maailma ei ole mustavalkoinen
ei ole vain oikeaa ja väärää
ihmisillä on tapana tuomita
sen perusteella, mitä he itse tietävät asioista
seison pimeyden äärirajoilla
ja pyydän teitä vain tulemaan ja katsomaan
koko elämäni olen halunnut näyttää ihmisille enemmän
kuin mitä he pystyvät ymmärtämään
todellisuus tekee kipeää
on niin vaikea itselleen myöntää
että se mitä minä olen kokenut,
suurin osa ei koskaan tule kokemaan,
vain harvat täällä ymmärtävät
miten pimeä on se pimeä,
jota kaukaa valosta ei näe,
mutta kuinka tuttua se onkaan niille,
jotka siellä ovat aina eläneet
valon lapsi ymmärtää kyyneleitä
ja tuntee halua lohduttaa itkevää,
sitä, joka valittaa,
mutta valon lapsi ei tiedä, että
massiivisin osa tuskaa ei ole kyyneleissä,
vaan hymyissä, naurussa ja etenkin, etenkin hiljaisuudessa
siinä yksinäisyydessä, jota kokee keskellä ihmisjoukkoa,
perheen, ystävien luona
ihmiset raivostuvat itsemurhista,
koska se ei muka ollut mitenkään odotettavissa
eihän se edes koskaan sanonut mitään
se oli aina niin iloinen
ne ihmiset eivät tiedä mistään mitään,
eivät ole koskaan kuin vain kurkanneet pimeään
ja säikähtäneet sen mustuutta
ajatellen "onneksi ei käynyt minulle"
no, toisille kävi
ja sitten nämä ihmiset ihmettelevät, miksei heille koskaan kerrota mitään
oletko sinä miettinyt, miksen kertonut sinulle tarinaani?
maailma ei ole mustavalkoinen
mutta sinä olet
ja se on sinun menetyksesi
