se mistä ei keskustella päivisin

torstai 26. joulukuuta 2019

kuolemantuomio


liian usein minut on tuomittu väärin
teoista, joita en tarkoittanut
 WANTED 

en koe yhteyttä toisiin ihmisiin
en tiedä mitä sanoa
en halua nauraa
kaikki sattuu

kuolemaantuomittu armahdetaan vain harvoin
suoniini injektoidaan myrkkyä
quilty of 1st degree murder 
kuin olisin tehnyt jotain kammottavaa
en aina ymmärrä minuun kohdistuvaa vihaa
se repii minua mutta mistä se sai alkunsa
halusin aina vain hyvää kaikille

välttelen katseita
he ovat valmiit tappamaan
polttamaan minut elävältä
sähkötuoli
verenhimoiset kasvot
olen kai paha
paha

 DEATH PENALTY 
olen ollut kuolleena jo kauan


haihtuminen

haihdun pois 
kuin huurut tuopissa 
ilta illan jälkeen 
vain suljen silmäni - 
en levätäkseni, 
vain kadotakseni hetkiksi 
olemattomuuteen 
olen kyllästynyt sinuun 
niin kauniita sanoja 
mutta olen tyhjä sisältä 
en herää 
en herää aamuun 
minä rakastan sinua 
mutta et ymmärrä 
ja 
yksinäisyys kietoutuu ympärilleni 
pimeys peittelee minut vuoteeseen 
ehkä jos nukun tarpeeksi kauan, 
kaikki voisi olla hyvin 
tai 
lakkaisin vain olemasta 

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

yön jälkeen

olen tuntenut pimeän 
jo kauan ennen sinun tuloasi 
yön jälkeen ei aamu ole aina valoisa 

voisin kertoa että kuolisin vuoksesi 
      voisin kertoa että rakastan sinua, 
mutta sinä et ole yksi niistä ihmisistä, 
jotka puhuvat mielummin kuin tekevät 
tiedät kuitenkin... 
tunnet minut 

tulet luokseni, 
kuolemanselliini, 
vaikka käsken sinut pois 

       sanat tappavat 
en sano koskaan hyvästi 
pakene kanssani yöhön 
älä sano muuta, 
vain kuuntele;  
moottoritiellä huutavat renkaat 
jäämme valoviivoiksi horisonttiin 

       voisin kertoa että kuolisin vuoksesi 
mutta olen jo kuollut liian monesti

joten päätän elää 

perjantai 13. joulukuuta 2019

ilman vastauksia

 mietin usein kadutko sitä, mitä teit minulle 

olen purrut hampaani kipeiksi ja niskani ovat jäykät
välillä herään siihen, että kuristan sinua
maistan veren suussani

täynnä ratkeamatonta, päätöntä aggressiota
koston-, verenhimoa
jätit minut ilman vastausta
ilman anteeksipyyntöä

vihaan sitä


torstai 12. joulukuuta 2019

elämää


sinä luet kirjaa ja minä katselen leikkiviä varjoja  
myttääntyneet lakanat, silkkinen tumma tukka 
en tiennyt tällaisesta maailmasta ennen sinua 

saat minut nauramaan  
kuin elämä olisi helppoa 

mitä elämä on; 
löydän vastauksia ihostasi - 
arvista ja hyväilyistä 
pehmeää, maidonvaaleaa -
         kosketuksista, jotka haihtuvat muistojen mereen 
                   hukun syleilyysi, 
      ota minut, 
        vie minut 
       mukanasi 
minne vain 



perjantai 6. joulukuuta 2019


katso minua tarkemmin 
huuleni ovat turta 
ja päänahassani on arpia 
ihon alaisia verenvuotoja 
mustelmia paikoissa, joita et näe 

hymyilen liian leveästi 
näytän niin onnelliselta 
keskivaikea masennus 
minut on tuhottu tavoilla, 
joita et voi ymmärtää 
ja silti suutelen sinua 
täydessä ekstaasissa 
veren maku suussani 

hiljaa ja hyvä tulee 
hyvä ja ei tule mitään 

anna minulle hetki 
ja satutan itseäni 
ajattelemalla lähtöäsi; 
sillä minä olen rakastunut sinuun 
ja se on itsetuhosta pahinta 

ota minun palaseni 
ja heitä ne   l   e  v ä   l  l      e e n 
minä siivoan ne myöhemmin 



keskiviikko 27. marraskuuta 2019

triggerit

kosketus
- joka rikkoo minut
ja saa minut heräämään eloon -
sormenpäät iholla

                         takauma
trauma
ja rakkaus
sekoittuneet tuntemukset 

kaipaus on inhimillistä  itsetuhoa

kuinka kauan rakkaus kestää 
mihin se päättyy 
seinä
jätä minut yksin
mutta älä mene

