Master vs. Slave

Eikö pelko kiihotakin?

pinnan alla kuohuu
sinun on vaikea edes katsoa minuun
kokea läsnäoloni   ihan tässä 
minä olen 

näin lähellä...

mmh 

aistin ihosi kuumuuden
hikipisarat lipomassa otsaa
sen tuntee, kuinka täriset
kuinka sydämesi laukkaa
kuin kilparatsu

sano se ääneen, ah, kilju
haluan sitä niin kovasti
kerro taas kuinka paljon enemmän olet kuin minä

osoita valtasi

ruoski minut, kutsu rumilla nimillä
koska olemme molemmat tainneet unohtaa...

tiputa se huuliltasi

oh...

kuvaile yksityiskohtia säästämättä
miltä tuntuu jäädä alakynteen, kun olenkin yläpuolellasi
     olenkin päälläsi beibi 

tätä et ole saanut ennen kokea
nyrjäytän valta-asetelmasi nurinniskoin
haluan leikkiä sinun leikkejäsi mutta vaihdetaan roolia
on minun vuoroni 
sanella joka vitun sääntö 

sinähän nautit siitä? 

ja kaikki sanasi ovat turhia
voit tehdä mitä vain ja tiedät, että olet silti hävinnyt

voin tehdä mitä vain ja olen aina voittanut 

minä muistutan sinua
asemastasi, orja 

Villi-ihmisten kaupunki

joskus aikoinani en ymmärtänyt ystävääni
kun hän aina hinkui täältä pois
tämä oli kotini
tämä oli rakas
en tiennyt että on olemassa parempaakin
      musta silmä, turvonneet huulet, itkua ovien takana 

haisevia valheita, ruoskintaa vereslihalle, savuun myrkyttyneitä peltoja

                                       itsemurha-metsiä 

minä en tiennyt että on muuta 

Luulin, että kauneus on sitä ettei näytä raiskatulta  

pärjääminen, että pääsee sängystä ylös itse 

niin. 

sano minua ihmisvihaajaksi tai sairaaksi, mutta tässä kaupungissa on ihan liian harvassa 

hyviä ihmisiä    jotkut haluavat päänahkasi mutta suurin osa haluaa pahempaa 

- revit itse omat kasvosi

häpeästä 

Tämä on Villi-ihmisten kaupunki 

lakien takana täällä pätevät viidakon säännöt 

ja ne jotka tänne astuvat - tänne kuolevat 

ne ahmivat toisiaan elävältä 

jakavat keskenään asiasi, lihasi 

kunnes haluaa pois 

mutta ei ole 

raajoja, 

sillä ne on syöty 

viimeiseenkin muruun asti 

tämä kaupunki nielee ihmisen 

ja minä syljen kaduillesi ja poltan maan takanani 

sinä et ole kotini

lähden  

etsintäkuulutettuna 

lainsuojattomana 

ihan minne vain

Pullopostia Sinulle, rakkaani

Tällä hetkellä 

jossain sinessä maan ja taivaan rajat hiipuvat  
jossain valas nousee pintaan 
ja purjeet laulavat 
    huojuen 


tietääkö kukaan että olen täällä?

sinetöin rakkauteni salaisuutena kämmeniini
ja vain hämärän aikaan minä vuodatan kyyneleitä

lasipulloon

mereen hylättäväksi 

ihoni vaikeroi viileässä 

tuuli raastaa, aallot iskeytyvät 

en muista 

kosketuksen pehmeyttä, 

aamuauringon syliä 

en muista ruusujen piikkejä, en mitään

minun sieluni yksin ulvoo 

raa'asti kuin kuoleva seireeni 

koska haluan vain tuntea  j o t a i n   todellista 

Tämä kaupunki on nälkiinnyttänyt valheillaan 

sen mädäntynyt ydin riistänyt kaiken 

äidin helmoissa, joka ei kuule ääntäni 

pelkkä avara sielu 

haaveineen 

ja tummine syvyyksineen

Ilmestyksiä

...Tulevaisuus?

