se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 29. joulukuuta 2018

Kielletyt hedelmät



olet hullu, jos lähdet perääni 
kaikki lähtevät lopulta 
kosketuksesi intoksikaatio, hämärtyvät silmät 
tiedän, miten helposti sinut saan 
           tiedät, miten helposti minut saat 
 valtapeli on valmis 
asetelma vaatii vain yhden sanan, yhden teon, 
kynnet reidellä, kuiskauksen kaulaa vasten, huokauksen 
puren huulta ja sinä kierrät kehää liian läheltä 
tilanne on tulenarka  
            haluan kätesi ympärilleni ja haluan, että painaudut minuun kiinni, 
haluan heittää jalkani sinun selkääsi vasten ja haluan 
irvailla  
heikkoudellasi  

syttyminen tietää räjähdystä 
     räjähdys tuhoutumista 
ja minä en malta olla raapaisematta tulitikkua 
heittääkseni sinut liekkien nuolemaksi, syvälle kuumaan sydämeen 
haluan sinun kuiskaavan korvaani sen 
ja lupaan, 
lupaan, 
leikkiä mukana 
anele, pyydä, rukoile 
polvillasi 
minä olen suopea paholainen, vastaan sinulle 
lipevät sormet ja nokkelat sanat 
haluan sinun syntisi jokapuolelle minua, 
irstaan ruumiisi
epäpyhyytesi 
              olen huumeesi ja sinä vastaus verenhimooni  
meissä on jotain liian samanlaista 
olemme aina himoinneet toisiamme, kielletty hedelmä  
olet hullu, jos lähdet perääni
mutta kaikki lähtevät 
lopulta  





perjantai 28. joulukuuta 2018

Sanat eivät rakasta, sanat eivät tapa

kipu muuttaa ihmisen olemusta
ja silmät kertovat tarinaa, mitä suu ei
en halunnutkaan sinun tunnistavan minua 
minulla on enemmän, 
enemmän 
kuin uskalsin toivoa 

ja minä olen elossa 
mutta olen kyllästynyt kohtalooni, 
haavoihin ja tikkeihin, korjaamaan itseni 
uudestaan ja uudestaan 

valheet! 
valheet! 
valheet! 

ystäväni,

jos sinä tiesit, mitä minulle tehtiin, 
ja silti annoit minun maata lumessa, 
veren seassa, kävellen ohi, 
sinä et ole ystäväni
kun palaan elossa ja katson sinua silmiin, 
silloin sinä juokset, 
sinä juokset
henkesi edestä 

kipu ei muuta vain ihmisen olemusta, 
kipu voi muuttaa ihmisen täysin 
ja silmät kertovat tarinaa, mitä suu ei 
- sanat eivät tapa 

sanat eivät merkitse mitään! 
ne ovat raskaana valheista, pulleina ja pyöreinä, 
on niin helppoa olla ympäripyöreä 

minä en luota kehenkään 

pyyteetön 

anteeksiantava 

kiltti ja sinisilmäinen 

ennen olin pelkkä vitsi 
mutta enää täällä ei kukaan naura 

torstai 6. joulukuuta 2018

Musta hurmio

kysyt kuolaten, olenko tuhma tyttö
sinä hetkenä vihaan sinua niin kuin pahat tytöt tekevät, verenpunaisesti
sinulla ei ole pienintäkään käsitystä, sinulla ei ole mitään itsesuojeluvaistoa 
                   kuka minä olen
kuinka pitkälle voin mennä, kuinka syvälle rajattomuuteen
ennen kuin jotakuta sattuu, sattuu niin että veri lentää
kuin splatterissa
näyttävästi ja liioitellusti
kuin askeleeni mustissa saappaissa
ja lyön sinua kasvoille
vihaan sinua! vihaan teitä kaikkia
                    minä voin olla mitä vain
                                         ja toisaalta en ole mitään
pimeys sisälläni velloo ja haluaa syödä sieluja
tämä saasta sisälläni tekee minusta hurmaavan
           kuin A-luokan huoran
mutta sinä et tunne minua alkuunkaan,
et alkuunkaan

lauantai 1. joulukuuta 2018

Tuntemukset


vereslihalla tuntemukset värittyvät
kipu turruttaa muut aistimukset
mutta sinä olet täydellinen,
peloissasi niin kuin minä

