se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 29. syyskuuta 2018

Pikkulintu


se lauloi sinulle niin kauniisti

rakastuit siihen
houkuttelit kämmenellesi
syötit sille siemeniä
sait sen luottamaan

kun ruokkiva käsi tappaa

sulista riisuttuna
siivet revittyinä
nyt minun maailmani on palasina
minä en tunne enää mitään
minun sydämeni vain särkyi

mutta se pieni lintu
katsoi pimeyteen piirtyvää selkääsi
jättäessäsi sen kylmään kuolemaan

eikä se koskaan enää
laulanut




kuljen rantaan
ja upotan jalkani tummaan veteen
en tiedä, mihin muualle mennä,
kun voin näin pahoin
en tiedä enää mitään
kaikki mihin luotin, mureni palasiksi
pienenpieniksi säröiksi repien minut kappaleiksi
kaikki ne valheet, joita peitit viimeiseen asti
kirkkain silmin puhuit kauniita sanoja,
vaikka tiesit, mitä olit tehnyt
vajoan pimeään veteen 
aallot, peskää minut puhtaaksi
liasta, johon minut on tahrattu
viekää minut mukananne
kylmään yöhön



maanantai 24. syyskuuta 2018

Katoava

en olekaan vahva 
en minä pärjääkään  


käperryn maahan 
kuoleviin lehtiin 


muistot repivät tikkini auki 

en osaa kertoa, vaikka yritän 

suuni on avoin, 
mutta sanat tyhjiä 
hengenvetoja 


olen yhtä kera maan 

olen yhtä kera taivaan 


ota minut suojaan  
kylmyydeltä 


pidäthän minusta kiinni, 

kun kaikki muu katoaa 




sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Puoli, jonka valitset



hyljeksityt 
hylätyt 
satutetut 
petetyt 


tietysti olen niiden puolella,
joita kukaan muu ei puolusta
en välitä, jos olen mielestäsi väärässä
en kaipaa ihmistä, joka ei uskalla asettua vastaan
ihmistä, joka seisoo rivissä hiljaa, kun joku saa turpaan
minä kävelen tiellesi 
ilman mielipahaa
olen aina juossut väliin,
istunut kiusattujen pöydässä ruokkiksella,
ottanut hyljeksittyjä kädestä,
vaikka se on maksanut minulle niin paljon

olen mielummin yksin 
kuin olisin pelkuri 

mikään ei merkitse minulle mitään,
ei rakkaus, ei perhe,
eivät kauniit vuodet yhdessä,
jos sinä suljet silmäsi
vääryyden edessä
luulet, että olen päästäni sekaisin,
sinä et käsitä minua, mutta se ei haittaa,
koska minä tiedän, missä seison
seison tässä kuin kivi
tielläsi
sillä minä olen ollut se
hyljeksitty
hylätty
satutettu
petetty

yksinäinen susi 


minä olin se, jolle kukaan ei ojentanut kättään,
ja ystäväni vain seisoivat rivissä hiljaa,
kun minusta valui verta lumeen

minä tiedän, kuka minä en halua olla



kuka sinä olet?