sydänfilmissä
mutka
kun käväiset mielessäni
ja hetken pelkään
mitä jos
enää koskaan
en näe sinua
kipuasteikko 10
elämänjano haihtuu minusta
vaikka nestettä valuu suoraan suoneeni
tippa tipalta
lasittuneella katseella
tuijotan vapisevaa kättäsi,
uskaltamatta
vilkaistakaan
ylös silmiisi,
sillä minä näen siellä
enkelin
läpi galaksien kirkkauden
kieltäydyn kulkemasta valoon
nyt
minun on pakko elää
sinä tartut lujasti käteeni
mutta minä en jaksa pitää kiinni
sillä olen heikko
ja lyijynraskas
älä irrota, mumisen kuivalla äänellä
pelkään että päästät irti
pian vajoan
syvälle
pimeään
minä halusin kertoa sinulle
kaiken
minä halusin näyttää sinulle
joka kolkan maailmastani
minä halusin antaa sinulle
koko sydämeni
ja sen mutkat
ja käyrät
ja häiriöt
käännät kasvoni sinuun päin,
enkä voi estää kyyneleitä
valumasta
ja sinä hymyilet
valon takaa
...vie pois kipuni...
minä muistan sinut
vaimoni,
muistan sinut
kaukaa
menneisyydestä
kun kerran olin
kuolemassa;
muistan sinut sänkyni vierellä
kun olin yksinäisin maailmassa;
ja muistan sinun
valvoneen vierelläni
koko tämän yön sairaalassa,
sinä hymyilet, vaimoni
ja minä tiedän,
että kaikki on taas hyvin
se mistä ei keskustella päivisin
tiistai 25. elokuuta 2015
keskiviikko 19. elokuuta 2015
en uskalla avata silmiäni
valonsäteet tummilla hiuksillasi juoksentelevat
ohi poskipäidesi ja suljettujen silmäluomien
välkyt epätodellisena, glitterinsekaisena
kauneimpana, kuin olisit tarua
sormet leikkivät liekkeinä toistensa lomassa
sitten kynnet painautuvat syvään,
uppoavat lihaan,
varmistavat, että olet
siinä
sinä
en osaa selittää kipua
joka raastaa pimeää sieluani
jos kaikki värit mitä minulle luot
ovat pelkkää harhakuvaa
mitä jos sinä et ole todellinen...
kuka minä silloin olen?
ohi poskipäidesi ja suljettujen silmäluomien
välkyt epätodellisena, glitterinsekaisena
kauneimpana, kuin olisit tarua
sormet leikkivät liekkeinä toistensa lomassa
sitten kynnet painautuvat syvään,
uppoavat lihaan,
varmistavat, että olet
siinä
sinä
en osaa selittää kipua
joka raastaa pimeää sieluani
jos kaikki värit mitä minulle luot
ovat pelkkää harhakuvaa
mitä jos sinä et ole todellinen...
kuka minä silloin olen?
Tunnisteet:
mietintöjä,
rakkaus,
tuska,
yksinäisyys
tiistai 18. elokuuta 2015
tumma ruusu
ruusun piikit kaulassa
pikkuiset punaiset verenpisarat
tipahtelevat pitkin rintoja
kuin kertoakseen
the heart was here
silmät haavoittuneet, usvan sekainen
näkökenttä ilman tulevaisuutta
sillä minä en rakasta itseäni
juuri nyt
sininen pilvi hyökyy
väistämättömänä horisontista,
se saa minut kiinni pian
vaikka juoksen, en koskaan
ehdi piiloon sateelta,
masennukselta,
joka sanoo kuoleman
istuvan vierelläni
haukon henkeäni
ajatusmaailma hoippuu epätoivoisena
itsemurhahakuinen nuorallatanssija
sinun suudelmasi
kaulallani repii
kipeää sieluani
ja selittää,
en minä mihinkään
kuole,
et sinä mihinkään
mene,
vaikka pisarat valuvat
yltympäri raskasta kehoani
ja rinnassani viiltää tyhjä kipu
pikkuiset punaiset verenpisarat
tipahtelevat pitkin rintoja
kuin kertoakseen
the heart was here
silmät haavoittuneet, usvan sekainen
näkökenttä ilman tulevaisuutta
Rakastatko sinä minua yhä?
Rakastatko minua aina?
sillä minä en rakasta itseäni
juuri nyt
sininen pilvi hyökyy
väistämättömänä horisontista,
se saa minut kiinni pian
vaikka juoksen, en koskaan
ehdi piiloon sateelta,
masennukselta,
joka sanoo kuoleman
istuvan vierelläni
haukon henkeäni
ajatusmaailma hoippuu epätoivoisena
itsemurhahakuinen nuorallatanssija
sinun suudelmasi
kaulallani repii
kipeää sieluani
ja selittää,
en minä mihinkään
kuole,
et sinä mihinkään
mene,
vaikka pisarat valuvat
yltympäri raskasta kehoani
ja rinnassani viiltää tyhjä kipu
keskiviikko 12. elokuuta 2015
Itsemurha ei ole itsekästä, se on vain helvetin tuskallista
Elämä ei ole
itsestäänselvyys,
tiedän sen
kerran vielä
katson tyhjiin silmiisi
sitten käännyt pois.
Ajassa
olemme
vain
tähtien hiukkasia
miksi perhonen
kuoriutuu
elääkseen
yhden päivän?
Jos sinä lähdet nyt,
sydämestäni irtoaa pala mukaasi
ulvoisin aina
kuuta
sinun vuoksesi
ja kaikkien kadotettujen
sielujen,
jotka sanoivat
hyvästi
liian aikaisin
Minäkin miltei sanoin.
lauantai 8. elokuuta 2015
DON'T SHUT UP
Maassa, jossa merkityksettömyys on merkityksistä suurin
etsin itseäni vääristä peileistä, vihollisten silmistä
hiljaisena
kuin pelokas järven pinta
läpäisemättömyys kuvasi kasvojani ennen,
nyt huuleni raivoavat kuin avoimet kirjat
ja sivut palavat
en tiedä kenestä puhun, kun puhun itsestäni
katselen vain aamun värinää hänen kylkiluillaan
minusta tuntuu kuin matkaisin valoon, joka ei ole kuolemaa,
se tanssittaa minua ja pyörin hänen kanssaan unten ja toden rajamailla
huudan merkityksettömyyttäni kuuhun,
joka seisoo taivaalla valtavana mutta painottomana
kelluen yllä odottavan veden
sano kun sattuu
sano kun oot onnellinen
minä huudan !!!!!!!!
Nyt
olen lakannut välittämästä
siitä mitä sinä olet mieltä tai
mitä sinä ajattelet
enkö miellytä sinua,
no hyvä
emmekö ole enää ystäviä,
no hyvä
see how I give a fuckkkkkkkkkk...... not
Aamiaisella kylmää kahvia
jota juon, vaikkei vatsani kestä,
mutta
minä niin pidän siitä
miten rakastankaan
tuota hullua naista !
kuulitko?
ja jos olen menettänyt järkeni
ja ihan liian vitun rakastunut,
that's not my problem
olen ihan liian onnellinen katumaan
siinä on minun merkityksellinen
merkityksettömyyteni
tiedätkö
yön paljaudessa
jossa tuoksumme on erottamaton,
en ole koskaan tiennyt
kumpi on kumpi
minä en koskaan enää ole hiljaa
en koskaan
piilota sieluani enää
Tunnisteet:
elämä,
erilaisuus,
ihmiset,
maailma,
minä,
onnellisuus,
rakkaus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)