valheet värittävät todellisuuden psykedeelisin kuvioin
minun suullani elukka puhuu, obsessoituneena tulviviin väreihin
suutele minulle rakkautesi sävyt ja strippaa lanteidesi muodot
rakasta minut punaiseksi
sytyn veren kuohuviin liekkeihin,
älä anna
minun mennä
valkoinen huone on kohtaloni
huudan apua tähän silmiä kirvelevään tyhjyyteen
tarvitsen jotain, joka ruokkii minut värein, äänin, muodoin
yksinäisyys, tämä metallinraskas mustuus kylkiluitteni vankilassa
en kauaa enää kestä mustavalkomaailmaa
rakasta minut siniseksi,
kuolleeksi...
se rakastaa sinua se rakastaa sinua
loppuun saakka ja se rakastaa senkin jälkeen, kertoo elukka suloisella äänellä
minä tiedän että se on valhe
mutta kipukin on parempi kuin se ettei tunne mitään
tuhoa minut
esitän etten pelkää, mutta kun kosketat minua,
hajoan tuhansiksi atomeiksi avaruuden viileään ultraviolettiin