Susi ja Kuu

henkeni riistäytyy otteestani
      ulvoo itsensä vapaaksi
kahleet ovat katkenneet
elämäni on kadotettu

               pysähdy jotta tunnet,
                   jossain siellä minä kaadun syliisi
       läpi tulenkatkuisen taivaan
                sykähtelevän, sinertävän auringon
                           läpi tähtien, joita olet ihmetellyt joka yö

minä elän sinussa

aina 

sinun ei tarvitse toivoa tähdenlennoilta 

minä antaisin sinulle rakkauden 

jota niin paljon kaipaat

             minä toisin sinulle kaiken 

                   täyttäisin jokaisen rukouksen 

                                unelmat 

                       joita kukaan muu ei saa tietää

tässä maailmankaikkeudessa

ei ole ketään toista sinun kaltaistasi

ei ole ketään toista,

jonka takia odotan jo

seuraavaa elämää

 katseesi polttaa reiän rintakehääni,

suoraan sydämeeni

ja sen läpi

yksinäiseen kuolemaan

Kortit ovat vain minun käsissäni

joskus häviö pelottaa niin paljon, ettei voi edes pelata
joskus pelko häviöstä on pahempi kuin itse häviö

koskaan ei voi olla varma kenelle kannattaa kertoa

         pssst - - en ole hetero 

häpeä on tunteista ilkein

on vaarallista lyödä peliin isot panokset,
mutta voittomahdollisuudet kasvavat sitä paremmiksi

hei,
rakastaisitko minua takaisin
          vai juoksisitko pois

minun sydämeni ei ollutkaan kultaa eikä terästä 

se on kai vain puuta, 

mutta kykenee olemaan samaan aikaan luja ja taipuisa, 

palaa villisti syttyessään

ja lämmittää hiiltyneenäkin

jää vielä 

sinä kaunis nainen!

pelaatko kanssani? 

haluaisin avata sinulle 

suuni 

Pelottavampi kuin totuus

memories mixed with dreams 

confusing words 

dizzy worlds 

ihan sama tapahtuiko se aikuisten oikeesti 

(kysyn vain, kuka on se aikuinen?) 

        i have this feeling 

and feelings are real 

ainoa asia, mihin olen koskaan uskonut, on kärsimys 

         tähän kipuun täytyy olla syy 

tell me what caused this mess 

     trauma 

        satisfaction 

    beautiful rape 

anxiety pain depression suicide

           dissociation 

you. never. know. the. truth. 

you. never. feel. again. 

this is more than a nightmare

Isä, poika ja alkoholi

tervetuloa herra Alkoholismi 

astu vain sisään, ei Sinun tarvitse enää turhia koputtaa 

imeydy vereen ja puuduta sisin 

tapa 

tapa 

         a habit 

- - 

se on pelkkä tapa, ei sairaus, pelkkä tapa, ei sairaus 

       TAPPAKAA MINUT 

vihaan sitä, kuinka alkoholi tekee ihmisestä toisen 

ja jatkaa pyhitettynä kiertoaan elinvoimaisena       pojasta seuraavaan 

älä koskaan käytä väärin Sen nimeä 

            en tunne mitään 

kaikki lipuu ohitseni

olen niin lyöty, että voisin yhtä hyvin olla kuollut 

tämä on kai jonkinlainen helvetti

kaikki ovat sokeita 

hyppelehtivät sairaasti hymyillen 

kuin marionettinuket 

ja ihmettelevät    m i k s i     o n     p a h a    o l l a              

 m i k s i 

s e e i m e n e p o i s

se ei ole vain teko, se on itsemurha

tekee mieli nauraa 

tekee mieli itkeä 

tekee mieli kuolla         

jotta ne joutuisivat avaamaan silmänsä 

miksi ette tee jotain? 

Piilo

haluan seistä yksin 

olla näyttämättä tunnetta, 

se on illuusioni vahvuudesta 

joka on läpinäkyvä ja hauras 

kuin seitti 

mutta jos yrität tappaa hämähäkkini 

         se säikähtää ja puraisee  

en voi luvata olla se mitä haluat

en ole se

    sinne, minne katoan,
        et voi seurata minua 

ohi päivänkakkaroiden 

ja kultaisten niittyjen, 

ohi punaisten talojen 

ja lehtojen 

paikkaan, jonka olen visusti verhonnut pimentoon 

kuin suuren, likaisen salaisuuden 

oman pikku puutarhani,
jossa kasvoin isoksi

menetän hahmoni, muotoni, ääriviivani
olen se, mikä todellisuudessa olen
jotain mitä mieli ei käsitä

minä, omassa maailmassani

siellä, missä aurinko unohtaa aamuisin nousta 

kuutamon aneemisessa valossa 

sieluni eläimet itkevät 

maailmanlopun kyyneleitä, 

                   niin pehmeitä ja makoisia

raskas ytimeni 

miksi kaikki aina haluavat minulta enemmän?

