painajaisessa olet niin viaton, hymyilet vain
kylmää hymyäsi, josta olet niin tunnettu
muistan nuo vaatteet, joita kannat
olen alaston tässä, alaston
olet ainoa olento, jota koskaan olen pelännyt
sinä et ole ihminen lainkaan,
sinä olet valhe, kaksipäinen käärme,
sinä olet demoni
minä olen pelkkä hullu
painajaisessa olet taas elossa
ja näen silmäsi liian läheltä, huomaan,
ne eivät ole ihmisen silmät
sinä istut jokaisessa nurkassa,
johon pakenen,
sinä seisot jokaisella ovella,
jota kohti juoksen
sinä tulet vastaan jokaisella tiellä,
jossa koitan päästä karkuun,
sinä olet jokaisessa turvapaikassa,
johon mieleni piilotan
sinä olet kaikkialla
ja minä olen vasta lapsi
syökset todellisuuteni sirpaleiksi,
sinä revit minut kappaleiksi
s i n ä p e t o , s i n ä h i r v i ö , d e m o n i , s a a t a n a
ja siinä sinä vain hymyilet,
nostat sormen huulillesi:
shh
eihän kukaan tietää saa...
salaisuus, kielletty totuus, valhe
että pysyn jotakuinkin kasassa tässä paskakasassa
mutta minä olen ollut sairas liian pitkään
sinun nimesi on polttomerkinnyt minut, raastaa,
oksennus kiipeää kurkkuuni kun kuulen sen lausuttavan,
kuulen sinun nimesi, kun kaikki rakastavat sinua
hymyilevät sinulle takaisin, halaavat, koskevat,
pitävät sinua ystävänään
minä huudan
kiljun kuin kuoleva,
sisälläni minä olen kuollut,
tyhjä, turta, mätä, musta
sillä sinä tapoit minut
minä en kestä enää tätä valhetta, salaisuutta,
pahuuden kiertymää kaulallani
sinä olet elossa
enkä minä voi elää samassa maailmassa kanssasi
ja te kaikki katsotte minua,
tekin haluatte minun kuolevan,
koska olen vain hullu
ettekä ikinä minua ymmärrä
ette ikinä tule minua uskomaan
painajaisessani
se ei koskaan lopu