Aamen

kristallikyyneleistä rakennetussa temppelissä 

rukoilen, polvillani sinun edessäsi 

Päästä minut pahasta. 

virratkoon elämän vesi ylitseni, pyyhkiköön saastan sielustani 

antaisitte minun edes kerran koskettaa jotain niin puhdasta sormenpäissäni, 

                   tuntea olevani sen arvoinen 

kasvoni lepäisivät kämmenilläsi kuin pieni, siro lintu, joka kurkottaa 

taivaaseen 

tarvitsen siipeni, haluaisin 

kirkkaan sinen viiltävän lävitseni, 

paljastavan minun todellisen muotoni 

sillä jos minussa on jäljellä jotain pyhää, se on tämä rakkaus 

painautuisin vasten huuliasi ja hengittäisin universumin kauneinta tähteä 

kuolemaan asti ja sen jälkeen

Myrkkypesä

Ystäväni,

et ole kuollut 
olet vain eksynyt
sinne, minne kadotetut joutuvat 

päivänvalo ei kimmellä kalvakalla ihollasi, luulet omistavasi pimeyden
hellit myrkkypulloja, aine on mustaa, paksua, vellovaa

pienessä, kotoisassa myrkkypesässä 
vihasta syvempää tunnetta ei ole olemassakaan 
            paitsi tuska 
joka lävistää 
kaiken elävän 

peilin edessä pelkkä varjo, kuka sinä olet? 


olen vastapuolella, olen vihollinen, ajattelet
tapan sinut jos saan mahdollisuuden

minä en voi tulla kanssasi 
kuitenkin tiedän missä olet, jossain siellä elin itsekin 

siellä janoaa tuhoa kaikin keinoin

mutta se ei ole päämäärä, 

tehtäväsi on 

kasvaa uudestaan 

tekisin mitä vain, jos voisin sinut siltä tieltä säästää

vasten yönpimeää avaruutta 
minä ojennan sinulle valoa 
tähdistä, kuusta, 
ja jos voisit minua seurata, 
johdattaisin sinut 
pois 

olen aina täällä, 
ikuinen 

Valehtelija

Valheesi pyörittävät minua edestakaisin 

ahdistuksen ympyrässä 

toistat samoja lauseita kuin robotti 

ja haistan löyhkän niiden takaa 

mädäntynyttä kudosta 

yltympäri minun seiniäni 

juuri nyt muistutat äitiäni...

Totuus on, että välitän niin että pelkään, pelkään niin että vihaan, sillä 

kahden väliltä 

minä en ole 

se 

joka valitaan 

ja sinä tiedät sen

peitä

vähättele

kiellä

syyllistä

sinä vain vihellät ja hymyilet 

          kaikki on ok 

    kaikki on ok 

yritän yritän yritän hampaat irvessä, omassa veressä 

luulet kai että olen ihan vitunmoinen pelle 

hihitän enkä tajua mitään

ei minuun satu

Mitä voin tehdä? olen väsynyt ja rikki

aseeni kaatuvat tehottomina 

patruunat loppuvat 

iskeydyn taaksepäin 

"miksi käyttäydyt näin" 

vihaat minua jos käsken sinua 

lopeta 

lopeta!!!

kiljun hulluna 

ennen kuin haluan 

tappaa itseni 

Kaiva syvemmältä

Siinä pisteessä 
halveksuu 
ruhoaan 
niin paljon, 
että lakkaa tuntemasta  

käytän kehoani asusteena 
en saa siitä haluamaani; 
jos voisin 
riisuisin sen pois 
ja lentäisin 

tahdon 
vapauden, 

joka minulta riistettiin 

ah, minulla on miljoona maskia, 
jotta ette löytäisi minua 
niiden alta 

väijyn piilossa 

en itsekään erota 
valhetta faktasta 

nämä ajatukset tuhoavat minua kuin syöpä 

olen niitä tyttöjä, 
                              jotka ampuvat 
                                                           liian isoilla aseilla 

kun elän 
pelkoni keskellä, 
te ette tajua miten 
todella 
pelkään 
kuollakseni

ja jossain siellä 
mustassa ympyrässäni, 
olen turvassa 
pahimmalta 

Muahahahaa

Mistä tiedät 

ketä rakastat 

kun en ole läsnä? 

mikään minussa ei ole totta 

eikä valhetta, 

kaikki sisälläni diagnosoitu häiriöksi 

monet kasvoni 

sirpaleista rakennettu 

palapeli 

rakasta minut rikki

anna minun hajautua, jakaantua                moninkertaiseksi 

näyttää pahimmat parhaat puoleni 

repiä omat rajani 

rikki

syön 

&

juon itseni 

minä en koskaan 

lopu 

minä en koskaan 

kuole 

rakennun aina

uudestaan

uudestaan

uudestaan

uudestaan

ja uudestaan

entistä pienemmistä

sirpaleista

ja repeytyneiden kasvojeni

takaa nauran

omalle seuralleni!

