se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Syvyyksiin

katson sinua tarkasti
nauraessasi silmäsi kimaltavat
kuin tuhat timanttia aaltojen harjalla
sanot rakastavasi merta
minusta sinä olet meri
muistan jokaisen yksityiskohtasi
pitkä ja tumma, loputon ja syvä
puhdista minut kosketuksellasi

sinä saat minut unohtamaan kaiken
                                                sieluni höyhenenkeveä
nyt vain aurinko ja sinä

on kuin näkisit lävitseni
se murtaa minut kyyneliin
sinä olet erilainen kuin kaikki muut
kärsinyt, kokenut kipua, mutta silti virheetön 
olet luonnos, jonka haluan ikuistaa maalaukseksi 
piirrän sinua sormin iholleni
ollakseni sinua niin lähellä,
napatakseni sinut muistoihini

tule,
sukella kanssani

anna minä vajoan sinuun


maanantai 22. lokakuuta 2018

Irti kahleista


sinä kahlitsit minut säännöilläsi 
kylmä rauta ranteissani 
sääntöjä, joita keksit 
sääntöjä, joita et itse totellut  
pitääksesi minut narun päässä 
kuin manipuloidun nuken 
sinä sait tehdä mitä vain 
olit poikkeus 
sinä sanoit, että minä, jos jompikumpi, olen epäluotettava 
vain minulla on näyttöä rikosrekisterissäni 
syyllinen 
vainoharhainen 
ongelmainen 
ja vaikea 

valheet paljastuvat  
sana sanalta 
uutta faktatietoa, 
josta muodostuu  
kammottava totuuden verkko 
se viiltää mieleeni uuden loven, 
uuden trauman,  
mutta on hyvää viihdettä katsoa, 
kuinka tarinasi hajoaa 
pala palalta, 
se on kuin saisin 
itseni takaisin 

syytteesi kaatuvat 
minä en olekaan rikollinen 
maailma palaa 
minä palan 
ja vaikka tuhoudun jälleen, 
nyt olen vapaa 
ei enää sääntöjä 
ei enää valheita 
pyydän anteeksi ihmiseltä, 
joka katsoo minua peilistä: 
anteeksi, että annoin kohdella sinua huonosti 




keskiviikko 10. lokakuuta 2018

041018

päiväni ovat pelkkää taistelua
taas paniikkikohtaus, johon rauhoittavat eivät tehoa
en hallitse kehoani, se temppuilee miten haluaa
tahtoisin itkeä, mutta kyyneleitä ei tule
tärisen vain kuin horkassa
taistelen itseni ylös sängystä
taistelen, etten menisi takaisin sänkyyn
yöni nukun vain, jos lääkitsen itseni uneen
muutoin livun pitkin muistoja, saamatta kiinni mistään
mutta myös uneni näyttäytyvät tyhjinä kuin autiomaa
autiomaa, joka ennen oli vehreä paratiisi

lääkäriltä toiselle, terapiasta seuraavaan
kasvot vaihtuvat, minun paha oloni pysyy
uusi sairaslomapaperi, uusi diagnoosi 
laahaudun valkoisia seiniä pitkin
kasvot vihreinä oksennan huutaen pönttöön
milloin tämä helpottaa? 
kai tämä vittu helpottuu edes joskus? 


 pliis

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Tuhkaa kuun pinnalla

en usko sinun ikävöivän minua kuutamon alla
vaikka tähtitaivas onkin kauneimmillaan
ja sudet huutavat tuskasta  
sen jälkeen, miten vahingoitit minua,
en odota mitään keneltäkään   
muotokuvani yhtyy pimeään 

Ennen luulin, että rakkaus oli sitä, kun pidit minua kädestä tällaisina öinä. 
Mutta rakkaus on pelkkä aave, huurteinen puhallus pakkasessa, 
joka niin nopeasti katoaa.  

öiset kadut ovat ystäviäni  
en tunne pelkoa enää,
kaikki mitä pelkäsin
oli tässä kivussa 
olen ollut paljaana liian kauan
ja nyt olen haavoilla
hymyilen yksinäisyydelleni,
se kietoo minut syliinsä  

minun sieluni häviää pimeään,
kuutamolle ja tähdille tuhkattavaksi 

Eikä jäljelle jää mitään. 


tiistai 2. lokakuuta 2018

Lapamato

katselen itseäni ruumiini ulkopuolelta 
dissosiatiivisessa tilassa
F43.01 akuutti stressireaktio 
teot, jotka sinä teit ja
sanat, jotka melkein jätit sanomatta
kiskon ne ulos ruhostani kuin lapamadon
petoksesi on syönyt minua pitkään
ja nyt olen heikko ja lähes olematon
sait minut kuvittelemaan,
että tämä on minun syytäni,
että olen päästäni sekaisin
tunnen oloni raiskatuksi jäljiltäsi
tahrasit minut teoillasi vasten tahtoani
ja joudun elämään niiden asioiden kanssa
lopun elämäni

ja sinä sanoit sitä rakkaudeksi

maanantai 1. lokakuuta 2018

Ruumispussi

varikset lentävät ympärilläni
kuin väijyen ruumistani,
haistavat kuoleman sisälläni

en tiedä enää kuka olen
tämä kammottava todellisuus syö minut elävältä,
hitaasti kuristaa kuin käärme

valheet, jotka kerroit minulle, vääristivät maailmani
kuin olisin jossain ihan muualla kuin täällä

auringonvalo ei kosketa kalmankalpeita kasvojani,
kädet sinisinä ja sormet turvonneina
kuljen kuin ruumispussissa
tuntematta mitään