se mistä ei keskustella päivisin
lauantai 29. syyskuuta 2018
Pikkulintu
se lauloi sinulle niin kauniisti
rakastuit siihen
houkuttelit kämmenellesi
syötit sille siemeniä
sait sen luottamaan
kun ruokkiva käsi tappaa
sulista riisuttuna
siivet revittyinä
nyt minun maailmani on palasina
minä en tunne enää mitään
minun sydämeni vain särkyi
mutta se pieni lintu
katsoi pimeyteen piirtyvää selkääsi
jättäessäsi sen kylmään kuolemaan
eikä se koskaan enää
laulanut
Yö
kuljen rantaan
ja upotan jalkani tummaan veteen
en tiedä, mihin muualle mennä,
kun voin näin pahoin
en tiedä enää mitään
kaikki mihin luotin, mureni palasiksi
pienenpieniksi säröiksi repien minut kappaleiksi
kaikki ne valheet, joita peitit viimeiseen asti
kirkkain silmin puhuit kauniita sanoja,
vaikka tiesit, mitä olit tehnyt
vajoan pimeään veteen
aallot, peskää minut puhtaaksi
liasta, johon minut on tahrattu
viekää minut mukananne
kylmään yöhön
Tunnisteet:
elämä,
kuolema,
suru,
tuska,
yksinäisyys
maanantai 24. syyskuuta 2018
Katoava
en olekaan vahva
en minä pärjääkään
käperryn maahan
kuoleviin lehtiin
muistot repivät tikkini auki
en osaa kertoa, vaikka yritän
suuni on avoin,
mutta sanat tyhjiä
hengenvetoja
olen yhtä kera maan
olen yhtä kera taivaan
ota minut suojaan
kylmyydeltä
pidäthän minusta kiinni,
kun kaikki muu katoaa
sunnuntai 9. syyskuuta 2018
Puoli, jonka valitset
hyljeksityt
hylätyt
satutetut
petetyt
tietysti olen niiden puolella,
joita kukaan muu ei puolusta
en välitä, jos olen mielestäsi väärässä
en kaipaa ihmistä, joka ei uskalla asettua vastaan
ihmistä, joka seisoo rivissä hiljaa, kun joku saa turpaan
minä kävelen tiellesi
ilman mielipahaa
olen aina juossut väliin,
istunut kiusattujen pöydässä ruokkiksella,
ottanut hyljeksittyjä kädestä,
vaikka se on maksanut minulle niin paljon
olen mielummin yksin
kuin olisin pelkuri
mikään ei merkitse minulle mitään,
ei rakkaus, ei perhe,
eivät kauniit vuodet yhdessä,
jos sinä suljet silmäsi
vääryyden edessä
luulet, että olen päästäni sekaisin,
sinä et käsitä minua, mutta se ei haittaa,
koska minä tiedän, missä seison
seison tässä kuin kivi
tielläsi
sillä minä olen ollut se
hyljeksitty
hylätty
satutettu
petetty
yksinäinen susi
minä olin se, jolle kukaan ei ojentanut kättään,
ja ystäväni vain seisoivat rivissä hiljaa,
kun minusta valui verta lumeen
minä tiedän, kuka minä en halua olla
kuka sinä olet?
Tunnisteet:
erilaisuus,
ihmiset,
kysymys,
minä,
yksinäisyys
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)