onko synti rakastua,
jos on näin rikki

minulla ei ole mitään annettavaa,
      ei muuta kuin itseni
ja se ei ole paljon,
kaukana logiikasta, järjettömyyden avomerellä
odotat minua, rakastat minua, luulen 

tämä tie on pitkä,
olen menettänyt toivoni
ja rakkaus on vain puhallus tuulessa
mutta jossain järjen reunalla,

kaikelle on varmaan tarkoitus 

torstai 29. marraskuuta 2018

Saaliit ja saalistajat




en haluaisi

olla kuin loukkaantunut peura 
syvällä metsässä, 
verta tihkuvana, 
sudet varmasti haistavat sen 

siltä minusta tuntuu silloin, 
kun ajattelen 
sinua 
ja sydämeni hakkaa 

oletko täällä vain saalistaaksesi, 
repiäksesi minut palasiksi 


en haluaisi 

tuntea mitään, 
jotta voisin olla turvassa, 
mutta en voi mitään 
tälle lämmölle, 
joka valtaa minut 
ja kaartaa selkäni 
syleiltäväksesi 

huuleni punattuina 
sinä ahmit suudelmiani 
kuin syödäksesi minut 

mutta haluaisin 


haluaisin



luottaa 




Kuoleman jälkeen odotamme jälleensyntymää


liekit syövät sieluni, kunnes valo katoaa, 
kun tuli ei enää rätise, 
tuhka on jälleen maata ja savu jälleen ilmaa 
lumisade hautaa maahan unohtuneen, 
tulee syvän hiljaista, 
            raskas huokaisu, 
kuura luo kukkia harmaisiin silmiin 

minä olen liian hyvä hyvästeissä 

tätä osaa minussa ei kukaan voi nähdä 
se on olemassa vain tuhoutumisen pisteessä, 
                     putoamisen jälkeen 
elin pitkään usvassa, sokeassa sumussa 
näkemättä totuutta, näkemättä itseäni, näkemättä mitään  

nyt minä alan nähdä 

mädäntynyt ruho ja ruskea veri, 
jään sulaessa kristallit katoavat silmäripsistä 
ja kauneus haihtuu kuoleman löyhkässä 
tahdon vain unohtaa 
tahdon vain pois 
minä olen liian hyvä hyvästeissä, 
mutta en elämään yksin totuuden kanssa 


lauantai 24. marraskuuta 2018

Vain kuolleen ruumiini yli

haluaisin olla yksin, mutta kierrätte ruumistani kuin korppikotkat
luulenpa, ettei erakko voi autiomaassakaan kieltäytyä niiden seurasta
olen tyhjä kuori teidän ihailtavaksi, teidän katseillenne
mutta minulla ei ole mitään annettavaa
koetatte parhaanne keksiä asioita, joilla saisitte minut tuntemaan jotain
te ette ymmärrä, että minä haistan kaiken, jopa valkoisissa valheissa on tahrojen hajua
psykoanalysoikaa minua lisää, kertokaa vielä kerran kuinka täydellinen olen 
lauseet kiemurtelevat kaulallani kuin käärmeet, janoiset suudelmat
"sinä olet niin kiltti ja hyvä, miten joku ei voi sitä tajuta" 
minä olen murha
voin rakastaa sinua päivänvalossa
mutta en koskaan
          pimeän koittaessa
silloin pyhitän itseni yksinäisyydelleni
huokaisen helpotuksesta, jossa saan olla näkymätön
eikä minun tarvitse esittää, etten ole näin verenhimoinen 
          kuin mitä olen 
vedän puoleeni rikkinäisiä ihmisiä kuin hunaja kärpäsiä
koska olen itsekin tuhannesti auki revitty ja haavani ovat tuoreita
ette te tunne minua alkuunkaan, enkä minä kertoisikaan salaisuuksiani
jos ongelmainen opettelee kerran luottamaan, ja se luottamus hajotetaan,
niin mitä järkeä on enää ikinä uskoutua kenellekään
ympyrä toistaa itseään
 de ja vi-tun fu 
mutta tässä se sulkeutuu
esirippu lasketaan arvokkaasti,
vaikka näyttämö olisi kaukana siitä 
enää näette vain kuoreni, pukeutuneena mustaan
maalaan huuleni verenpunaisiksi, kirkuviksi
ja te palvotte minua, kun vain kävelen ohitsenne
jos jotakuta sattuu, se en ole minä, se en ole minä
ottakaa kehoni, ottakaa sydämeni
mutta vain kuolleen ruumiini yli




