekseni 

luulin sen olevan jotain vettä sakeampaa 

mutta ainoa veri valui iskuista, jotka sain 


sammutan kamerat 
tätä ei kannata kuvata 


en tiedä miten muuten kuvailisin suhdettani sinuun kuin pettymyksellä 

onneksi olkoon, sinä teit päätöksesi 
ja valitsit puolesi 

suljen kirjan, jossa sinusta välitin 

minä liikun eteenpäin 
enkä katso taakseni 

en katso sinuun päin enää ollenkaan 






jäi vain vettä ja suolaa 

Ikuisesti

sinä päivänä, jona tuhosit minut,
näin sisimpääsi, jota kerran pidin kauniina
- - kuinka likaista ja sairasta olikaan sielussasi - - ja oksensin
juoksin henkeni edestä,
      niin kauas sinusta kuin ikinä pääsin

sinä melkein tapoit minut

joskus sanoit, ettet voisi elää ilman minua
ilman minua
ilman minua
ilman
mutta hiljaisuus pukee sinua paremmin

edelleen etsit keinoa pitää kiinni minusta,
kynsin hampain, 

                milloin päästät irti
        haluan vain irti

irti

olla vapaa sinusta
vapaa kirouksesta,
        jonka minuun langetit 
älä koskaan tule takaisin

haluan olla erossa sinusta ikuisesti

Pieni paratiisi

pelehditään nurmikolla 
paljas selkä 
sekä alkukesä 
      se mihin aurinko laskee, 
sieltä löydän sinut -- 
vielä vähän matkaa, 
juodaan pussikaljaa,  
kurotan käteni tähtiin 
ja hipaisen sinua 
se tuntuu, se sykkii suonissani 
     olet sametinpehmeä 
minun sormillani 
suudelmasi punaisia 
kuin kypsät mansikat 

Luurangot ja sinä

mitä lymyääkään kaapissasi
luurangot ja kolisevat muistot
ne ovat yhä elossa

epäonnistuit surkeasti
näytellessäsi välittäväsi
tiedän että et
-
sinä et ole ensimmäinen ystävä, joka petti minut täysin
-
älä luule, ettei minulla ollut suunnitelmaa kaltaisiasi varten
-
tunnen kallosi muodon
paremmin kuin luuletkaan


minä olen aina viimeinen virhe

minä olen aina se, josta et
koskaan puhu
totuuksin

toivon, että olet helvetin onnellinen valintojesi tähden

ne kutsuvat sinua enkeliksi
mutta ne eivät nähneet selkääsi, kun käännyit
sinä elät vain jumalasi armosta

olet kyllä hyvä ystävä niin kauan kun sinun ei tarvitse kyseenalaistaa arvojasi

mutta kun katsot peiliin
mikä katsoo takaisin

petturi

sen minkä laitat kiertämään
palaa aina loppujenlopuksi takaisin sinulle

tiedät siis mitä odottaa

Odotus

sydämeni hakkaa liian kovaa 

on jo pimeää 

olet laittanut huulipunaa 

väri sopii sinulle 

sinä ja punaiset kiharasi olkapäillä 

tule jo pian, en jaksa odottaa 

haluan sinut nyt, vihdoin  

teen mitä vain takiasi ja tiedät sen kyllä 

olen todistanut rakkauteni 

kaiverrettuna joka puolelle minua 

löydät minut kynttilöiden luota, hämärästä, 

pukeutuneena mustaan 

olen ollut kärsivällinen 

rakkaani 

tunnen sinut jo kaukaa 

hassua ajatella, 

että kaikki nämä vuodet 

visioin sinusta 

ja vain sinusta 

moni asia on muuttunut

moni asia on pysynyt samana

en edelleenkään usko ihmisiin

mutta sinussa on jotain, mikä rauhoittaa minua

syvätasolla

jos tähdet putoaisivat taivaalta,

minä luulen, että sinä silti pysyt rinnallani

enää en sekoita kipua rakkauteen

punaisessa virrassa

sydämeni kohinassa

tunnen kosketuksesi

ja vaikka pelottaa päästää lähelle,

sinä et pelota minua

ensi kertaa minusta tuntuu,

että olen arvokas

Loppusanat

Muistatko, kun istuit kylpyhuoneessa veitsi rannettasi vasten,

ja otin terästä kiinni, jotta et satuttaisi itseäsi?

Muistatko, kun maailmasi söi sinut hetkiksi kadoksiin,

ja lauloin sinulle, jotta löytäisit tien ulos pimeästä?

oksennan hieman suuhuni, kun puhut minulle

nauran, koska en pysty muutakaan

Minä muistan.

kuvotuksesta haluan painaa käteni keskelle kasvojasi

ja piirrän raksin päällesi toivoen,

       että karma korjaa kohtalot 

Muistatko, kun kerroin sinulle haluavani kuolla,

ja sinä kuuntelit sanomatta sanaakaan ja kävelit pois?

