hiljaisuus

se tappaa sinut, 
sinä tapat minut 

järkeni on poissa
pidä minut vain unessa, ravista painajaiseen
piilota tältä kammottavalta todellisuudelta

sekavat muistot virtaavat takaisin ja unohdan kuka olen   t ä s s ä    ja     n   y   t
mutta kaukana kylmien, psykoottisten ajatusten takana
on yhä elävä mieli

sinäkään et tunnista minua 

on niin pimeää 

haudassa, 

johon jätit minut 

(kuolemaan) 

mielipuolinen rakkaus

olen tottunut olemaan kakkonen, toisiksi paras, häviäjä,
          olen likainen salaisuus, paska

mikset käytä minua hyväksesi, 

vihaa ja rakasta, kunnes olen rikki, auki revitty? 

niinhän se on aina ollut 

kohtelet minua kuin prinsessaa, ruusuista ja rakastettua
olen sinulle numero ykkönen joka asiassa, jumalasi ja kallein aarteesi
sinä kulutat päiväkausia vain miettien
kuinka tehdä minut onnelliseksi 
arvaatko sinä mitä se merkitsee minulle
joka kerta olet aina yhtä iloinen, kun saat vain illalla käydä lepäämään minun vierelleni
      m i n u n   vierelleni  kuin olisin joku tärkeämpikin ihminen 
minä katselen sinun untasi, kohoilevia kylkiluitasi, väriseviä silmäluomia
ja ajattelen, että olen onnekkain ikinä

"...sittenkin kun olemme vanhoja ja ruttuisia, ja istumme kiikkustuolissa katsellen taivaan sineä"

en ole ikinä toivonut parempaa naista
rakastan sinua enemmän kuin itseäni 
pelkään yli kaiken, että sinulle tapahtuu jotain - että otteeni irtoaa ja menetän sinut kokonaan,
en tahdo elää ilman värejä, jotka olet luonut minun taivaaseeni
en tahdo elää ilman sinua
haluan kanssasi kauniin talon, ison pihan ja koiria,
kinastella aamuäreänä kumman vuoro siivota, tiskata,
haluan pelätä kanssasi maailman huipulla,
voin vaikka istua vierelläsi köyhänä ja työttömänä, koti likaisena
             niin myötä kuin vastoinkäymisissä 
sinä teet kaikkesi minun eteeni
ja rakastat ehdoitta
vaikka olen mitä olen 

en voi kuvitella tulevaisuutta ilman sinua

valheet, virheet

huijasin itseäni pitkään
väittämällä etten kelpaa sinulle

silmien avauduttua, 

näin vain mitä halusit minun näkevän 

pienissä hetkissä, mikrosekuntin kestävissä
          valkoisissa tyhjiöissä

silmien sulkeuduttua, 

näki totuuden sinusta 

siksi 

en koskaan rakastunut sinuun,  

vaikka tiesin koko ajan 

mitä olit kätkenyt sydämeesi 

jäiden lähdettyä

huuhtoutunut rantaan 

jäseneni roikkuvat lyijynraskaina
enkä minä muista kauan
olen lojunut tässä
ja itkenyt

missä olet nyt, tahtoisin huutaa

   mutta ääneni on varissut
eikä suussani ole kieltä

tihkusade

mädäntyneitä haavanlehtiä, leskenlehtiä tallottuna maahan

tahtoisit pidellä minua, mutta olen kuin en huomaisikaan kosketustasi

ensimmäinen sitruunaperhonen, auringonsäteitä pilviraosta

(pyydän anteeksi)


järven tuntumaan kävelen,

sinä seuraat aivan perässäni

vilkaisen sinuun (kuin kysyäkseni miksi)

jäälautat lohkeilevat ja jymisevät

sataa tihkua,
tunnetko?  

minä en tunne

pohdin hetken, koittaako tämä kevät

huuhtoa ruumiini rantahietikkoon

(itken hieman hymyni takaa) sillä ihoni on kylmä

enkä jaksa joka päivä muistaa olemassaoloni tarkoitusta


mutta minä yritän koko ajan näyttää

että rakastan sinua (liikaa)

sillä se pitää paikkansa, vaikka tietyssä valossa

olen hajalla kuin lumen alta löytynyt, haudattu susi

vihaan

Sano mitä vain,
minä en aio olla sinun tekojesi marttyyri.
Luo minuun paha katseesi,
niin imen sen sieluttomaan tyhjiöön
keskellä rintakehääni. Tuhannen naurun sekaan. 
Poltan,
räjäytän sillat takanani ja sytytän helvetin sinne,
missä puhtoinen mielesi väkivaltaisesti menettää neitsyytensä.
En pelkää mitään, kun kyse on siitä,
mihin vielä
uskon.
Uskon. 
Se, mikä pitelee minua kasassa...
tuntuu nyt usvaiselta ajatukselta, kaukana minusta...
Se, mikä palaseni     p i    t  ä ä         
                        y      h    d e         s s        ä  
ei    k o s k a a n    tule olemaan sinun käsissäsi.
Vihaan sinua tavalla,
joka muistuttaa demonien ääniä päässäni,                                             veresi roiskuu 
niinä iltoina, kun menetin viimeiset
rippeet
järjestäni -
Haluatko maistaa hulluuttani,
tahdotko sen veitsenterävän, epäloogisen raivon
leikkaavan kaulasi katki..? 
Kerro minulle,
miten ajattelit rakastani
satuttaa

kerro

niille, jotka jäivät avaruuteen

Tunteettomien ihmisten universumissa 

olen kuoleva tähti vailla valoa 

tanssin elottomien tähtien rinnalla, 

jotka hohkaavat sinistä kaikua, 

rikon itseni sirpaleisiin 

ja vuodan kuiviin punaista, hitaasti viilenevää verta 

avoimesta rinnastani 

"Minun on niin kylmä", värisin 

muistan, kuinka asettelin turtuneet kämmeneni kasvoillesi 

toivoen, että vastaisit minulle, 

mutta suudelmasi loi kuurankukkia 

rohtuneille huulilleni 

ja itkin salaa 

koska ymmärsin pian kuolevani 

Sinä 

ja sinä 

ja sinä 

ja sinäkin 

en tiedä, miksi lämpöä odotin 

jääsydämisiltä naisilta 

Unisieppari

Yön pimennossa pedon voimakkaat kädet 

ovat kietoutuneet ympärillesi, 

se painaa ruman kuononsa hiuksiisi. 

Uneksi rauhassa, rakkaani. 

Kun nukut, vahdin sieluasi... 

Se ei koskaan ummista silmiään. 

Varjot kavahtavat piiloissaan, 

välttelevät sen katsetta kaikennäkevää. 

Pimeydessä olen ainoa hirviö, 

manaan pois pelkosi. 

Kun nukut, sieppaan painajaisesi... 

Shh... 

Paha sisuksissani

saastasi minussa on kuin syöpä,
            juurtunut sisimpääni
   perverssinä, riettaana,
kehittyvänä

minä olen sinä = sinä olet minä?

joskus koen olevani niin vastenmielinen että
            vihaan itseäni painajaisissanikin
Traum on saksaksi uni
ja kreikaksi haava
       minussa on kuolettava haava,
                        enkä tahdo sinun likaisten käsiesi
                                           enää ikinä
                                                             kertovan,
                                                                             miten arvoton olen

musta aine sydämessäni ei ollutkaan koskaan minun