haluaisin sinun vain huomaavan
haluaisin että ymmärtäisit
kuinka valtava pala minusta
kuoli
kun menit pois
yksi
kauneimmista
sirpaleistani
Lähdit niin kylmänä,
elottomana tähtenä,
jonka kerran luulin olevan ikuinen
sinä et johdata minua enää
et luo valoa sinne mistä en sitä odottanut näkeväni
etkä erotu varjoista säkenöivänä, kannattelevana
olet vain hiljaa jossakin, mistä en sinua löydä
Olenko vain yksi niistä jonka unohdit
minun on aina ikävä sinua
mutta tuntuu kuin olisi aivan sama
kuinka sen sinulle kerron,
sillä mikään ei muutu
en kuule sinusta mitään nykyään
vaikka sanoit että yhä välität
ja hiljaisuutemme johtuu vain minusta
minustako vain?
tanssinko itseni kanssa tangoa kaikki nämä vuodet?
sairaissa harhoissani kuvittelin
etten ollut yksin
en tiedä, miksi