Muistatko, kun syytin itseäni kaikesta,

ja sinä katsoit minua halveksuen ja myötäilit?

Vaikka tiesit, mitä olit tehnyt.

Vaikka tiesit, miksi voin huonosti.

Vaikka tiesit, ettei minulla ollut siihen osaa eikä arpaa.

olet rumin ihminen, jota joskus rakastin

jännä mitä sisäinen kauneus voi puuttuessaan aiheuttaa

olet hyväksikäyttäjä, onneksi olkoon, 

Minä muistan.

osaat kyllä valehdella ja isket taitavasti heikkoihin kohtiin

saat hyvin uhrisi syyttämään itseään sinun vioistasi

minä en ymmärrä

                        miten pystyit

Sinä annoit minun kiemurrella, näivettyä ja kiduta,

katsellen sivusta helpottuneena, kun en aavistanut

sinun hirvittäviä valheitasi.

Ja sinä aina puhuit siitä, kuinka teoistaan otetaan vastuu,

tuntui se miten kurjalta tahansa.

Se ilmeisesti päti kaikkiin muihin kuin sinuun.

tuhosit monia asioita, joita vaivalla rakensin

sinä tapoit jotain sisältäni

tein töitä itseni vuoksi vuosikausia ja sinä pyyhit kaiken pois

etkä pystynyt edes vilpittömästi anteeksi pyytämään

sinä et koskaan tule ymmärtämään tuhoa, jota minulle aiheutit

sinä et koskaan tule katsomaan peiliin, ja näkemään

             joten pysy

                     poissa

                           elämästäni

Kaiut

sumussa hoen nimeäsi kuin epätoivoista mantraa
olen kyllästynyt pimeään iänikuiseen
ja sinä olet valo

kuljen kohti haparoiden ja kompuroiden, mutta herään pelkäämään: jos jos jos jos

ja kuulen kaiut

             kaiut päässäni
      vanhoja sanoja,
                   jotka löysivät tiensä
                               heikkoon kohtaani
              kaiut päässäni
      tappavat minua 

                   ne kaikki kammottavat sanat
                   joita minulle sanottiin
                   muka rakkaudella

                   ne kaikuvat

                                       en nähnyt itseäni pimeässä 
                             en tiennyt enää mitä olen  
                     en uskonut enää itseeni 
          en ajatellut olevani arvokas  
en halunnut enää elää 

                    ne kaikuvat

elin liian pitkään valheiden kynsissä

opin epäilemään kaikkia, mutta etenkin itseäni

kaikki vääristyy

se tuhoaa ihmisen

sumussa hoen nimeäsi kuin epätoivoista mantraa,
jotta en kuulisi kaikuja
sinä olet valo,
kirkas ja pyhä,

ja kun vastaat minulle, sinun äänesi saa kaiut kaikkoamaan
sinä täytät mieleni kokonaan

päästät minut pahasta 

Kaksipäinen käärme

kiertele ja kaartele ja väännä totuutta
kunnes se kiertyy itsensä ympärille
                                ja syö oman häntänsä

johdata viattomat harhaan;
              hypnotisoi heidät pimeään, jonne minutkin veit,
                             lamaannuta uhrit myrkylläsi
                                        ja niele ja ahmi ja sullo heidät elävinä kitusiisi

kun selvisin sinusta, tiesin, että selviän mistä vain elossa 

vedän raksin päällesi, se on pukusi nyt  kuvastaa sisäistä kauneuttasi 
mene naimisiin valheidesi kanssa           hallelujah!       minä
    nousin helvetistä
kuoleman liekit silmissäni

poltan kaiken mitä sinusta jäi jäljelle

on olemassa joitain asioita, mahdottomia ääneen sanottavaksi,
          kuten se, että minä aina tiesin syvällä sydämessäni sinut kohtaavani
silloinkin, kun olin niin syvästi väärässä kuin ihminen voi olla
ja silloinkin, kun en uskonut mihinkään
mutta se on jotain syvempää kuin usko, se on jotain laajempaa kuin tajunta,
ehkä intuitiivista usvaa, joka joinakin epäselkeän liian selvinä hetkinä kertoo
vastauksen,
etkä halua sitä ymmärtää,
etkä osaa sitä tulkita,
         koska sinäkin olet vain ihminen,
ja käännyt ympäri jossain kaukaisuudessa
kuullessasi äänen, jota et tunnista, mutta tunnet sen,
                ja sadasosasekunnissa pysähdyt verkkokalvoilleni,
eikä ole paluuta
ei paluuta siihen, mitä olin nähnyt elämässäni ennen sinua
                       mitä oli ennen sinua
      minä tiesin aina, miltä näyttäisit,
epärealistiset syyt tuovat meidät yhteen
kuin sielut olisivat toisiinsa magnetisoituneet,
        eikä siinä ole mitään järkeä, ei mitään loogista selitystä,
                    miten koko elämä virheineen tuntuu johtaneen tähän pisteeseen, 
ja tunnet ensimmäistä kertaa olevasi oikeasti kotona,
kuin ottaisit kengät pois jalastasi
ja astuisit sisään vieraaseen taloon
tuntien sen läpikotaisin entuudestaan,
huokaisten helpotuksesta