Järjen & tunteiden illuusio

kutsumme toisiamme loputtomasta mahdollisuuksien universumista 

on keskiyön tunti, tiedän sinun nukkuvan
vaellan kadulla lohduttomana,
saattaisivatko unesi minut löytää?
niin monta kilometriä jäljellä pisteeseen, jossa olen yhä eksynyt     aina yksin 

missä 
kuka 

miksi 

tähdenlennot viiltävät taivaankannen purppuraksi,
vuotava haava sydämessäni
toivon niin kovin
kunnes kasvosi ilmestyvät hämärtyviin silmiini,
kätesi lepää kädelläni

ainoa selkeä ajatus
on tavata sinut

mutta mihin uskon
kun kaikki mitä ymmärrän
on vain
        h    a      r   h  a    a         ?                

vai onko? 

En huoli kauniita sanojanne

pyydän,

älkää puhuko minulle kauniilla sanoilla: 

sinulla on minut

et sinä ole koskaan yksin

voi kyllä minä olen 

tämä valtava sola kasvaa kasvamistaan,

pidän kynsin hampain kiinni mutten voi estää

mannervoimia liikuttamasta vuoria

olen täällä, eikä kukaan kuule minua

kun sitä eniten tarvitsisin,

vain tähdet kalmankylminä seuraavat

kuolonjanoani

te ette tiedä, joten ette voi käskeä

tuntemaan toisin

olen niin julma 

leikin pitkään mukananne 

jotta olisitte iloisia,

en kerro 

mikä vaanii 

hymyni takana,

en mainitsekaan 

kuinka se elää ja liikahtelee 

sisälmyksissäni 

kuin tauti 

ja vihaan teitä silloin 

kun sanotte ymmärtävänne minua 

te näette vain sen mitä haluatte 

ja loppu on sitä 

jonka olemassaolon 

haluaisin itsekin poistaa 

kaikin keinoin 

sex

pidätkö minusta frakissa ja silinterissä 

tykkäätkö kun viikseni hipaisevat huuliesi kaarta 

vai

haluatko minut punaisessa mekossa 

ja verkkosukkahousuissa, 

kun sääreni kaartuvat kohti taivasta 

olen mies 

olen nainen 

olen kaikkea, mitä vain 

olen jumala 

lausu toiveesi ja täytän niistä jokaisen 

jos annat vastineeksi rakkautesi 

maski kasvoillani hymyilee tyynenä 

nojaa minuun, vahvempana pitelen sinua pystyssä 

muovaile minut uudestaan ja uudestaan 

                                     pornotähdeksi                 nunnaksi 

                                              androgyyniksi                                           shemaleksi 

                                                                  neitsyeksi tai elukaksi 

kuiskaa 

voin olla mitä haluat  

olen kaikkea mitä uskallat 

toivoa 

mutta en voi olla 

minä, 

koska se repii minut kappaleiksi 

Päästäkää minut pois

tajusin tänään ensimmäistä kertaa 

että olen ehkä liian lähellä valhetta  

vaikka puhun totta 

ja sanat kiertyvät kieroutuneesti kielelleni 

enkä ikinä voi kertoa mitä tarkoitan  

en kuitenkaan osaa elää 

itseni kanssa 

tunteet kuristavat ja 

sydän leikkii infarktia, 

te nauratte vain 

kun kasvoni valahtavat punaisista 

lakananvalkoisiksi 

läheisyytesi tekee minut hulluksi, se on kuin huume 

joka verestää silmäni ja tappaa minut 

mutta rakastan sinua..

sitten olen yksin kotona tuntematta edes 

katon tippumista päälleni 

ja odotan vain oven ihmeestä avautuvan: 

jospa siellä seisoisit sinä tai sitten kuolema 

ja kyllähän te tiedätte      -        hitot, minun oveni pysyy kiinni 

Mustaleski

pakkomielle  

sokerinen mutta läpimätä 

olen kuin karamelli 

ota             

riisu     

syö

tahdon maistaa sinuakin, haluan todistaa 

                      pystyväni 

          mihin                     vain

imen sinut kuiviin 

tule, 

anna minulle kaikki 

h u o m i o s i 

myrkkysi 

nämä voimat minussa

kamppailevat 

kuolemaan saakka

haluan en halua haluan en kyllä ei kyllä ei kyllä

inho kiertää ruumistani eri suuntiin 

en tiedä kuka vihaa ja ketä               vihaanko ainoastaan itseäni 

en saa näitä tunteita pois mielestäni

ajattelen sinua koko ajan 

unissa ja valvetiloissa 

haen vain sinun katsettasi 

väkijoukosta, 

janoan  

suloista fantasiaani 

                         vapauta minut ja 

olen sinun 

hajoita  

hallitse 

&

tapa minut,

        pyydän 

Miksi?

jokin sinussa jokin minussa saa tuntemaan niin paljon rakkautta 

rakkautta?

käsivarsiesi välisessä universumissa

voisi olla kaksi sydäntä,

sinun ja minun

olet niin erilainen 

kuin muut

haluan vain 

levätä

paljon enemmän

hetken

pian on taas pimeää 

mutta olen tottunut nukkumaan 

yksin, 

varjot 

hokevat nimiäni 

painajaisten maailmassa 

ah! en tarvitse 

teidän pelastustanne 

minä olen kuka olen ja olen yksinäinen susi 

en minä pelkää pimeää enkä painajaisiani 

mutta pelkään 

rakkautta, 

jostain syystä minun kohdallani 

                       se aina                       

                                loppuu                               

ota hänen kätesi käteesi

ja kävelkää vain auringonlaskuun,

kuinka kauniita olettekaan

kyyneleitteni sumentamassa maisemassa