kristallikyyneleistä rakennetussa temppelissä
rukoilen, polvillani sinun edessäsi
Päästä minut pahasta.
virratkoon elämän vesi ylitseni, pyyhkiköön saastan sielustani
antaisitte minun edes kerran koskettaa jotain niin puhdasta sormenpäissäni,
tuntea olevani sen arvoinen
kasvoni lepäisivät kämmenilläsi kuin pieni, siro lintu, joka kurkottaa
taivaaseen
tarvitsen siipeni, haluaisin
kirkkaan sinen viiltävän lävitseni,
paljastavan minun todellisen muotoni
sillä jos minussa on jäljellä jotain pyhää, se on tämä rakkaus
painautuisin vasten huuliasi ja hengittäisin universumin kauneinta tähteä
kuolemaan asti ja sen jälkeen