Piikit

Joskus kaikista epäitsekkäimmät ja herkimmät ihmiset 

muuttuvat niistä kaikista epäreiluimmiksi, ilkeimmiksi, 

itseään keskipisteessä pitäviksi 

totuuden muovailijoiksi.

 

Virheistäni oppineena 

minä valikoin ystäväni tarkoin, 

sillä todellisen välittämisen tunnistaa kyllä aina. 

En anna menneisyyden liikaa vaikuttaa valintoihin 

       vaikka tarjosit minulle ruusuja silloin, 

                                                              se ei tarkoita että 

luottaisin sinuun, 

jos annat pelkkiä piikkejä nykyään. 

Mitä minä tein sinulle,

jotta voit esittää uhria siinä naamani edessä

ja esittää että tarkoitit vain hyvää,

vaikka vuodan verta tässä?

Sinä et saa minua hymyilemään, koska 

minuun sattuu 

enkä jaksa sanoa sitä enää suoraan, 

koska olen niin kyllästynyt, 

olen kyllästynyt näkemään ihmisellä 

useamman kuin yhden naaman, 

olen kyllästynyt luottamaan 

ja sitten katkerasti katumaan, 

olen kyllästynyt kipuun kuin huonoon ystävään - 

sitä elämä tarjoaa muutenkin 

ilman apuasi, 

kiitos vain.

tears from heaven

havahdun tunteeseen, jossa kaikki hidastuu 

rakastava kyynel muuttuu lasiksi 

ja särkyy 

näen sinut enkelinä, 

valtavat valkoiset siivet selässäsi 

Rakas, 

olen nähnyt niin monta
väärää enkeliä ennen sinua,
jotta osaan tunnistaa sinut jo etäältä. 

tahdon tuntea sinut niin lähellä että saan pudota pelkäämättä 

sillä tässä kaikessa hitaudessa leijun nyt 

ymmärtämättä kuinka korkealla olen 

minä en ole rakastanut ketään kuten sinua 

minä rakastan sinua enemmän kuin itseäni ikinä voin 

minun ei tarvitse selittää sitä 

yhtään enempää 

valhe onnesta

vaaleanpunaiset seinät 

glitterillä koristeltu                      

maalatkaa paksumpi kerros
jotta säröt katoavat täysin
naurakaa kovemmin ihraista nauruanne    ha ha ha ha
jotta ette kuule nyyhkytystä
minä 
olen 
täällä 
nämä neulat ihossani
ovat teidän sanojanne,
        tämä tuska repii minut vereslihalle
oksennan keskelle käytävää
ja te tulette peittäen minut
hennon pinkkiin kukkatapettiin

sokeakin huomaa mutta te olette liian syvällä valheessa näkemään,
kaikki 
ei ole 
hyvin 

osa minusta kuolee tässä pisteessä
                         se joka uskoi 
                                              se joka luotti

VUODAN
VERTA
hengitykseni rahisee
ja tunnen kuinka muutun
...älä hyvä jumala... 
kauniissa maailmassanne
otan hirviön muodon
         jotta kestän mitä vain,
kipu on vain kuoressani, kipu...niin etäinen tuntemus 
sisältä olen turta enkä kuule sanojanne enää
      minä en pysty esittämään, 
      en leiki mukananne, 
      en ole osa tätä valhetta 
minä 
olen 
vastarinta 

luuletko sinä tätä hymyksi? 
- se on arpi joka kulkee
poskesta poskeen,
unelmanne onnesta

Sotku

Koukeroiset valheet,
niin henkeäsalpaavan kauniit
kuin kristallipatsaat,
ilmeettömät. 

Lämpimästi tervetuloa minun rajatilaani, 

dissosioituneeseen maailmankatsomukseeni! 

Teidän pitäisi nähdä itsenne 

kuten minä näen teidät, 

ystäväni.

On niin meluisaa siellä, 

missä ajatuksenne vääristyvät mutkalle 

kuin huvipuiston peilit, 

                  ja heijastuksenne silmissäni 

        ei enää ole mieleisenne totuus. 

...mutta minuako pelkäätte? 

Peto on herännyt, 

ja sen kuvajainen vaanii 

omallatunnollanne.

Juoskaa! Pian, 

paetkaa sairauksien taakse, 

minä olen siellä odottamassa, 

kahvi tippumassa. 

Olen nähnyt tarpeeksi ymmärtääkseni 

                     että kaikkea ei tarvitse sietää 

                                            ollakseen rakastettu.  

Punokaa seittinne tiukemmaksi

kaulani ympärille, 

on mentävä syvemmälle 

paksuun massaan, 

sillä kaikkien näiden valheiden alla 

pystyn yhä hengittämään. 

 

Virtaus

Elämä tuntuu kukalta, 

kauniilta mutta ihan liian hennolta 

"Älä mene", huutaisin 

mutta talvi on jo täällä 

sinusta on tullut vanha 

pitelen sinua - 

olet yhä niin lämmin 

elämä virtaa sinuun ja sinusta ulos 

minä en voi pakottaa sinua jäämään 

enkä halua sinun kärsivän, 

mutta lupaa minulle: 

 

kun menet, 

tiedät että aina 

olen sinua rakastanut.

Aina.