äänettömät triggerit

missä menee raja, 
jossa kaikki hajoaa 

luottamus = VAARA 

milloin rakkaudesta tulee kipua 
tuskainen ristii kätensä
sairas
saavuttaa nollatoleranssin 
menettää kyvyn ymmärtää 
siniset silmänaluset
milloin kosketuksesta tulee väkivaltaa 
rajat, joita en näe
rajat, joita en ymmärrä 

auta minua



sunnuntai 24. marraskuuta 2019

ollaan hiljaa vaan


muistot puhuvat mielessä
   kuin pahalaatuiset kasvaimet jotka kummittelevat   menneisyyden haamuja 
          mitä sinä tarkoitat tuolla   
kaikuja kaikuja 
syvästi vahingoitetut 
            ethän satuta minua 



olisitpa ollut hiljaa 
olisinpa ollut hiljaa 
edes sen kerran 
ja vain katsonut silmiisi 
minä karkaan kanssasi minne vain 
lähdetään Los Angelesiin tai pohjoiseen, 
paetaan ihmisiä kuin Tove ja Tuulikki majakkasaarelle  
- juhlitaan kaikki yöt ja nukutaan päivät 
aamuhämärässä piirrän kasvojasi 
kun nukut rinnallani 
olisinpa mykkä  
sanat voivat rikkoa meidät 
en tarvitse niitä kertoakseni -  
tiedät kuitenkin sisimmässäsi 
mitä mieltä silmäni ovat sinusta 
 


maanantai 4. marraskuuta 2019

trauma



painajaisten vainoamana 
herätä hikisenä sängystä 

se pitää minua otteessaan 
riepottelee miten sitä huvittaa 
istua alasti kylpyhuoneessa, itkuisena, iho vereslihalla 
olen täynnä näkyviä ja näkymättömiä mustelmia 

se kynsii aivoista ulos 
läpi silmien, 
porautuu visuaalisiin muistikuviin 

sietämätön kipu  

se on läsnä 
se vain hymyilee, se vain.... hymyilee, 
                                          tirkistelee minua 
                              (kuin se olisi, jotenkin,    normaalia

                                    ..shhh 

      tämä hiljaisuus on niin kiduttavaa 
että tähdet sammuvat taivaalla ja minun päässäni pimenee  

fantasiat kuolemasta tuntuvat niin aidoilta että haistan mätäneväni 



lauantai 12. lokakuuta 2019

Jos saisin tilaisuuden, 

pakottaisin silmäsi auki 
ja laittaisin sinut katsomaan 
mitä olet tehnyt. 


Katso, mitä sinä teit. 



Minä toivon, että sinä mätänet. 
Oi, miten toivonkaan, että mätänet. 



perjantai 11. lokakuuta 2019

masennuspäiväkirjat


minusta tuntuu etten ole olemassa kuin raporteissa 
ja eksistentaalisissa kriiseissä
pyörteessä, jota voi tuskin kutsua elämäksi

älä katso minua silmiin, et halua totuutta kuitenkaan, 
          ja minä en osaa valehdella

jokin on vialla 

aamut liukuvat sormien lävitse, en saa itseäni ylös,
päivillä ei ole mitään tarjottavaa

äärettömyyteen           hiljaa katoan

toivoisin, että jäisit siihen
edes hetkeksi
pitääksesi kiinni


maanantai 23. syyskuuta 2019

avain

tiedän että ei pitäisi 
mutta olen aina elänyt 
liiassa itsekurissa  
kuin lukinneena itseni häkkiin  
kun muut ovat nuolleet kaltereitani  
ikään kuin ollakseni 
turvassa 
minä en enää halua olla 
turvassa turvattomuudessa 
haluan olla vapaa kokemaan 
todellista turvaa 
hän on nälkäinen 
ja jalkani hänen vyötäröllään 
ovat luultavasti ensimmäinen askel 
liian pitkälle 
jonnekin, 
mistä ei ole paluuta 
minä en ole tavallinen nainen 
olen avain 
rakastelet minua katseellasi 
tanssiessani sinulle 
olen kielletty hedelmä 
ja salainen fantasia 
olen pelkojen inkarnaatio 