Kirkas valo 

ylpeine kasvoineen 

näyttäytyy minulle 

toisesta elämästä 

Se on kuin enkeli 

avara ja maijesteettinen 

ja puhuu tähtien kielellä, 

jota en vielä ymmärrä 

Hylätty lapsi
olen etsinyt itseäni,
löytänyt puiston keinulta tytön
hiljalleen kiikkumassa eestaas tuulessa
sade poskilla,
verivanat käsivarsilla 

ja laskevassa auringossa
kultaisiin lehtiin hautautuneena,
hän kuiskasi:

"Minua ei ole, mutta sinun on mentävä eteenpäin"

Ja nyt

pienen hetken

värit saavuttavat ihoni
ja yössäni säkenöi
heijastus huomisesta,
toivosta;

tuntuu kuin olisin vihdoin särkymätön,
sirpaleet kerääntyvät yhteen

hengitän sisään
unohdan
tähdenlento kirii kohti unelmiaan
kauas, kauas kadoten

Minä tiedän, että jossain

jokin suuri odottaa
saapumistani


Kerran. 

Riivattu ja riivaajat

Minä menetän itseni
aina kun hellitän sinusta otteen
        mutta on olemassa sellaistakin valotonta ainesta,

jota edes sinun viisas mielesi ei osaa puskuroida

      se asuu minussa 

pienenpieni pala, mutta niin ratkaiseva 

jumaluuden vastakohta

en koskaan lausu ääneen

Sen nimeä

en uskalla kertoa vihaavani Sitä

mutta Sitä ei voi rakastaa, vaikka minä

herään Sen kanssa samasta sängystä ja laitamme yhteistä iltapalaa,

Se kävelee kanssani kaatosateessa ja tahtoo tavata ystäväni

Se punnitsee läheiseni ja

epäilee heidän tarkoitusperiään,

vaarallisuusasteen, salaliitot ja murhasopimukset

Se erottaa minut muista, tavallisemmista henkilöistä

Se erottaa minut ihmisistä

Se haluaa omistaa minut kokonaan, palata 

alkuperäistilanteeseen, 

kun kerran olimme vain minä ja Se 

kaksin 

koko maailmassa

ja ihmiset ryntäävät luotani kauhuissaan 

ja kun jään yksin, Se rentoutuu nojatuolissaan ja myhäilee: 

"Minähän sanoin." 

- -

tiedän, ettet ikinä jättäisi minua yksin 

tiedän, ettet ikinä satuttaisi minua 

vaikka olen mitä olen, olen hirviö 

niin kauan 

olet istunut  

vierelläni pimeydessä,

meren kuohuissa, ukkosen silmässä  

vaikka kätesi ovat kylmät, on sydämesi lämmin 

ja vuosien saatossa olen käsittänyt 

ettei mikään muu pidä minua järjissäni 

kuin sinä 

- -

Tämä on minun taisteluni. 

Rakkaudeton maailmankaikkeus

sydämeni on kuolemassa, se pumppaa  h i t a a s t i  viilenevää verta 

en halua tuntea mitään  

kävelen ihmisjoukoissa, ne vilisevät siellä ja täällä

ja kuulen vain sen, mitä ne tarvitsevat    sitä ja tätä ja kaiken 

uuden auton, kartanon ja helvetisti rahaa 

kaikki haluavat liikaa 

         eikä minulla ole mitään sanottavaa 

ne imevät minusta mehut

ja pikkuhiljaa

tunnen, kuinka

kuihdun pois

minulla ei ole mitään annettavaa

rakkaus on loppu

      rakkaus on kadotettu

tällä todellisuudella ei ole minulle mitään tarjottavana

päivät ohittavat minut toisensa jälkeen - niin kuin ihmiset 

viipyen hetken, hiljaa koskettaen, lämmittäen 

ja sitten lähtien pois,

 

ja unohdun hämärään 

mitättömänä

koska pyysin vain rakkautta 

Want.To.Rest.In.Peace.

mikä piilee alla kaikkien 

niiden kymppien ja stipendien,

mikä väijyy takana hymytyttöpatsaiden 

ja odotuksien...

sisälläni kaaos, joka paljastaa silmänsä kun nukun 

pommi räjähtää, ruumiini paiskautuu metrien päähän kappaleina 

liekkimeret, savupatsaat

kauhun kasvot kiljuvat kuolemaa

ETEENPÄIN!

kaikki tallovat toisiaan

kuin hullut

h u l l u t

seison viimeisellä etapilla ennen sekoamispistettä

hivon 

katonrajoja

mutta mikään

ei riitä

olen aina vain parempi

olen aina vain kauniimpi

olen aina vain laihempi

olen aina vain älykkäämpi

olen aina vain täydellisempi

järjestyksen huippuammattilainen 

aikataulujen laadinta, systemaattinen prosessointi 

ekspertti selviytymään mitä raadollisimmissa olosuhteissa  

minä taistelen!!!

