Eilinen saavuttaa minua
silmäni naulattuina oveen, värähtämättä odotan varjojen
hiipivän
mutta olen turvassa, olen turvassa
valkoisessa paratiisissa, puhtaiden lakanoideni pehmeydessä
sataa jäätä vasten lasia, kuulen
muistan riutuneen ruumiin, aneemiset posket
muistan Auschwitzin,
lapsuudenkotini
minulla ei ole ikävä, minulla ei ole nälkä, äiti
anna taivaan pudota, murskata painollaan
betonimuurit, rautakalterit
lapset huutavat, eivät enää kivusta, vaan kuolemanjanosta
toivo kaikkoaa silmistä sekunneissa niin kuin laskeva aurinko
"armahda minua"
- - -
olet tässä
- - -
pahin tapahtui jo
minulla ei ole enää mitään pelättävää, menetettävää
puran laatikoista tavaroita
valkoinen paita, vuodelta 2011, verta
kovettuneet, ruskeat tahrat hihansuissa
ja mietin, miten onnekas olen
kun olen tässä
nyt
Minun on lämmin,
hymyilen niin kauniisti, olen onnellinen, luulen
kukaan ei kai usko tarinoitani helvetistä
kukaan ei kai arvaa, mistä olen tullut
mutta ei se haittaa
en palaa eiliseen
muistan: olen turvassa, olen turvassa
viimein
ensimmäistä kertaa
suljen oven
ja avaan sen, jos tahdon
eivätkä varjot löydä minua
