Minun ei pitänyt rakastua. Hakkaan päätäni seinään mutta vain kuvainnollisesti
Koska en enää käsitä, kuinka olen joskus voinut satuttaa itseäni oikeasti.
Näen paljon itseäni hänen suurista, vihreistä silmistään.
Läpi kuohujen sytyn uudestaan ja uudestaan kyynelmeren raatelevasta syleilystä.
Lukitsen hänet käsivarsiini.
Muistan hetken pelänneeni ennen kuin hyppäsin, mutta
Katson häntä suoraan silmiin samalla, kun uusi tuntemus täyttää ruumiini. Hän kasvaa kylkiluihini. Sydämet loksahtavat toisiinsa.
Se mikä ennen oli puolikas...
II
Katso, miten palan!
Olen palanut tuhansissa liekeissä,
Helvetin pätsissä ja ikuisessa tulessa.
Olen kärventynyt tuskan huumaavissa huudoissa paholaisena.
Minut on tapettu eläimenä. Ammuttu, raiskattu, revitty,
Jätetty punertuvaan lumeen makaamaan.
Mutta nyt elämä kiskoo minut juurineen pohjalta, se kurkottaa ylös,Virtaa lävitseni raudan makuisena, porautuu mieleni syövereihin tuhoten
Pahimmat pelkoni,
Ja minä kohoan väkevänä halki maximaalisten tunteiden kammottavan nielun.
En ole koskaan palanut näin, miten saat minut syttymään sielusi värinällä.
Miten paljon sinua rakastankaan...
III
Kerran siivet selästäni revittiin,
Mutta syvällä silmissäsi näen meidän
Lentävän korkeammalla
Kuin ikinä.