riudutan itseni

elävältä

tapan itseni

kulumalla loppuun

se ei riitä, ei, se ei riitä

ikinä

olen ajatellut ja ajatellut ja ajatellut

istunut kierinyt ajattelemassa ja ajatellut lisää

juossut henkihieverissä ajattelemassa

 ääriä myöten täynnä

ajatuksia,

jotka ravistavat hereille keskellä yötä eivätkä anna unta

jotka vainoavat olkani takana ja saavat pulssini kohoamaan

ja kiipeävät kurkkuuni puristaen

             kuristaen

räkättäen

käkättäen

                                   ha

                        ha                    ha

                                                 hah

                         gaha

                                      ha

sinä et selviä

sinulle ei ole paikkaa tässä maailmassa

Päiväkirjapäivitys 120113

Mieleni taikaportit avautuvat ja kävelen sisään 
uskomattomiin maailmoihin, 
kukkaketoihin ja rakkauden syleihin 
missä pikkulinnut visertävät ja kuu on symmetrisen pyöreä 

olen ollut ihan muualla 

kaukana ihmisistä 
kaukana ongelmista 

kuuntelematta, sanomatta sanaakaan 

piirrellyt Xenaa, sellainen halusin olla kun kasvan isoksi 
se on vahva ja kaunis ja voittaa aina 
syön omenapaistosta ja mietin että mikä meni vikaan 
jos en ole omissa paratiiseissani, kävelen ympyrää kunnes lattia kuluu puhki  
tai makaan suihkunlattialla tai lumihangessa kasvot kohti toivottomuutta 

ja kun herään yöllä kauhuistani, tuntuu kuin painajainen vasta alkaisi 

minne minä piiloudun?

mitä sanoisin nyt? mitä ne ajattelevat?

mitä haluat?

olen väärässä paikassa

..en kuulu tänne

älä lyö enää

älä hauku minua,

 älä huuda

älä koske minuun

jooko

älkää huomatko minua

sattuu

haluan olla siellä missä ei tarvitse pelätä 
eikä ajatella realistisesti 
se on kotini 
se on turvapaikkani 
se on yksinäisyyteni 



se on ainoa keinoni 

Makeat krokotiilin kyyneleesi

Sinä olet krokotiili tyynessä lammessa

siellä uivat pienet lapset, heikot ja puolustuskyvyttömät
ne kikattavat ja polskivat keskipäivän valossa
eikä kukaan huomaa

piilevää vaaraa 

sokerihymyn alta paljastuvat valheet
et ole sitä mitä esität, et ole sitä miltä näytät

olet aina odottamassa tilaisuutta 

ja kun uhri on tarpeeksi pahaa-aavistamaton, 

       sinä isket 

sinä syöt 

mielen 

      olet aina siinä 

pukeutuneena hurmaavaan hymyysi
ja viattomaan vaaleanpunavalkoiseen pitsiisi,
ja kun naurat, naurat liian kovaa

niin että päätäni alkaa särkeä ja vatsaani kivistää 

pelkään hulluna  

teet minut sairaaksi

vetelit naruista
ja manipuloit minua
kuin tyhmää nukkea

ihmiset hihittävät mukana
          hän on aina niin älykäs 

olet melua hiljaisuudessa ja mätää haavoissa 

en pääse irti

ja kun itket, sinä itket 

krokotiilin kyyneleitä  

ja kaikki vain rakastavat sinua entistä enemmän

...tietävätkö ne, mitä luuraa komerossasi? 

-  ihmisen kalloja

Murha

suolan makuinen asfaltti, ohivilahtavat valot 

muistan kyllä mitä ne tarkoittavat 

- -       auttakaa!

luoti napsahtaa ohimosta läpi
unessa kuolen
eikä kukaan voi pelastaa minua
        kukaan ei halua

makaan velttona sängyssä ja päässäni on iso reikä

mutta se ei vuoda tarpeeksi
joten minun pitää tukkia turpani, kestää kipu, kes t  ä   ä...

kuten olen kestänyt koko elämäni ennenkin

vielä ei ole tarpeeksi verta

eikä vielä ole edes

aamu

ja muilla on yhä hauskaa

Rakkaus on kaikkeni

Olen aseeton. 