lauantai 21. syyskuuta 2019

suojele minua

I muistot kipuilevat minussa viillot pahenevat päivä päivältä 
tällaisina päivinä haluan kuolla mielummin kuin elää 
minä katson sinuun ja sinun puhtaisiin silmiisi 
viattomuus, joka sinussa on,
      ja tuho, joka minussa kasvaa 
eivät voi koskaan kohdata 
täydellisessä maailmassa - hiljaisuus; 
sinä et saa koskaan tietää 
minä suojelen sinua kaikelta 
kipu tuntuu syvällä rintalastan alla 
silmissä pimenee välähdykset pahenevat 
kaadun kylpyhuoneen lattialle ja nojaan wc-pönttöön 
oksennan sitä ulos, mustaa lietettä, jolla minut on tahrattu 
minä tiedän millaista on, kun kukaan ei suojele 

kunpa voisi olla toisin

II en halua satuttaa itseäni, haluan satuttaa sinua 
mutta en voi, joten mitä jää vaihtoehdoksi 
väkivallalla koristettu 
väkiviinalla vahvistettu 
muistan sinun silmäsi aina 
kaikki on tuhottu 
        olen alkanut nähdä itseäni ulkopuolelta 
niin kuin kuolevat näkevät itsensä, yläpuolelta 





torstai 12. syyskuuta 2019

mätänevät muistot

syksy tuo mieleeni 
vapisevat lehdet 
ja sinun mätänevän ruhosi 
hetken, jona kauneus pyyhkiytyi pois   
muistan sinut enää hatarasti 
                                    mutta kivulla 
        kasvosi 
            kärpäset 
en tiennyt ennen
   kuinka silmänräpäyksessä ihminen saattaa muuttua toiseksi
ja tunteet voivat vain kuolla

kun kulmat alkoivat repsottaa,
raapaisin pinnan auki
ja sisältä valui vihertävänkellertävää mätää,
joka haisi elämältä, jota ei enää ollut
sitä ihmistä olin rakastanut, suudellut ja hyväillyt,
luullut sen olevan jotain hyvää ja kaunista,
mutta se tahrasi minut 
k u o l e m a n k a t k u l l a a n 
sairastutti hiljaa
veti minut pohjaan saakka

ja minulta kysytään, miten en osaa enää itkeä
      ja sen sijaan oksennan 

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

säröt

jotkin asiat vain repivät minua liikaa 
sanot minua sieluttomaksi, sanot minua liian tunteelliseksi
jokin minussa mättää, on kuin mätänisin sisältä
minä en voi elää tässä maailmassa - en niin kuin te haluaisitte 
huudan liian kovaa, peilit särkyvät ja satuttavat
rajusti vuotavia haavoja, uusia viiltoja vanhojen päälle
liian lähellä valtimoa 
traumat pulppuavat esiin 
          tunnistan itseni kun ei tunnista itseään 
vien asiat liian pitkälle, venytän niitä liian kauas
löydän itseni sieltä missä olen kadoksissa 
kadotettuna kadotuksessa  
irrationaaliset ajatukset määrittelevät minuuteni ja tunteet -
ne painavat minut pohjalle
        eN pySy kasASsa 
en sAa liimattua paLoja kokoon 
kun kaikki hajoaa, tunnen olevani kotona
pahoinvoivana, huonossa tilassa, keskellä kaaosta
älä luule, että halusin tätä 
älä usko, mitä sanotaan 
minä en vain osaa muutakaan

perjantai 16. elokuuta 2019

i        en kestä asioita mieleni syövereissä, 
joten luon tyhjän tilan sisälleni 
kuin valkoisen huoneen ilman ääniä, 
pakkopaidassa,  
      ja olen niin helvetin yksin 
 
ii       juon suruuni ja suutelen naisia, 
      joiden nimiä en muista 
nukun liikaa ja 
ajattelen liikaa kuolemaa, 
se tuntuu luonnolliselta jatkumolta 
ei tämä olo kestä ikuisesti, ei ikuisesti 

iii      rakasta minua liian lujaa 
rakasta minua itseni puolesta 
revi minut riekaleiksi  
sisälläni ei ole mitään löydettävää 
satuta minua 
satutathan 
haluan tuntea jotain 
tuttua ja turvallista


lauantai 10. elokuuta 2019

punaista ja pimeää

voisiko elämä olla vain tätä
punaviiniä ja punaisia huulia
haaveilen suutelustasi
haluan tuntea jotain
puhdasta ja syvää
kaarru minua kohti, kaarru minuun
kuin ilta, joka kääntyy yöhön
käteni kaulallasi, pehmeä
kuvittelen, miltä tunnut
minä olen yö, johon herää 2:32
ja kävelee ulos samettiseen pimeään
paljain varpain polttaen tupakkaa
tule luokseni kylmään
otan sinut vastaan hymyillen



