En tahdo enää ikinä luovuttaa sinua junalle
kasvottomien maailmassa kauneutesi koskee, riepottelee rintaani
muinainen valo katseessasi, jota en osaa selittää,
mutta se läpäisee sieluni ja uppoutuu syvälle minuun
hengität huulillani elämää
haluan sinut tähän
rakkaus hymyssä ikkunan toisella puolen.
Niin kaukana.
se mistä ei keskustella päivisin
maanantai 24. marraskuuta 2014
Jumalan moottorisaha
ristin käteni,
isä,
älä rankaise minua
lapsen silmillä, avoimilla
totuus paljastuu
isä,
älä rankaise minua
lapsen silmillä, avoimilla
haluaisin yhä katsoa sinuun
ja uskoa että välität,
äitini,
maani
en jaksaisi enää valehdella
kuka olen
ja kuka olen aina ollut
"on parempi vaieta, tiedäthän sinä mitä siitä seuraa
jos avaat suusi"
makaan yksin hämärässä, kuten joka ilta silloin ennen
vuosia vanhat kyyneleet kimmaltavat kelmeässä valossa
ja kuulen kuinka puhutte oven takana
rakkaudesta, elämästä,
veljieni suhteista, siskoni poikaystävistä,
perheistä
perheistä
ja ajattelen, ettei minulla
ollut koskaan perhettä
äiti! äiti,
olisitko onnellinen puolestani
jos huomaisit miten tuska silmistäni
tuhkaksi hajoaa,
jos tuntisit miten lämpimäksi
voikaan muuttua kosketukseni,
jos näkisit yksinäisyyteni vihdoin kuolleena,
äiti?
"Isä jumala on ankara, tiedäthän sinä, että
sinuun vielä sattuu."
mutta miksi minä enää kipua pelkäisin?
totuus paljastuu
vasemmasta nimettömästäni
anna minulle tilaisuus
antaa sinulle toinen mahdollisuus
olla hyvä äiti
sillä minä tiedän
mitä haluan
vaikka se onkin
toisen naisen kanssa
minä tiedän kuka olen,
se huutaa kuuroille korvillesi
ja jos nyt menetän teidän rakkautenne,
se ei olisi enää mitään uutta.
minä tiedän kuka olen,
se huutaa kuuroille korvillesi
ja jos nyt menetän teidän rakkautenne,
se ei olisi enää mitään uutta.
Tunnisteet:
elämä,
erilaisuus,
muistot,
perhe,
rakkaus,
totuus,
yksinäisyys
torstai 20. marraskuuta 2014
15.10.2014
Kun kosit minua, siniset pikkulinnut nousivat siivilleen
sinä keväisenä aamuna,
jona kaikkeuteni piti syntyä kuolleena.
Ei ole ketään kuten sinä
miten kukaan ei ole sitä aiemmin
nähnyt,
kuiskasit valonpisarat silmissäsi
kehosi varjo lankesi ylitseni
ja muistin miksi keuhkoni täyttyvät hapesta
- miksi sydämeni ottaa yhä lyöntejä uudestaan, uudestaan
ja vastasin:
Koska odotin aina
vain sinua, jotta voisin
antaa parhaan palan itsestäni.
Kun kosit minua, nuori tyttö kääntyi pois
sateiselta moottoritieltä
johon hän oli aikonut jättää hymynsä
vielä jaksaen uskoa että jossain on jotain
jonain päivänä,
- kiitos että sain herätä tähän päivään, hän sanoo nyt.
Kun kosit minua, tiesin etten rukoillut turhaan tähtitaivasta
sillä kaikella on tarkoitus
ja minä en ole enää koskaan yksin.
Tahdon,
tahdon niin paljon
että sydämeni repeää.
sinä keväisenä aamuna,
jona kaikkeuteni piti syntyä kuolleena.
Ei ole ketään kuten sinä
miten kukaan ei ole sitä aiemmin
nähnyt,
kuiskasit valonpisarat silmissäsi
kehosi varjo lankesi ylitseni
ja muistin miksi keuhkoni täyttyvät hapesta
- miksi sydämeni ottaa yhä lyöntejä uudestaan, uudestaan
ja vastasin:
Koska odotin aina
vain sinua, jotta voisin
antaa parhaan palan itsestäni.
Kun kosit minua, nuori tyttö kääntyi pois
sateiselta moottoritieltä
johon hän oli aikonut jättää hymynsä
vielä jaksaen uskoa että jossain on jotain
jonain päivänä,
- kiitos että sain herätä tähän päivään, hän sanoo nyt.
Kun kosit minua, tiesin etten rukoillut turhaan tähtitaivasta
sillä kaikella on tarkoitus
ja minä en ole enää koskaan yksin.
Tahdon,
tahdon niin paljon
että sydämeni repeää.
Tunnisteet:
aika,
elämä,
erilaisuus,
kuolema,
maailma,
minä,
onnellisuus,
rakkaus,
suru,
toivo
perjantai 14. marraskuuta 2014
Musta aukko
en muista milloin olen nähnyt valon tulevan läpi verhojeni
en muista aikaa kun se poltti poskiani
älä satuta minua, kiljun kärsivänä mutta en koskaan koskaan kuole
en tiedä itkenkö mutta kasvoni kuumottavat
ja tuntuu kuin pisarat valuisivat kaulalleni
en tiedä enää mitä tunnen
kello on jotakin 17:30 ja voisin vain nukkua nukkua koko ajan
vihaan tuntea yhtikäs mitään
koska löydän itseni aina tästä samasta pisteestä
jossa olen maailmankaikkeuden yksinäisin
mustassa aukossani
vaikka minulla on kaikki maailman apu
ja rakkaus
minä olen se lapsi, joka oli aina yksin
kita auki huudan kivusta
kun et sano mitään,
se tunkeutuu läpi ihoni
ja lävistää tikareina sieluni
hukun pimeään,
varpaani mustan liejun peitossa
enkä saa henkeä
sinä et tiedä miten yritän,
teen kaikkeni jotta rakastat minua
mutta täällä pimeässä en erota edes itseäni hirviöstä,
jonka äitini kohdustaan synnytti
täällä hän ei minua rakastanut
täällä minua ei rakasteta,
vain satutetaan
ja olen lähempänä kuollutta
kuin elävää
torstai 13. marraskuuta 2014
Iso, paha
susi asuu luideni alla.
erilainen, paholainen
Olen tatuoinut sen silmät selkääni.
Se näkee teidät silloinkin
kun minä katson pois
pois
olenko tarpeeksi nätti, olenko tarpeeksi rakastava
en tiedä kumpi meistä irvistää, minä vai se
kun hymyilemme
hymyilemme herttaisesti
kuin lampaat, jumalan lampaat
Musta lammas, se minä joskus olin
sano se uudestaan silloin kun
isken hampaat nahkaasi,
veri roiskuu kuin saatanalliset sanat
herjaamassa elämän kauneutta, karua kauneutta
se kiertää veressäni läpikotaisin
kuin vaarallinen infektio
On paljon asioita, jotka mieluusti tappaisin
kiduttaisin
elävältä hautaisin
helvetissä polttaisin
kera katkerien ajatusten.
On paljon asioita, jotka vievät minulta henkeni
mutta ne eivät enää saa totuutta kuolemaan...
ei enää koskaan.
Iso paha susi asuu luideni alla
ja minä ruokin sitä
omalla nälälläni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)