Kaunis elämä

elämä on turha luonnonvara
elämä ei ole kaunista


kauneus on pienissä hetkissä kun ei tunne oloaan raiskatuksi,

petetyksi, hajotetuksi

ehkä

ei aina

voin ryypätä koko yön eikä minua kiinnosta 

minä en välitä 

kehen sattuu 

minä en välitä kivusta, 

kipu on sitä teidän  

kaunista elämäänne 

Kosketa minua vielä

ennen halusin tuntea mutta pelkäsin tuntea yhtä paljon
en tuntenut mitään

murrun koskettaessasi minua,
kätesi löytää kadotetun yhteyden sieluuni
ja pelkään kuollakseni, entä jos tämä kosketus on viimeinen
imen siitä kosketuksesta kaiken ja täytän tyhjiön
rinnassani, missä useimmilla on sydän


 minun sydämeni on arpikudosta ja tikkejä

sattuu, kun rakastat minua
se tuntuu niin hyvältä, että
se repii minut hajalle

ja aina kun kosket minuun,
tunnen jokaisen tunteen tunteiden spektrissä

rakastan sinua niin paljon, etten voi sinua menettää


pyysin aina, ettet huomaisi hirviötä, joka pintani alla nukkuu raivoisissa painajaisissa
ja herätessään syöksyy kimppuun suonet nyrkeissä sykkien
mutta sinä silität sen uneen aina vaan, se lepää syleilyssäsi suloisena
etkä edes haluaisi olla sitä huomaamatta
"se on kaunis", kuiskaat
ja kyyneleet valuvat pitkin poskiani

kumpa näkisin itsekin kauneuden
oman varjoni takaa

Etsin sinut ja löydän sinut

Suffering... 

the sweet suffering...

miltä maistuu oma lääke? 
miltä tuntuu kun sinulta riistetään kaikki? 

jos luulit selvinneesi...
olet väärässä... 
sinä et tunne minua 
mutta minä tunnen sinunkaltaisesi 

minulla on kasvoillani 
kuoleman maski, 
se hymyilee sinulle 

maailmassa on vain muutamia asioita, joita ei voi antaa ikinä anteeksi 

pahin virheesi oli se, 
että satutit minulle 
rakkainta 

riisuisin sinut ihoinesi, kalloinesi 
ja rankaisisin sinua niin kuin viimeinen tuomio

rukoile minua, 
ano minua, 
eikä minun jäänsinisissä silmissäni 
ole pisaraakaan empatiaa  

you son of a bitch

Pimeän demoni

            viimeiseen hengenvetoon...
minä vihaan itseäni kuin olisin siitetty kauhun siemenistä
                       sinussa on kaikki, mitä palvon,
                  ylistän...
         

haluatko minua?

            anna minun tuntea, pyydän
                      ...ihosi hurmio...
                               viilto viillon perään samaan kohtaan
                                                 syvemmälle, kovempaa
                                                                     uppoaa punaiseen lihaan...

tämä kaunis rakkaus

minä en tiennyt miten rakastaa 


                      tunnetko olosi puhtaaksi
               saastani valuu maidonvaalealle ihollesi
ja olen häpäissyt viattomuutesi

perverssi

sairas

paska

minä olen

minun on tunnustettava 

että olen valehdellut,

jotta joka-vittu-ikinen teistä

edes vähän, pikkuriikkisen

rakastaisi minua

en kykene elämään yksin itseni kanssa, tässä pimeässä...

Pohjattomuus allani

Kipua ei ole ilman mieltä, 
kipu kertoo että olemme elossa 

m u s t a s s a   v y ö h y k k e e s s ä 
tuudittaudun lohduttomiin ajatuksiin, joista heräävät tunteet ovat äärettömiä,

niillä ei ole nimeä 

ja sinä katsot minua
niin kuin kuolleet katsovat toisiaan.

Olipa kerran

Olipa kerran 


alhainen,
rietas,
likainen
olento,
villipeto
teräskaltereita vasten taistelija
kiljumassa tummanpunaista psalmia
           armahtakaa, rakastakaa 

mutta vastasiko kukaan


I Siellä, missä ylväitten vuorien huomassa lepäävät rauhaiset laaksot,
kuului pikkulasten kikatusta
            ja joki vuolaasti virtasi tuomaan elämää
                         menneisyyden kyyneleistä

ne sanoivat pedolle:
"Lähde, älä koskaan palaa
sinun paikkasi ei ole täällä

et osaa rakastaa."

Elämä, joka minulla kerran oli, on poissa 

kuka olen nyt? 

II Siinä on häkki,
jonka revin auki

katson lasittunein silmin
viiltävää maisemaa takanani
tuntematta
muuta kuin
väkevää,
pelotonta
tyyneyttä


hengitän haukkoen
jäänsineä

valmiina päästämään irti