sunnuntai 4. elokuuta 2019

ruma totuus

missä menee raja         onko liikaa sanottu onko liikaa pyydetty         voisitko katsoa silmiini hetken. onko liikaa jos kerron lapsuuden hyväksikäytöstä vääristyneistä perhekuvioista alkoholismista tai väkivallasta. et olisi ensimmäinen ihminen jonka luota kääntyisin. ymmärtäisitkö valintojani ymmärtäisitkö että olin naimisissa jonkun kanssa joka vuosien yhdessäolon ja taloudellisen- sekä psyykkisen hyväksikäytön jälkeen jäi kiinni kaksoiselämästä            ja että samoihin aikoihin menetin kaksi hyvää ystävääni, jotka nykyään ovat väleissä ex-vaimoni kanssa mutteivat minun. voitko ymmärtää kuinka monta yötä vietin valvoen silmät kohti kattoa oksentaen huutaen että   m i t ä   m i n ä   t e i n   a n s a i t a k s e n i   tämän ja kuinka kovasti halusin satuttaa heidän tuntevan sen tuskan jota tunsin  kun koko maa sortui altani ja menetin kaiken | kaiken mihin olin perustanut elämäni ja arvoni | ja se oli taas riistetty minulta.  Ne kaikki likaiset ajatukset mätänivät päässäni. Miten päästä ylös sängystä kun kaikki se viha ja katkeruus ja epätoivo painoivat alas? | ei elämässä ole mitään järkeä |     nousin vain ylös ottaakseni masennuslääkkeen        jotta kipu joskus voisi loppua. en ollut hengissä, katuvalojen alla oli liian valoisaa mutta autojen etuvalojen edessä juuri sopivaa VOITKO KUVITELLA kuinka kovin halusin kuolla.
älä koskaan kysy olenko päässyt yli; oleellista on se että olen lakannut odottamasta keltään selityksiä tai anteeksipyyntöjä  - - ei tällaista voi selittää millään ja se ei loppujen lopuksi edes ole minun ongelmani     karma kostaa sen mitä minä en     ja te palatte. minä opin läksyni ja nuo ihmiset joutuvat elämään tekojensa kanssa lopun elämänsä. totuus on minun kostoni. minä en koskaan ole entiselläni, mutta en koskaan enää tuo muiden pahaa itselleni viiltelemällä kysymällä miksi ansaitsin tämän - koska en ansainnut. ja minä jatkan elämää, minä olen noussut helvetistä niin monesti että osaan reitin jo silmät kiinni, enkä koskaan enää katso taakseni    en koskaan      en koskaan   

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

valloitukset

minä olen mikä olen
sinä olet mikä olet
kätesi ihollani en ole vuosiin tuntenut mitään tällaista
valloittavaa
     se sykkii minussa purppurana
pidä minua hyvänä, voin olla sinun yhden yön
jos palvot minua näin, lupaan olla suopea
tulen uniisi, tulen unissasi
            suutele
     hyväile
                           anna minulle kaikki mitä voit antaa
se on vain ajan kysymys
joten mitäs nyt?  
sinä olet mikä olet
minä olen mikä olen

perjantai 26. heinäkuuta 2019

no, menikö taas tunteisiin

viiltää ranteista kaulaan viiltää sydämeen
viime aikoina olen ajatellut etten enää välitä
mutta olen heikko
sinun huuliasi vasten hengitän
etkä suutele minua ja minä
kuolen hiljaa
tiedän, että sinun kuvasi mielessäni on vain illuusio
ja sinä olet vain päiväunien haihatus, harvinaisen tyhmä sellainen,
täytät sen mitä tarvitsen   k o r j a a   m i n u t
minä rakastan sinua, tiedän ettei se ole totta ja sinä olet vain luuseri
rakkaus
on
paskaa
tavallaan vihaan sinua ja huulilävistyksiäsi
mutta rakastan sitä miten katsot silmiini ja sitä tunnetta
joka ajaa minut hulluksi ja kaarrun yläpuolellesi ja rakastelen sinua 
mielessäni ilman huomista ja sinä mietit mikset tavannut minua aiemmin 
ja huudat nimeäni yön pimeydessä sängyssä jossa sinun ei pitänyt nukkua 
kolmelta aamuyöstä kompuroit keittiöön ja otat lasin vettä 
se viiiiiiiltääääääääääää olkapäistä reisiin viiltää
sinä et edes katso minua
ja puhut toiselle
otan taas lääkkeen ja toivon että se on viimeinen
toivon että tämä on viimeinen
päivä
anteeksi
jos olen väsynyt
haluaisin lähteä jo kotiin
en jaksa juoda tuoppiani loppuun
ei se mitään
oli kyllä ihana nähdä
olette valtavan rakkaita

