se mistä ei keskustella päivisin

torstai 29. marraskuuta 2018

Saaliit ja saalistajat




en haluaisi

olla kuin loukkaantunut peura 
syvällä metsässä, 
verta tihkuvana, 
sudet varmasti haistavat sen 

siltä minusta tuntuu silloin, 
kun ajattelen 
sinua 
ja sydämeni hakkaa 

oletko täällä vain saalistaaksesi, 
repiäksesi minut palasiksi 


en haluaisi 

tuntea mitään, 
jotta voisin olla turvassa, 
mutta en voi mitään 
tälle lämmölle, 
joka valtaa minut 
ja kaartaa selkäni 
syleiltäväksesi 

huuleni punattuina 
sinä ahmit suudelmiani 
kuin syödäksesi minut 

mutta haluaisin 


haluaisin



luottaa 




Kuoleman jälkeen odotamme jälleensyntymää


liekit syövät sieluni, kunnes valo katoaa, 
kun tuli ei enää rätise, 
tuhka on jälleen maata ja savu jälleen ilmaa 
lumisade hautaa maahan unohtuneen, 
tulee syvän hiljaista, 
            raskas huokaisu, 
kuura luo kukkia harmaisiin silmiin 

minä olen liian hyvä hyvästeissä 

tätä osaa minussa ei kukaan voi nähdä 
se on olemassa vain tuhoutumisen pisteessä, 
                     putoamisen jälkeen 
elin pitkään usvassa, sokeassa sumussa 
näkemättä totuutta, näkemättä itseäni, näkemättä mitään  

nyt minä alan nähdä 

mädäntynyt ruho ja ruskea veri, 
jään sulaessa kristallit katoavat silmäripsistä 
ja kauneus haihtuu kuoleman löyhkässä 
tahdon vain unohtaa 
tahdon vain pois 
minä olen liian hyvä hyvästeissä, 
mutta en elämään yksin totuuden kanssa 


lauantai 24. marraskuuta 2018

Vain kuolleen ruumiini yli

haluaisin olla yksin, mutta kierrätte ruumistani kuin korppikotkat
luulenpa, ettei erakko voi autiomaassakaan kieltäytyä niiden seurasta
olen tyhjä kuori teidän ihailtavaksi, teidän katseillenne
mutta minulla ei ole mitään annettavaa
koetatte parhaanne keksiä asioita, joilla saisitte minut tuntemaan jotain
te ette ymmärrä, että minä haistan kaiken, jopa valkoisissa valheissa on tahrojen hajua
psykoanalysoikaa minua lisää, kertokaa vielä kerran kuinka täydellinen olen 
lauseet kiemurtelevat kaulallani kuin käärmeet, janoiset suudelmat
"sinä olet niin kiltti ja hyvä, miten joku ei voi sitä tajuta" 
minä olen murha
voin rakastaa sinua päivänvalossa
mutta en koskaan
          pimeän koittaessa
silloin pyhitän itseni yksinäisyydelleni
huokaisen helpotuksesta, jossa saan olla näkymätön
eikä minun tarvitse esittää, etten ole näin verenhimoinen 
          kuin mitä olen 
vedän puoleeni rikkinäisiä ihmisiä kuin hunaja kärpäsiä
koska olen itsekin tuhannesti auki revitty ja haavani ovat tuoreita
ette te tunne minua alkuunkaan, enkä minä kertoisikaan salaisuuksiani
jos ongelmainen opettelee kerran luottamaan, ja se luottamus hajotetaan,
niin mitä järkeä on enää ikinä uskoutua kenellekään
ympyrä toistaa itseään
 de ja vi-tun fu 
mutta tässä se sulkeutuu
esirippu lasketaan arvokkaasti,
vaikka näyttämö olisi kaukana siitä 
enää näette vain kuoreni, pukeutuneena mustaan
maalaan huuleni verenpunaisiksi, kirkuviksi
ja te palvotte minua, kun vain kävelen ohitsenne
jos jotakuta sattuu, se en ole minä, se en ole minä
ottakaa kehoni, ottakaa sydämeni
mutta vain kuolleen ruumiini yli




tiistai 13. marraskuuta 2018



tee on hautumassa
päässäni on hiljaista

en pyydä muuta
tältä illalta




lauantai 10. marraskuuta 2018

Kiirastuli




inhoan mennä ulos
inhoan tulla kotiin
sinä näytät mukavalta mutta et ole
mikään tässä maailmassa ei ole totta
inhoan kauniita sanoja
inhoan sitä, miten ne eivät tunnu missään
tilaan vielä yhden juoman
poltan vielä yhden tupakan
tahdon unohtaa itseni ja koko elämäni
vain unohdus tuo helpotuksen tähän masennukseen
masennukseen, joka syö minut elävältä
kello 3.52 makuuhuoneessa
jonkun kanssa, jota inhoan
inhoan olla näin lämmin
inhoan olla näin kylmä
tyhjyys sisälläni velloo harmaana
olen välitilassa jumissa kiirastulessa
hiljaisessa yksinäisyydessä ihmisjoukossa
inhoan tätä todellisuutta,
jossa en tahdo elää
mutta en halua kuollakaan 




sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Susi pimeässä


luulet tuntevasi minut
mutta olen susi pimeässä, jota et näe
luulet, että kosketuksesi voisi murtaa minut 
en tunne mitään, en yhtään mitään
vain armotonta nälkää
             huuleni valuvat alas
suudelmani fataali
luulet löytäneesi rajani
mutta sinä et tiedä
kuinka pitkälle voin mennä
             isken hampaat kaulaasi
verenvuotoa, tummaa 
kuin halpaa viiniä
tuhlattavaksi