joskus yhä edelleen vihaan itseäni
koska aikojen alussa rakastin, jumaloin sitä
enkelin kuvana,
sitä, joka piti minua saastaisena,
arvottomana elukkana
likaisessa häkissä
sanoen: "Olen ikuisesti yläpuolellasi."
joskus yhä edelleen vihaan itseäni
lähinnä siksi että en vuosia sitten suostunut kuuntelemaan sinua, ystäväni
sanoit:
"se ei ole enkeli, se on vain läpimätä paska,
ja minä näen sen... mikset sinä...
miksi sinä palvot sitä olennoista alhaisinta?"
ne toteavat:
kosto ei paranna mitään
mutta parantihan se ihan helvetisti,
minä sain kaiken
mitä halusin
Laitoin sen nuolemaan puhtaaksi
jokaisen
haavan,
jonka se oli saanut aikaan
...tahdon velloa tässä tunteessa ikuisesti...
löin sen vasten seinää
muka rakastaen sitä kuin enkeliä
minä halusin sen kokonaan, minä sain mitä halusin
sillä se, mitä se oli unohtanut, oli se, etten ollut leikkikalu
uudestisyntymäni jälkeen
never again
se, mitä se ei muistanut, oli se, ettei tekoja saa tekemättömiksi
eikä enkeleille ole arvonsa mukaisesti sopivaa rakastella elukoita... hups, oma moka
ja kuka olikaan se arvoton
kuka se olikaan se saastainen
now you're only a used whore
kuka nyt rakastaisi sitä
kuka nyt jumaloisi sitä
kun kukaan ei näe sen olevan muuta kuin
olennoista alhaisin
mutta ainakin minä
rakastan itseäni