En tahdo enää ikinä luovuttaa sinua junalle
kasvottomien maailmassa kauneutesi koskee, riepottelee rintaani
muinainen valo katseessasi, jota en osaa selittää,
mutta se läpäisee sieluni ja uppoutuu syvälle minuun
hengität huulillani elämää

haluan sinut tähän

rakkaus hymyssä ikkunan toisella puolen.

Niin kaukana. 

Jumalan moottorisaha

ristin käteni,
isä,

älä rankaise minua

lapsen silmillä, avoimilla

haluaisin yhä katsoa sinuun

ja uskoa että välität, 

äitini, 

maani 

en jaksaisi enää valehdella 

kuka olen 

ja kuka olen aina ollut 

"on parempi vaieta,           tiedäthän sinä mitä siitä seuraa 

jos avaat suusi"

makaan yksin hämärässä, kuten joka ilta silloin ennen  

vuosia vanhat kyyneleet kimmaltavat kelmeässä valossa 

ja kuulen kuinka puhutte oven takana 

rakkaudesta, elämästä, 

veljieni suhteista, siskoni poikaystävistä, 

perheistä 

                  perheistä 

ja ajattelen, ettei minulla 

ollut koskaan perhettä 

äiti! äiti, 

olisitko onnellinen puolestani 

jos huomaisit miten tuska silmistäni 

tuhkaksi hajoaa, 

jos tuntisit miten lämpimäksi 

voikaan muuttua kosketukseni, 

jos näkisit yksinäisyyteni vihdoin kuolleena,

äiti?

"Isä jumala on ankara, tiedäthän sinä, että   

sinuun vielä sattuu."

mutta miksi minä enää kipua pelkäisin? 

totuus paljastuu 

vasemmasta nimettömästäni 

anna minulle tilaisuus 

antaa sinulle toinen mahdollisuus 

olla hyvä äiti 

sillä minä tiedän 

mitä haluan 

vaikka se onkin 

toisen naisen kanssa

minä tiedän kuka olen,
se huutaa kuuroille korvillesi


ja jos nyt menetän teidän rakkautenne,

se ei olisi enää mitään uutta. 

15.10.2014

Kun kosit minua, siniset pikkulinnut nousivat siivilleen
                      sinä keväisenä aamuna,
               jona kaikkeuteni piti syntyä kuolleena.

Ei ole ketään kuten sinä 
miten kukaan ei ole sitä aiemmin 
nähnyt, 
kuiskasit valonpisarat silmissäsi
                    kehosi varjo lankesi ylitseni
ja muistin miksi keuhkoni täyttyvät hapesta
- miksi sydämeni ottaa yhä lyöntejä uudestaan, uudestaan
ja vastasin:
Koska odotin aina 
vain sinua, jotta voisin 
antaa parhaan palan itsestäni. 

Kun kosit minua, nuori tyttö kääntyi pois
                   sateiselta moottoritieltä
           johon hän oli aikonut jättää hymynsä
vielä jaksaen uskoa että jossain on jotain 
jonain päivänä, 

- kiitos että sain herätä tähän päivään, hän sanoo nyt.

 Kun kosit minua, tiesin etten rukoillut turhaan tähtitaivasta
                           sillä kaikella on tarkoitus
                      ja minä en ole enää koskaan yksin.

Tahdon, 

tahdon niin paljon
että sydämeni repeää.

Musta aukko

en muista milloin olen nähnyt valon tulevan läpi verhojeni 

en muista aikaa kun se poltti poskiani 

älä satuta minua, kiljun kärsivänä mutta en koskaan koskaan kuole 

en tiedä itkenkö mutta kasvoni kuumottavat 

            ja tuntuu kuin pisarat valuisivat kaulalleni 

en tiedä enää mitä tunnen 

kello on jotakin 17:30 ja voisin vain nukkua nukkua koko ajan 

vihaan tuntea yhtikäs mitään
koska löydän itseni aina tästä samasta pisteestä
jossa olen maailmankaikkeuden yksinäisin
mustassa aukossani

vaikka minulla on kaikki maailman apu 
ja rakkaus 

minä olen se lapsi, joka oli aina yksin 

kita auki huudan kivusta 

kun et sano mitään,  

se tunkeutuu läpi ihoni 

ja lävistää tikareina sieluni 

hukun pimeään, 

varpaani mustan liejun peitossa 

enkä saa henkeä 

sinä et tiedä miten yritän, 

teen kaikkeni jotta rakastat minua 

mutta täällä pimeässä en erota edes itseäni hirviöstä,

jonka äitini kohdustaan synnytti

täällä hän ei minua rakastanut 

täällä minua ei rakasteta,

vain satutetaan

ja olen lähempänä kuollutta 

kuin elävää  

Iso, paha

susi asuu luideni alla. 

Olen tatuoinut sen silmät selkääni. 

Se näkee teidät silloinkin 

kun minä katson pois 

pois 

olenko tarpeeksi nätti, olenko tarpeeksi rakastava 

en tiedä kumpi meistä irvistää, minä vai se 

kun hymyilemme 

hymyilemme herttaisesti 

kuin lampaat, jumalan lampaat

Musta lammas, se minä joskus olin 

          erilainen, paholainen 

sano se uudestaan silloin kun 

isken hampaat nahkaasi, 

veri roiskuu kuin saatanalliset sanat 

herjaamassa elämän kauneutta, karua kauneutta 

se kiertää veressäni läpikotaisin 

kuin vaarallinen infektio 

On paljon asioita, jotka mieluusti tappaisin 

                               kiduttaisin 

                 elävältä hautaisin 

         helvetissä polttaisin 

                           kera katkerien ajatusten. 

On paljon asioita, jotka vievät minulta henkeni

mutta ne eivät enää saa totuutta kuolemaan... 

ei enää koskaan.  

Iso paha susi asuu luideni alla

ja minä ruokin sitä

omalla nälälläni.