En pääse sinusta yli enkä ympäri, kiedot minut
pikkusormesi ympärille, lämpöisään samettiin ja en tiedä,
mikä tämä tunne on - -
Se on kai turva.
Kun kohtaan sinut, suutelen sinua niin
       että tartumme toisiimme loppuelämäksi,
sillä minä rakastan sinua enemmän kuin ketään koskaan,
ja minä tunnen sinut syvällä sydämessäni kuin runoilija sanansa;
vakavan vahvana mutta niin kevyenä ja herkkänä,
       mielipuolisena,
mutta lähempänä totuutta kuin koskaan aiemmin.






                       Tämä on alku.

Taakka

löysin itseni näivettyneenä ja sekavana
johtaneeni itseni harhaan,  ruumispussissa 
valehtelin, että tässä on hyvä hengittää, vaikka
minua pideltiin kurkusta  ja    roikotettiin   i l m a s s a,
kyllä minä kuulin naurun selkäni takana 
kyllä minä tiesin 
           ja kun se oli ohi,
se oli kuin suolistus,  keskeltä kahtia 
mutta en silloin vielä ymmärtänyt,
että minut vain riisuttiin kivistä, joita olin niellyt, 
kaikki taakka, jota olin kivulla kantanut
voisi vain kadota

Tuntematon

olen niin väsynyt peleihin 

vetämään showta, naamio kasvoillani  

         piilottaakseni sen mitä olen, 

                       jotta olisin rakastettavampi 

                   helpompi  

              parempi 

                        kauniimpi 

                                  ja vitut 

en jaksa, 

en osaa pelata 

se on 

kaikki 

tai 

ei mitään 

ihmiset valehtelevat, vääristelevät ja miellyttävät  

                   se on fakta, 

kuten se, että olen           valmis 

hyppäämään

tuntemattomaan 

ja minä otan vauhtia ja juoksen, 

           kunnes kohtaan reunan 

                      ja hyppään 

ei 

                   lennän 

sillä minä olen tavannut jonkun, 

jolle en halua esittää mitään, 

en yhtikäs mitään, 

haluan vain rakastaa 

kaikkeni 

 

Ääretön

pimeydestä ikuisuus näyttäytyy eri valossa 

ja kun suljen silmäni, tunnen virran vievän minua 

.

tuntemattomaan 

.

minua ei ole tehty niille, jotka pelkäävät loputtomuutta 

minua ei ole tehty olemattomuuteen 

.

.

haluan sinut ikuiseksi  

.

.

.

.

ääretön rakkaus ei tunne rajoja, 

ei etäisyyksiä, 

se on vahvempi kuin ihminen 

.

.

vaikka keho lipuu kevyenä ja huulet kaartuvat hymyyn,

sen voima tuntuu väkivaltana sydämessä

.

. 

Huume

olet salainen huumeeni, johon palaan iltaisin

tunteakseni olevani normaali

haluan sinua suoraan suoneen

ja haluan lisää, kunnes saan sinut ehtymään

tahdon kaiken mitä voit antaa, ja vielä enemmän

kukaan ei ole suudellut minua niin kuin sinä

ja se tekee minut hulluksi

kyltymättömäksi ja raivoisaksi

onnelliseksi, euforiseksi ja värikkääksi

antaisin mitä vain kokeakseni sen uudestaan, mitä vain

ei ole rahasummaa, jota en maksaisi siitä tunteesta,

jonka koin ensi kerran

ja se kihelmöi vatsanpohjassa,

kutittaa ihoani niin kuin kosketuksesi sinä iltana

enkä minä tahdo elää harmaata elämääni ilman sinua

en vain tahdo

***

irrationaalinen tunne tavatessani sinut

musiikki raikuu, mutta pelkkä hiljaisuus silmissäsi  

tuike katseessasi kuin tähtien loiste taivaalla, revontulissa

värit räjähtävät sydämessä ja leviävät vereen

vuodan verta, mutta se ei haittaa enää

sinä hymyilet suudellessamme 

en muistanut, että maailma on näin kaunis

hengitän sisään hiustesi tuoksua, on niin hyvä

tässä ja nyt, elävänä, elossa

en muistanut montaakaan asiaa

mutta nyt muistan värit

värit, jotka tekevät minusta

minut