Liekit lyövät paljasten piilosi
enää et pääse pakoon tekojasi
enää kukaan ei voi antaa anteeksi
pimeydestä se saapuu, helvetin elukka,
sen askeleet iskevät tuhkaiseen maahan
ja sen leuka on repeytynyt
jokerin hymyksi
kallo paistaa lihan alta,
joka haisee mädältä
silmissä pelkkä mustuus
minä olen mitä syön, joten olen hirviö,
hirviö, joka sinä olit
huominen olisi voinut olla niin kaunis,
mutta sinä näet saman tuskan
minkä minä näin
et koskaan enää
rukoile,
et koskaan enää valehtele,
madot rujoutuneessa ruumiissasi
syövät sinusta loputkin
kukaan ei päästä sinua enää
koirana veräjästä
täällä ei ole armoa,
täällä olen vain minä,
ikuinen helvetti