tiistai 13. marraskuuta 2018



tee on hautumassa
päässäni on hiljaista

en pyydä muuta
tältä illalta




lauantai 10. marraskuuta 2018

Kiirastuli




inhoan mennä ulos
inhoan tulla kotiin
sinä näytät mukavalta mutta et ole
mikään tässä maailmassa ei ole totta
inhoan kauniita sanoja
inhoan sitä, miten ne eivät tunnu missään
tilaan vielä yhden juoman
poltan vielä yhden tupakan
tahdon unohtaa itseni ja koko elämäni
vain unohdus tuo helpotuksen tähän masennukseen
masennukseen, joka syö minut elävältä
kello 3.52 makuuhuoneessa
jonkun kanssa, jota inhoan
inhoan olla näin lämmin
inhoan olla näin kylmä
tyhjyys sisälläni velloo harmaana
olen välitilassa jumissa kiirastulessa
hiljaisessa yksinäisyydessä ihmisjoukossa
inhoan tätä todellisuutta,
jossa en tahdo elää
mutta en halua kuollakaan 




sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Susi pimeässä


luulet tuntevasi minut
mutta olen susi pimeässä, jota et näe
luulet, että kosketuksesi voisi murtaa minut 
en tunne mitään, en yhtään mitään
vain armotonta nälkää
             huuleni valuvat alas
suudelmani fataali
luulet löytäneesi rajani
mutta sinä et tiedä
kuinka pitkälle voin mennä
             isken hampaat kaulaasi
verenvuotoa, tummaa 
kuin halpaa viiniä
tuhlattavaksi


keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Syvyyksiin

katson sinua tarkasti
nauraessasi silmäsi kimaltavat
kuin tuhat timanttia aaltojen harjalla
sanot rakastavasi merta
minusta sinä olet meri
muistan jokaisen yksityiskohtasi
pitkä ja tumma, loputon ja syvä
puhdista minut kosketuksellasi

sinä saat minut unohtamaan kaiken
                                                sieluni höyhenenkeveä
nyt vain aurinko ja sinä

on kuin näkisit lävitseni
se murtaa minut kyyneliin
sinä olet erilainen kuin kaikki muut
kärsinyt, kokenut kipua, mutta silti virheetön 
olet luonnos, jonka haluan ikuistaa maalaukseksi 
piirrän sinua sormin iholleni
ollakseni sinua niin lähellä,
napatakseni sinut muistoihini

tule,
sukella kanssani

anna minä vajoan sinuun


maanantai 22. lokakuuta 2018

Irti kahleista


sinä kahlitsit minut säännöilläsi 
kylmä rauta ranteissani 
sääntöjä, joita keksit 
sääntöjä, joita et itse totellut  
pitääksesi minut narun päässä 
kuin manipuloidun nuken 
sinä sait tehdä mitä vain 
olit poikkeus 
sinä sanoit, että minä, jos jompikumpi, olen epäluotettava 
vain minulla on näyttöä rikosrekisterissäni 
syyllinen 
vainoharhainen 
ongelmainen 
ja vaikea 

valheet paljastuvat  
sana sanalta 
uutta faktatietoa, 
josta muodostuu  
kammottava totuuden verkko 
se viiltää mieleeni uuden loven, 
uuden trauman,  
mutta on hyvää viihdettä katsoa, 
kuinka tarinasi hajoaa 
pala palalta, 
se on kuin saisin 
itseni takaisin 

syytteesi kaatuvat 
minä en olekaan rikollinen 
maailma palaa 
minä palan 
ja vaikka tuhoudun jälleen, 
nyt olen vapaa 
ei enää sääntöjä 
ei enää valheita 
pyydän anteeksi ihmiseltä, 
joka katsoo minua peilistä: 
anteeksi, että annoin kohdella sinua huonosti 