lauantai 13. heinäkuuta 2019

vajosin liian alas

on saatananmoinen debis ja lääkkeitä lojuu pöydällä houkuttelevasti
minulla on tasan kaksi olotilaa:
himoni ja halu kuolla
pohja puuttuu, vajoan aina vain alemmas
loppuuko tämä fiilis koskaan
loppuuko tämä epäinhimillinen kipu, ilman eutanasiaa
anna minulle unohdus, yksi drinkki vielä ja niksat päälle
hyvä seura ja nauran puhtaasti, ei tästä kukaan tiedä,
mutta ajatus kiertää ympärilläni kehää ja kysyy
jos katoan nyt, saisitko edes kuulla
välittäisitkö
välittäisitkö
välittäisitkö
enkä tiedä pelkäänkö enemmän
kieltävää vai myöntävää vastausta


keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

rajat ja rakkaus

sanoin, että minut on pilattu järjestelmällisesti raiskattu hakattu tuhottu 
sinä sanoit siihen, että sinä voit korjata minut rakkaudellasi 
katsoit minua hetken suurennuslasilla, pidit hyvänä, 
kunnes löit minua ensimmäisen kerran, enkä tiennyt 
     mitä muuta tehdä kuin jähmettyä 
        katsoin itseäni ulkopuolelta muistojen keskellä 
sanoin ei  
ja totesit, että minulla tosiaan on liikaa ongelmia 
olen niin tyyni, kuin väreilemätön vedenkalvo, en tunne mitään, 
kun jään yksin  
mutta pohjalla kuohuu huokuu pimeä 
yksi pisara lisää ja kaikki valuu yli, en jaksa  
tämä yksinäisyys sisälläni repii minut riekaleiksi 
mutta ihmiskontaktit tuhoavat minut kokokaan 
ristitulessa 
kaaoksessa 
ristiriidoissa 
rakkaus on kunnioitusta 
mutta kukaan ei kunnioita 
                         minun rajojani 
nämä kaiut päässäni 
minä rakastan sinua 
sinut pitäisi hakata 
minä rakastan sinua 
niin myötä- kuin vastoinkäymisissä 
mutta oikeasti, vain myötäkäymisissä 
veri valuu suuhuni kaulalleni käsilleni niin paljon verta 
piirrän sillä uudet rajat minun ja maailman välille 
nämä rajat eivät petä 
kasvoni ovat kalliota ja minä en pelkää enää 
pysykää poissa 

torstai 27. kesäkuuta 2019

en tahdo palata niihin uniin  

sytytämme toistemme tupakat ja nauramme jollekin vedet silmissä 
minä katson sinua ja sinä katsot minua rakastaen 
           ja minun sydämeni särkyy 
hetkissä, 
joissa 
olin onnellinen 


valvon yöni, 
jotta en tuntisi mitään, 

en lämmintä tuulahdusta enkä hiekkaa ilmassa, 
jonne rakkaus vain katosi - -

ja vartalosi muuttui jääkylmäksi 



perjantai 24. toukokuuta 2019

Vettä ja suolaa



ystävyyssuhteen menettäminen voi olla pahempaa kuin parisuhteen 

ystävän silmistä pitäisi nähdä totuuden 

sinun silmistäsi en nähnyt mitään 
katsoin vuosien valuvan viemäristä 
irtohiusten seassa 

peilistä näin turvonneet silmät 


tarvitsin sinua 


kymmenen vuotta 
ei se kai merkinnyt mitään 

          olen kyllästynyt korjaamaan jälkiäsi 

kyllä sinä tiedät mitä tarkoitan 

en juokse enää perässäsi ja selittele tekojasi, 
kasva vähän 

          minä kutsuin sinua veljekseni 

luulin sen olevan jotain vettä sakeampaa 

mutta ainoa veri valui iskuista, jotka sain 


sammutan kamerat 
tätä ei kannata kuvata 


en tiedä miten muuten kuvailisin suhdettani sinuun kuin pettymyksellä 

onneksi olkoon, sinä teit päätöksesi 
ja valitsit puolesi 

suljen kirjan, jossa sinusta välitin 

minä liikun eteenpäin 
enkä katso taakseni 

en katso sinuun päin enää ollenkaan 






jäi vain vettä ja suolaa 




lauantai 18. toukokuuta 2019

Ikuisesti

sinä päivänä, jona tuhosit minut,
näin sisimpääsi, jota kerran pidin kauniina
- - kuinka likaista ja sairasta olikaan sielussasi - - ja oksensin
juoksin henkeni edestä,
      niin kauas sinusta kuin ikinä pääsin