ette ymmärrä,

tällainen olen

 ja muuta ette voi saada

tukehdun           

tarvitsen yksinäisyyttäni 

synkkää metsää, jossa puut huojuvat uhkaavasti 

haluan olla peloissani, 

pyyhkiytyä tuuleen ja sateeseen, 

huutaa puhtaaksi sisimpäni 

haluan kuvitella kuolevani jälleen

vuodan verta 

pyhälle maalleni 

älä pelasta minua 
tällä kertaa,
pyydän 


on päästettävä irti

Joskus olen tässä, joskus jossain muualla

rakkaiden kasvoja, 

taivaita, paratiiseja  

syvällä sielun sisällä

ilman musiikkia

makaan pimeässä värähtämättä 

vasten likaista laminaattilattiaa, kaatuneet teekupit 

mustelmat, verivanat, poltetut paperit 

kuolevana, 

                  haukkoo happea ohuesta ilmasta 

            kuin kala kuivalla maalla 

mutta huomatkaa,

minä elän runoissani 

minä elän tarinoissani 

kuvissani  

nousen korkeammalle, 

äärimmilleni 

        kuin lentävä susi 

rinnassa suuri, sateenkaaren värinen sydän 

joka taistelee tiensä taivaaseen, 

laulaviin revontuliin 

ja minä elän oikeasti 

olen olemassa 

sellaisena 

        ja tällaisena,

kaikenlaisena 

       enkä ikinä

                  kokonaisena 

Rakas lapsi

Kyllä. Minun täytyy olla päästäni sekaisin.

Kyllä. Minä en tiedä mitään.

Kokoan itseni joka kerta pikkuriikkisistä siruista
veren ja oksennuksen seasta
pesuhuoneen lattian viileästä nurkasta,
ja kasvatan naamalleni pinttyneen hymyn,
kun kuuntelen tarinoitanne

minä olen epämuodostunut möykky
vääristeltyä todellisuutta, vääristyneitä ajatuksia,
mätäisiä pelkoja, kiputiloja

 minä olen hullu 

taas olen niin väsynyt
katsomaan tätä
miten sama kuvio toistuu samassa järjestyksessä
maalaatte kielletyt asiat piiloon
     osaksi kodin sisustusta
ja aivoni kiristyvät kallossa ja silmäpussini sinertävät
pakotan itseni nielemään takaisin myrkyn
ja raaka, tislattu viha sulautuu osaksi minua
ja syöpyy kudosten läpi sanoihini

suuni on teipattu kiinni ilmastointiteipillä

se on tajunnut liikaa 
on parempi ettei se enää sano mitään
koska se, joka rikkoo kaavan, potkaiskoon tyhjää 

              olet sönkkö ja sairas ja kamala

       olet virhe ja friikki ja hirviö

ja etenkin se, joka on väärässä

joka tapauksessa

muista se.

Ei. Minä olen oppinut rakastamaan, elämään,

olemaan rehellinen ja aito,

opin sen, kun en seurannut jalanjälkiänne.

Ei. Minusta ei koskaan tule samanlaista kuin teistä.

minä olen se selväjärkisin täällä.

Viimeinen sotilas

Lupasin yrittää vielä.

haparointia
ohuella langalla
tulevaisuus vaakalaudalla
vuosia kestävää hämärää,
johon silmät ovat vastahakoisesti
tottuneet

ja täällä minä nyt olen

tiedättekö, että kaikki se taistelu on loppujen lopuksi aina 
          sen arvoista 
sillä on tarkoitus

se on saanut meidät ryömimään sormet verillä
ja raastanut mielemme hulluuden partaalle,
se on satuttanut tavoilla
     joita emme kestäisi muistaa

mutta minä tiedän
         että ilman sitä
en koskaan olisi nyt näin onnellinen
minä tiedän
että olen kasvanut
paremmaksi ihmiseksi

