Irtautua ruumiistaan,
leijua, lentää
kaiken yläpuolella
kuin sade
sade
syksy vetää minut mätänevään maahan,
hautaa keltaisiin lehtiin
ja kuiskuttelee melankoliaa
maasta sinä olet tullut
Sumussa suljen silmäni,
hetkiä ennen todellisuutta
mieleni on vaiti,
tunnen syvää autuutta
minä lennän
lennän
kuin sade
niin kevyenä,
ilman ruumistani
se mistä ei keskustella päivisin
torstai 29. syyskuuta 2016
perjantai 23. syyskuuta 2016
Muistan sinut, miten lämpimältä hupparisi tuntui aamuyön sateessa,
muistan kylmät varpaat ja huulikiiltosi banaanimaisen tuoksun ulkona rappusilla,
joit pullosi loppuun ja saatoin sinut kotiin
Minä olin niin tyhjä
Muistan sinutkin, vaaleanpunaisessa valossa, tanssit mustatukkaisen miehen kanssa
ja kun näit minut, tartuit minuun, ja työnsit kielesi liian syvälle suuhuni,
taistelin pitääkseni sinut aina niin lähellä kuin kuu oli sinä iltana lähellä meitä,
mutta sinä olit aina liian kaukana, vaikka rakastin sinua niin syvästi
Minä olin niin yksin
Muistan sinut syksyn pimeässä, ilman katuvaloja,
vaahteralehtien keskellä, punaisessa takissa, kultaisissa kiharoissa,
hymyilit,
halusit nukkua vieressäni, vain nukkua, pidin sinua kädestä
Minä olin niin tyhjä
Muistan myös sinut autoni takapenkillä, ikkunat huurussa, ulkona pakkasta,
satoi suuren suuria lumihiutaleita, kun olin sisälläsi,
muistan valvotut yöt ja musiikin,
muistan karanneeni ikkunasta, etteivät vanhempasi saisi tietää,
mutta jätin jäljet hankeen ja ihoosi
Minä olin niin yksin
Joka kerta seisoin junaradalla miettien, onko tämä sitä
mitä haluan
Elämä on niin kylmän raadollista muistoissani
muistan kylmät varpaat ja huulikiiltosi banaanimaisen tuoksun ulkona rappusilla,
joit pullosi loppuun ja saatoin sinut kotiin
Minä olin niin tyhjä
Muistan sinutkin, vaaleanpunaisessa valossa, tanssit mustatukkaisen miehen kanssa
ja kun näit minut, tartuit minuun, ja työnsit kielesi liian syvälle suuhuni,
taistelin pitääkseni sinut aina niin lähellä kuin kuu oli sinä iltana lähellä meitä,
mutta sinä olit aina liian kaukana, vaikka rakastin sinua niin syvästi
Minä olin niin yksin
Muistan sinut syksyn pimeässä, ilman katuvaloja,
vaahteralehtien keskellä, punaisessa takissa, kultaisissa kiharoissa,
hymyilit,
halusit nukkua vieressäni, vain nukkua, pidin sinua kädestä
Minä olin niin tyhjä
Muistan myös sinut autoni takapenkillä, ikkunat huurussa, ulkona pakkasta,
satoi suuren suuria lumihiutaleita, kun olin sisälläsi,
muistan valvotut yöt ja musiikin,
muistan karanneeni ikkunasta, etteivät vanhempasi saisi tietää,
mutta jätin jäljet hankeen ja ihoosi
Minä olin niin yksin
Joka kerta seisoin junaradalla miettien, onko tämä sitä
mitä haluan
Elämä on niin kylmän raadollista muistoissani
maanantai 19. syyskuuta 2016
Punainen
minun on tapettava tämä minusta,
ennen kuin se tappaa minut
____________________________________
katso itseäsi peilistä, huora
likainen, likainen, likainen
mustaa liejua valuu alas viemäriin,
mutta vesi ei koskaan pese pois tätä
obsessoitunut
sairas
eläin
meikkaa tai ole meikkaamatta
kyllä me kaikki tiedämme mitä pinnan alla luuraa
syvällä sisälläsi, mädäntyneessä ruhossa
raiskattu mieli
minä en voi olla ajattelematta
minä en voi olla ajattelematta
sitä
ja se kalvaa minua
kuin syöpä joka kasvaa kasvamistaan,
se tappaa minut
tappaa minut
katso itseäsi peilistä
miten paljon vihaankaan itseäni
katso, miten punaiseksi muuttuu lattia allasi
ennen kuin se tappaa minut
____________________________________
katso itseäsi peilistä, huora
likainen, likainen, likainen
mustaa liejua valuu alas viemäriin,
mutta vesi ei koskaan pese pois tätä
obsessoitunut
sairas
eläin
meikkaa tai ole meikkaamatta
kyllä me kaikki tiedämme mitä pinnan alla luuraa
syvällä sisälläsi, mädäntyneessä ruhossa
raiskattu mieli
minä en voi olla ajattelematta
minä en voi olla ajattelematta
sitä
ja se kalvaa minua
kuin syöpä joka kasvaa kasvamistaan,
se tappaa minut
tappaa minut
katso itseäsi peilistä
miten paljon vihaankaan itseäni
katso, miten punaiseksi muuttuu lattia allasi
Vuodet ovat kulkeneet niin lujaa
etten tiedä enkö ole ehtinyt huomata
vai enkö ole halunnut ymmärtää
Minä tunnen niin paljon,
tunnen niin että sydämeni repeytyy vereslihalle
ja minä tahtoisin tarttua sinuun, painautua sinun syleilyysi,
mutta minä hajoan palasiksi, pienenpieniksi atomihiukkasiksi,
jotka lentävät hylättyinä avaruustuulessa
On niin tyhjää
ja olen niin yksin
Seison tässä ja katson, kuinka maapallo jatkaa liikehdintäänsä
mutta minä olen pysähtynyt, minä tuijotan pimeään
Sinun sanasi repivät minua lisää
jossain kaukana, jossa en ole enää läsnä
Minä tunnen kaiken tai en mitään,
kaiken tai en mitään,
ja nyt en tunne enää mitään
Tuntuu kuin olisit valehdellut minulle kaikesta,
enkä tiedä minkä varaan olen rakentanut elämäni,
olen murtunut,
eksynyt,
en tiedä kuka olen
etten tiedä enkö ole ehtinyt huomata
vai enkö ole halunnut ymmärtää
Minä tunnen niin paljon,
tunnen niin että sydämeni repeytyy vereslihalle
ja minä tahtoisin tarttua sinuun, painautua sinun syleilyysi,
mutta minä hajoan palasiksi, pienenpieniksi atomihiukkasiksi,
jotka lentävät hylättyinä avaruustuulessa
On niin tyhjää
ja olen niin yksin
Seison tässä ja katson, kuinka maapallo jatkaa liikehdintäänsä
mutta minä olen pysähtynyt, minä tuijotan pimeään
Sinun sanasi repivät minua lisää
jossain kaukana, jossa en ole enää läsnä
Minä tunnen kaiken tai en mitään,
kaiken tai en mitään,
ja nyt en tunne enää mitään
Tuntuu kuin olisit valehdellut minulle kaikesta,
enkä tiedä minkä varaan olen rakentanut elämäni,
olen murtunut,
eksynyt,
en tiedä kuka olen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)