sinä melkein tapoit minut

joskus sanoit, ettet voisi elää ilman minua
ilman minua
ilman minua
ilman
mutta hiljaisuus pukee sinua paremmin

edelleen etsit keinoa pitää kiinni minusta,
kynsin hampain, 

                milloin päästät irti
        haluan vain irti

irti

olla vapaa sinusta
vapaa kirouksesta,
        jonka minuun langetit 
älä koskaan tule takaisin

haluan olla erossa sinusta ikuisesti



lauantai 4. toukokuuta 2019

Pieni paratiisi



pelehditään nurmikolla 
paljas selkä 
sekä alkukesä 
      se mihin aurinko laskee, 
sieltä löydän sinut -- 
vielä vähän matkaa, 
juodaan pussikaljaa,  
kurotan käteni tähtiin 
ja hipaisen sinua 
se tuntuu, se sykkii suonissani 
     olet sametinpehmeä 
minun sormillani 
suudelmasi punaisia 
kuin kypsät mansikat 


tiistai 30. huhtikuuta 2019

Luurangot ja sinä

mitä lymyääkään kaapissasi
luurangot ja kolisevat muistot
ne ovat yhä elossa

epäonnistuit surkeasti
näytellessäsi välittäväsi
tiedän että et
-
sinä et ole ensimmäinen ystävä, joka petti minut täysin
-
älä luule, ettei minulla ollut suunnitelmaa kaltaisiasi varten
-
tunnen kallosi muodon
paremmin kuin luuletkaan


minä olen aina viimeinen virhe

minä olen aina se, josta et
koskaan puhu
totuuksin

maanantai 22. huhtikuuta 2019

toivon, että olet helvetin onnellinen valintojesi tähden



ne kutsuvat sinua enkeliksi
mutta ne eivät nähneet selkääsi, kun käännyit
sinä elät vain jumalasi armosta

olet kyllä hyvä ystävä niin kauan kun sinun ei tarvitse kyseenalaistaa arvojasi

mutta kun katsot peiliin
mikä katsoo takaisin

petturi


sen minkä laitat kiertämään
palaa aina loppujenlopuksi takaisin sinulle

tiedät siis mitä odottaa


perjantai 19. huhtikuuta 2019

Odotus

sydämeni hakkaa liian kovaa 

on jo pimeää 
olet laittanut huulipunaa 
väri sopii sinulle 

sinä ja punaiset kiharasi olkapäillä 

tule jo pian, en jaksa odottaa 

haluan sinut nyt, vihdoin  
teen mitä vain takiasi ja tiedät sen kyllä 
olen todistanut rakkauteni 
kaiverrettuna joka puolelle minua 

löydät minut kynttilöiden luota, hämärästä, 
pukeutuneena mustaan 
olen ollut kärsivällinen 
rakkaani 

tunnen sinut jo kaukaa 

hassua ajatella, 
että kaikki nämä vuodet 
visioin sinusta 

ja vain sinusta 


torstai 21. maaliskuuta 2019

moni asia on muuttunut

moni asia on pysynyt samana

en edelleenkään usko ihmisiin

mutta sinussa on jotain, mikä rauhoittaa minua

syvätasolla

jos tähdet putoaisivat taivaalta,

minä luulen, että sinä silti pysyt rinnallani

enää en sekoita kipua rakkauteen

punaisessa virrassa

sydämeni kohinassa

tunnen kosketuksesi

ja vaikka pelottaa päästää lähelle,

sinä et pelota minua

ensi kertaa minusta tuntuu,

että olen arvokas



torstai 14. maaliskuuta 2019

Loppusanat


Muistatko, kun istuit kylpyhuoneessa veitsi rannettasi vasten,
ja otin terästä kiinni, jotta et satuttaisi itseäsi?
Muistatko, kun maailmasi söi sinut hetkiksi kadoksiin,
ja lauloin sinulle, jotta löytäisit tien ulos pimeästä?



oksennan hieman suuhuni, kun puhut minulle
nauran, koska en pysty muutakaan
Minä muistan.
kuvotuksesta haluan painaa käteni keskelle kasvojasi
ja piirrän raksin päällesi toivoen,
       että karma korjaa kohtalot 



Muistatko, kun kerroin sinulle haluavani kuolla,
ja sinä kuuntelit sanomatta sanaakaan ja kävelit pois?
Muistatko, kun syytin itseäni kaikesta,
ja sinä katsoit minua halveksuen ja myötäilit?
Vaikka tiesit, mitä olit tehnyt.
Vaikka tiesit, miksi voin huonosti.
Vaikka tiesit, ettei minulla ollut siihen osaa eikä arpaa.