ja olen valmis
jatkamaan matkaa eteenpäin

kohti suurta maailmaa

Koditon

Ei ole paikkaa jonne kuuluisin 

       en ole koskaan yksi heistä 

ei syleilyjä, ei kosketuksia 

minun ihoni kylmenee, hitaasti 

menetän tunnon, 

järjen 

sydämeni jäätyy 

Olen muukalainen metropolissa, 

väsyneenä vaellan 

kuin kulkukoira etsien turvaa 

jonne kallistaa pään 

en ole kukaan 

en ole se, mitä haluatte 

mutta naurakaa kanssani kuppiloissa 

tarjotkaa minulle palanen lämpöä 

       halatkaa 

                     iloitkaa 

valehdelkaa että pysytte ikuisesti 

esittäkää että pidätte minusta 

kun opitte tuntemaan minut 

antakaa minun uskoa 

että edes tilkkasen 

välititte. 

Uskomattomista sanoista

hän ei halua kuulla helliä sanoja,
liian monesti
ne on revitty auki ja raiskattu
puettu valheiksi tai käytetty alistamaan, häpäisty

elämä on kolhinut arvet kasvoille, syvät ja uurteiset kuin joen uomat, veriset

hän kuljeskelee kaduilla nahkatakissa ja aurinkolaseissa
eikä koskaan kerro nimeään ohikulkijoille
hän kantaa yötä sisällään,
kun päivä on jo korkealla
ja tuhoa käsivarsillaan, vaikka kaikki on
          ihan ok

ei ole paikkaa, jossa epäilykset unohtaisivat hänet
ei ole todellisuutta, jossa ihmiset ovat hyviksiä
hän on rakentanut päällensä suojakilven,
tehokkaimmat puolustusjärjestelmät
jotka huomaavat jokaisen äänteen vivahteen ja mikroilmeet,
ettei kukaan voi enää koskaan kusettaa, ei koskaan
hiipiä lähelle
ja odottamatta
ampua vatsaan

koska ne, jotka sanoillaan keräävät luottamusta,
ovat kaikista vaarallisimpia,

siksi älä puhu

vaan ota minut

Musta laatikko

enää ei ole todellisuutta, jonne pääsisit pakoon tekojasi
olet tähtäimessäni

tunnusta 

tässä olen,
asettunut tiellesi
eikä yksikään valhe eksytä minua
minä olen nähnyt, minä olen saanut tuntea sielusi kauheudet
        kärsimyksen, tulipätsit, jotka synneillä saa aikaan

et ymmärrä kuinka paljon vaatii 

sietää 

olemassaoloasi  

olet aina liian lähellä 

viimeisen kerran... 

mieleni on saastunut ja myrkytetty
viattomuuteni, lapsen uskoni
räjäytetty
kappaleiksi
              tämä tunne ei voi sammua

se ei anna anteeksi niille, 

jotka sen sytyttivät 

et koskaan lepää rauhassa 

avaan luusi ja lihasi 

jokaisen ruman 

salaisuutesi 

minun menneisyydestäni 

.

.

.

tämä on vihani 

musta laatikko 

saat nähdä 

mitä olen kasvattanut sisälläni 

kaikki nämä vuodet 

Symbioosi

Muistan ensi kerran 

kun luotin johonkin elävään 

ole liha ja ruumis, johon sulaudun jälleen 

sinussa unohdan olemassaoloni 

        en tunne enää muuta

vajoan niin syvälle 

että aivoni sammuvat,  

lakkaan elämästä 

erilläni, kylmissäni 

kuin lämmin vesi 

sinä olet rakkaus 

joka parantaa sairauteni 

minuuteni täynnä kipua, pettymystä 

värittömiä ilmeitä, tunteettomia sanoja 

ole kiltti ja ruoki riippuvuuteni 

jotta olisin kokonainen

minun vereni olkoon sinun veresi 

meidän maailmamme yhdistyköön samaksi, 

rakkain kotini

tahdon hukkua 

kirkkaanpunaisiin sydämen lyönteihin 

kuulematta muuta kuin elämäsi jyskeen, 

näkemättä muuta kuin hymysi valon, 

sielun silmiesi heijastuksessa 

tarvitsen sinua, 

tarvitsen 

ole turva, jota minulla ei koskaan ollut, 

suojaa revitty ihoni, peitä avonaiset haavani 

älä jätä minua yksin

en jaksa hengittää näin 

rintakehäni liian raskas 

ilman sinua   

en selviydy ollenkaan

varjelisitko minua 

jos laskisin henkeni sinun käsillesi 

pelastaisitko minut itseltäni 

en halua olla minä