keskiviikko 10. lokakuuta 2018

041018

päiväni ovat pelkkää taistelua
taas paniikkikohtaus, johon rauhoittavat eivät tehoa
en hallitse kehoani, se temppuilee miten haluaa
tahtoisin itkeä, mutta kyyneleitä ei tule
tärisen vain kuin horkassa
taistelen itseni ylös sängystä
taistelen, etten menisi takaisin sänkyyn
yöni nukun vain, jos lääkitsen itseni uneen
muutoin livun pitkin muistoja, saamatta kiinni mistään
mutta myös uneni näyttäytyvät tyhjinä kuin autiomaa
autiomaa, joka ennen oli vehreä paratiisi

lääkäriltä toiselle, terapiasta seuraavaan
kasvot vaihtuvat, minun paha oloni pysyy
uusi sairaslomapaperi, uusi diagnoosi 
laahaudun valkoisia seiniä pitkin
kasvot vihreinä oksennan huutaen pönttöön
milloin tämä helpottaa? 
kai tämä vittu helpottuu edes joskus? 


 pliis

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Tuhkaa kuun pinnalla

en usko sinun ikävöivän minua kuutamon alla
vaikka tähtitaivas onkin kauneimmillaan
ja sudet huutavat tuskasta  
sen jälkeen, miten vahingoitit minua,
en odota mitään keneltäkään   
muotokuvani yhtyy pimeään 

Ennen luulin, että rakkaus oli sitä, kun pidit minua kädestä tällaisina öinä. 
Mutta rakkaus on pelkkä aave, huurteinen puhallus pakkasessa, 
joka niin nopeasti katoaa.  

öiset kadut ovat ystäviäni  
en tunne pelkoa enää,
kaikki mitä pelkäsin
oli tässä kivussa 
olen ollut paljaana liian kauan
ja nyt olen haavoilla
hymyilen yksinäisyydelleni,
se kietoo minut syliinsä  

minun sieluni häviää pimeään,
kuutamolle ja tähdille tuhkattavaksi 

Eikä jäljelle jää mitään. 


tiistai 2. lokakuuta 2018

Lapamato

katselen itseäni ruumiini ulkopuolelta 
dissosiatiivisessa tilassa
F43.01 akuutti stressireaktio 
teot, jotka sinä teit ja
sanat, jotka melkein jätit sanomatta
kiskon ne ulos ruhostani kuin lapamadon
petoksesi on syönyt minua pitkään
ja nyt olen heikko ja lähes olematon
sait minut kuvittelemaan,
että tämä on minun syytäni,
että olen päästäni sekaisin
tunnen oloni raiskatuksi jäljiltäsi
tahrasit minut teoillasi vasten tahtoani
ja joudun elämään niiden asioiden kanssa
lopun elämäni

ja sinä sanoit sitä rakkaudeksi

maanantai 1. lokakuuta 2018

Ruumispussi

varikset lentävät ympärilläni
kuin väijyen ruumistani,
haistavat kuoleman sisälläni

en tiedä enää kuka olen
tämä kammottava todellisuus syö minut elävältä,
hitaasti kuristaa kuin käärme

valheet, jotka kerroit minulle, vääristivät maailmani
kuin olisin jossain ihan muualla kuin täällä

auringonvalo ei kosketa kalmankalpeita kasvojani,
kädet sinisinä ja sormet turvonneina
kuljen kuin ruumispussissa
tuntematta mitään



 

lauantai 29. syyskuuta 2018

Pikkulintu


se lauloi sinulle niin kauniisti

rakastuit siihen
houkuttelit kämmenellesi
syötit sille siemeniä
sait sen luottamaan

kun ruokkiva käsi tappaa

sulista riisuttuna
siivet revittyinä
nyt minun maailmani on palasina
minä en tunne enää mitään
minun sydämeni vain särkyi

mutta se pieni lintu
katsoi pimeyteen piirtyvää selkääsi
jättäessäsi sen kylmään kuolemaan