olet rumin ihminen, jota joskus rakastin
jännä mitä sisäinen kauneus voi puuttuessaan aiheuttaa
olet hyväksikäyttäjä, onneksi olkoon, 
Minä muistan.
osaat kyllä valehdella ja isket taitavasti heikkoihin kohtiin
saat hyvin uhrisi syyttämään itseään sinun vioistasi
minä en ymmärrä
                        miten pystyit


Sinä annoit minun kiemurrella, näivettyä ja kiduta,
katsellen sivusta helpottuneena, kun en aavistanut
sinun hirvittäviä valheitasi.
Ja sinä aina puhuit siitä, kuinka teoistaan otetaan vastuu,
tuntui se miten kurjalta tahansa.
Se ilmeisesti päti kaikkiin muihin kuin sinuun.


tuhosit monia asioita, joita vaivalla rakensin
sinä tapoit jotain sisältäni
tein töitä itseni vuoksi vuosikausia ja sinä pyyhit kaiken pois
etkä pystynyt edes vilpittömästi anteeksi pyytämään
sinä et koskaan tule ymmärtämään tuhoa, jota minulle aiheutit
sinä et koskaan tule katsomaan peiliin, ja näkemään
             joten pysy
                     poissa
                           elämästäni



sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kaiut

sumussa hoen nimeäsi kuin epätoivoista mantraa
olen kyllästynyt pimeään iänikuiseen
ja sinä olet valo

kuljen kohti haparoiden ja kompuroiden, mutta herään pelkäämään: jos jos jos jos
ja kuulen kaiut

             kaiut päässäni
      vanhoja sanoja,
                   jotka löysivät tiensä
                               heikkoon kohtaani
              kaiut päässäni
      tappavat minua 

                   ne kaikki kammottavat sanat
                   joita minulle sanottiin
                   muka rakkaudella

                   ne kaikuvat

                                       en nähnyt itseäni pimeässä 
                             en tiennyt enää mitä olen  
                     en uskonut enää itseeni 
          en ajatellut olevani arvokas  
en halunnut enää elää 

                    ne kaikuvat

elin liian pitkään valheiden kynsissä
opin epäilemään kaikkia, mutta etenkin itseäni
kaikki vääristyy

se tuhoaa ihmisen

sumussa hoen nimeäsi kuin epätoivoista mantraa,
jotta en kuulisi kaikuja
sinä olet valo,
kirkas ja pyhä,

ja kun vastaat minulle, sinun äänesi saa kaiut kaikkoamaan
sinä täytät mieleni kokonaan

päästät minut pahasta 



maanantai 4. maaliskuuta 2019

Kaksipäinen käärme

kiertele ja kaartele ja väännä totuutta
kunnes se kiertyy itsensä ympärille
                                ja syö oman häntänsä

johdata viattomat harhaan;
              hypnotisoi heidät pimeään, jonne minutkin veit,
                             lamaannuta uhrit myrkylläsi
                                        ja niele ja ahmi ja sullo heidät elävinä kitusiisi

kun selvisin sinusta, tiesin, että selviän mistä vain elossa 

vedän raksin päällesi, se on pukusi nyt  kuvastaa sisäistä kauneuttasi 
mene naimisiin valheidesi kanssa           hallelujah!       minä
    nousin helvetistä
kuoleman liekit silmissäni

poltan kaiken mitä sinusta jäi jäljelle


maanantai 18. helmikuuta 2019



on olemassa joitain asioita, mahdottomia ääneen sanottavaksi,
          kuten se, että minä aina tiesin syvällä sydämessäni sinut kohtaavani
silloinkin, kun olin niin syvästi väärässä kuin ihminen voi olla
ja silloinkin, kun en uskonut mihinkään
mutta se on jotain syvempää kuin usko, se on jotain laajempaa kuin tajunta,
ehkä intuitiivista usvaa, joka joinakin epäselkeän liian selvinä hetkinä kertoo
vastauksen,
etkä halua sitä ymmärtää,
etkä osaa sitä tulkita,
         koska sinäkin olet vain ihminen,
ja käännyt ympäri jossain kaukaisuudessa
kuullessasi äänen, jota et tunnista, mutta tunnet sen,
                ja sadasosasekunnissa pysähdyt verkkokalvoilleni,
eikä ole paluuta
ei paluuta siihen, mitä olin nähnyt elämässäni ennen sinua
                       mitä oli ennen sinua
      minä tiesin aina, miltä näyttäisit,
epärealistiset syyt tuovat meidät yhteen
kuin sielut olisivat toisiinsa magnetisoituneet,
        eikä siinä ole mitään järkeä, ei mitään loogista selitystä,
                    miten koko elämä virheineen tuntuu johtaneen tähän pisteeseen, 
ja tunnet ensimmäistä kertaa olevasi oikeasti kotona,
kuin ottaisit kengät pois jalastasi
ja astuisit sisään vieraaseen taloon
tuntien sen läpikotaisin entuudestaan,
huokaisten helpotuksesta



torstai 14. helmikuuta 2019






En pääse sinusta yli enkä ympäri, kiedot minut
pikkusormesi ympärille, lämpöisään samettiin ja en tiedä,
mikä tämä tunne on - -
Se on kai turva.
Kun kohtaan sinut, suutelen sinua niin
       että tartumme toisiimme loppuelämäksi,
sillä minä rakastan sinua enemmän kuin ketään koskaan,
ja minä tunnen sinut syvällä sydämessäni kuin runoilija sanansa;
vakavan vahvana mutta niin kevyenä ja herkkänä,
       mielipuolisena,
mutta lähempänä totuutta kuin koskaan aiemmin.






                       Tämä on alku.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Taakka



löysin itseni näivettyneenä ja sekavana
johtaneeni itseni harhaan,  ruumispussissa 
valehtelin, että tässä on hyvä hengittää, vaikka
minua pideltiin kurkusta  ja    roikotettiin   i l m a s s a,
kyllä minä kuulin naurun selkäni takana 
kyllä minä tiesin 
           ja kun se oli ohi,
se oli kuin suolistus keskeltä kahtia 
mutta en silloin vielä ymmärtänyt,
että minut vain riisuttiin kivistä, joita olin niellyt, 
kaikki taakka, jota olin kivulla kantanut
voisi vain kadota


sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Tuntematon

olen niin väsynyt peleihin 
vetämään showta, naamio kasvoillani  
         piilottaakseni sen mitä olen, 
                       jotta olisin rakastettavampi 
                   helpompi  
              parempi 
                        kauniimpi 
                                  ja vitut 
en jaksa, 
en osaa pelata 

se on 
kaikki 
tai 
ei mitään 

ihmiset valehtelevat, vääristelevät ja miellyttävät  
                   se on fakta, 
kuten se, että olen           valmis 
hyppäämään

tuntemattomaan 

ja minä otan vauhtia ja juoksen, 
           kunnes kohtaan reunan 
                      ja hyppään 
ei 
                   lennän 

sillä minä olen tavannut jonkun, 
jolle en halua esittää mitään, 
en yhtikäs mitään, 

haluan vain rakastaa 

kaikkeni 
 

Ääretön

pimeydestä ikuisuus näyttäytyy eri valossa 
ja kun suljen silmäni, tunnen virran vievän minua 
.
tuntemattomaan 
.
minua ei ole tehty niille, jotka pelkäävät loputtomuutta 
minua ei ole tehty olemattomuuteen 
.
.
haluan sinut ikuiseksi  
.
.
.
.
ääretön rakkaus ei tunne rajoja, 
ei etäisyyksiä, 
se on vahvempi kuin ihminen 
.
.
vaikka keho lipuu kevyenä ja huulet kaartuvat hymyyn,
sen voima tuntuu väkivaltana sydämessä
.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Huume


olet salainen huumeeni, johon palaan iltaisin
tunteakseni olevani normaali
haluan sinua suoraan suoneen
ja haluan lisää, kunnes saan sinut ehtymään
tahdon kaiken mitä voit antaa, ja vielä enemmän
kukaan ei ole suudellut minua niin kuin sinä
ja se tekee minut hulluksi
kyltymättömäksi ja raivoisaksi
onnelliseksi, euforiseksi ja värikkääksi
antaisin mitä vain kokeakseni sen uudestaan, mitä vain
ei ole rahasummaa, jota en maksaisi siitä tunteesta,
jonka koin ensi kerran
ja se kihelmöi vatsanpohjassa,
kutittaa ihoani niin kuin kosketuksesi sinä iltana
enkä minä tahdo elää harmaata elämääni ilman sinua
en vain tahdo

torstai 3. tammikuuta 2019

***


irrationaalinen tunne tavatessani sinut
musiikki raikuu, mutta pelkkä hiljaisuus silmissäsi  
tuike katseessasi kuin tähtien loiste taivaalla, revontulissa
värit räjähtävät sydämessä ja leviävät vereen
vuodan verta, mutta se ei haittaa enää
sinä hymyilet suudellessamme 

en muistanut, että maailma on näin kaunis
hengitän sisään hiustesi tuoksua, on niin hyvä
tässä ja nyt, elävänä, elossa
en muistanut montaakaan asiaa
mutta nyt muistan värit
värit, jotka tekevät minusta
minut