eikä se koskaan enää
laulanut




kuljen rantaan
ja upotan jalkani tummaan veteen
en tiedä, mihin muualle mennä,
kun voin näin pahoin
en tiedä enää mitään
kaikki mihin luotin, mureni palasiksi
pienenpieniksi säröiksi repien minut kappaleiksi
kaikki ne valheet, joita peitit viimeiseen asti
kirkkain silmin puhuit kauniita sanoja,
vaikka tiesit, mitä olit tehnyt
vajoan pimeään veteen 
aallot, peskää minut puhtaaksi
liasta, johon minut on tahrattu
viekää minut mukananne
kylmään yöhön



maanantai 24. syyskuuta 2018

Katoava

en olekaan vahva 
en minä pärjääkään  


käperryn maahan 
kuoleviin lehtiin 


muistot repivät tikkini auki 

en osaa kertoa, vaikka yritän 

suuni on avoin, 
mutta sanat tyhjiä 
hengenvetoja 


olen yhtä kera maan 

olen yhtä kera taivaan 


ota minut suojaan  
kylmyydeltä 


pidäthän minusta kiinni, 

kun kaikki muu katoaa 




sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Puoli, jonka valitset



hyljeksityt 
hylätyt 
satutetut 
petetyt 


tietysti olen niiden puolella,
joita kukaan muu ei puolusta
en välitä, jos olen mielestäsi väärässä
en kaipaa ihmistä, joka ei uskalla asettua vastaan
ihmistä, joka seisoo rivissä hiljaa, kun joku saa turpaan
minä kävelen tiellesi 
ilman mielipahaa
olen aina juossut väliin,
istunut kiusattujen pöydässä ruokkiksella,
ottanut hyljeksittyjä kädestä,
vaikka se on maksanut minulle niin paljon

olen mielummin yksin 
kuin olisin pelkuri 

mikään ei merkitse minulle mitään,
ei rakkaus, ei perhe,
eivät kauniit vuodet yhdessä,
jos sinä suljet silmäsi
vääryyden edessä
luulet, että olen päästäni sekaisin,
sinä et käsitä minua, mutta se ei haittaa,
koska minä tiedän, missä seison
seison tässä kuin kivi
tielläsi
sillä minä olen ollut se
hyljeksitty
hylätty
satutettu
petetty

yksinäinen susi 


minä olin se, jolle kukaan ei ojentanut kättään,
ja ystäväni vain seisoivat rivissä hiljaa,
kun minusta valui verta lumeen

minä tiedän, kuka minä en halua olla



kuka sinä olet? 




lauantai 18. elokuuta 2018

Valon lapsille



maailma ei ole mustavalkoinen
ei ole vain oikeaa ja väärää
ihmisillä on tapana tuomita
sen perusteella, mitä he itse tietävät asioista



seison pimeyden äärirajoilla
ja pyydän teitä vain tulemaan ja katsomaan

koko elämäni olen halunnut näyttää ihmisille enemmän
             kuin mitä he pystyvät ymmärtämään
todellisuus tekee kipeää
on niin vaikea itselleen myöntää
että se mitä minä olen kokenut,
        suurin osa ei koskaan tule kokemaan,

vain harvat täällä ymmärtävät
miten pimeä on se pimeä,
jota kaukaa valosta ei näe,

mutta kuinka tuttua se onkaan niille,
jotka siellä ovat aina eläneet



valon lapsi ymmärtää kyyneleitä
ja tuntee halua lohduttaa itkevää,
sitä, joka valittaa,
mutta valon lapsi ei tiedä, että
massiivisin osa tuskaa ei ole kyyneleissä,
          vaan hymyissä, naurussa ja etenkin,   etenkin         hiljaisuudessa
siinä yksinäisyydessä, jota kokee keskellä ihmisjoukkoa,
perheen, ystävien luona

ihmiset raivostuvat itsemurhista, 
koska se ei muka ollut mitenkään odotettavissa 

eihän se edes koskaan sanonut mitään 
se oli aina niin iloinen

ne ihmiset eivät tiedä mistään mitään, 
eivät ole koskaan kuin vain kurkanneet pimeään 
ja säikähtäneet sen mustuutta 
ajatellen "onneksi ei käynyt minulle" 
no, toisille kävi 


ja sitten nämä ihmiset ihmettelevät, miksei heille koskaan kerrota mitään 

oletko sinä miettinyt, miksen kertonut sinulle tarinaani?



maailma ei ole mustavalkoinen
mutta sinä olet
ja se on sinun menetyksesi