Valitse minut, vapauta minut 

ota minut

minun särkevä sydämeni, täynnä 

täyttämätöntä janoa,

paratiisintuoksuista unelmaa  

tanssimme loputtomissa unissa 

läpi ajan ja avaruuden 

syleihin imeytyen 

herätä minun ihoni muistoista

suudelmat, jotka eivät unohdu 

jotka osuvat sisimpään, 

riisuvat sielun salaisuuksistaan, 

viettelevät epäilyksetkin rakastajikseen,

ne vievät minut kokonaan 

näyttäisin sinulle 

tuntemattoman maan 

jossa kuu ja aurinko ovat yhtä, 

kuten meidän nälkäiset 

sydämemme 

vyötäröt, lanteet...

minun kallisarvoisin aarteeni, 

rakkaus - 

ainoa jota olen aina toivonut, 

muuta en ikinä tarvitsisi 

koko elämäni 

viettäisin vain sinua rakastaen 

Kuningas Kipu

kun kipu lävistää ruumiin,
sen eteen on vain polvistuttava, sitä on kumarrettava
     ilman ehtoja

Kuningas Kipu on mahtavin hallitsija 

raadollisin keino kontrolloida toista ihmistä, 

saada toinen toimimaan kuin robotti

tehdä hänestä kuuliainen jokaiselle käskylle, säännölle, määräykselle

repimiselle

        se ei kaihda yhtäkään keinoa 

kaikki on sallittu 

ilman rajoja

ja se nauraa sitä kovemmin,

mitä enemmän itkee

ja nyt...           

Olen tunnoton.

Olen kuolematon.

              silmissäni tyhjyys

katson suoraan sieluusi

niin syvälle että vihlaisee

Kumarra Kuningasta

Ylistä sitä tunnetta, 

se on ainoa asia 

mitä saat tuntea

Muistutanko sinua teoistasi?

arvet, mustelmat, haavat,

polttomerkit

ovat minun suojakilpeni

Kipu on ystäväni

 

ja minun ystäväni ovat 

sinun vihollisiasi

Kun valo kuihtuu

Kuun viimeiset säteet 

hylkäävät meren 

mustat linnut 

lipuvat vierelläni 

ja varjot avaavat sylinsä 

eilinen jättää minut 

seisomaan hämärään 

aivan kuin maailma loppuisi tänään

minä haluan vielä elää 

minä haluan vielä rakastaa 

minä haluan vielä toivoa 

Juokse kanssani aamuun... 

Traum A

..Nyt sulje silmäsi

shhh...

 

Eräänä päivänä kohtasin jälleen demonisi

sen rumat, nälkäiset kasvot 

vastenmielisin olento, jonka olen eläissäni tuntenut 

           aistin sen sairaan 

      himon   

ruumiillani...

Mitä ihmettä sinä teit 

sille ymmärtämättömälle lapselle 

kun haistan mässäilyn edelleen 

          enkä koskaan ole voinut unohtaa 

    sitä tunnetta 

veripisarat ovat valuneet jälkiini missä ikinä olenkaan kulkenut 

ja jokainen polku on johdattanut minut tälle reitille, 

kohti syvintä totuutta 

kohti paikkaa, josta pimeys alkoi

Miltä tuntuu

tuhota enkeli,

kerro

millaista on tajuta

ettei sillä ole

pakotietä?

Se on sinun.

Se on sinun armoillasi

ja se näkee vain 

sinun kasvosi,

kun sen siivet repeytyvät selästä.

Koskaan enää et satuta minua, 

koskaan enää et koske minuun, et puhu minulle 

      tai edes katso samaan suuntaan 

ja sinun demonisi   palaa 

                    hengiltä 

me molemmat tiedämme, kuinka pelko tappaa...

Kauniita unia 

helvetin kuvia.

Kunnes saan kallistaa pääni syliisi

rakennan kotimme valmiiksi  

hämärän tullessa 

sytytän kynttilät ja otan kaksi lasia punaviiniä, 

sumutan hienointa parfyymiä ilmaan 

ja ajattelen sinua 

Tietääkö kukaan miltä se tuntuu, 

ymmärtääkö kukaan 

kuinka paljon se sattuu? 

olet ainoa asia, 

mikä minua lohduttaa 

kun lakkaan uskomasta 

Kuka olen edessäsi silloin, kun tapaamme

tyttö, joka ohittaa kadut 

silmissään yksinäinen katse

vai se joka vie sinut tanssimaan 

kauneimmassa puvussa? 

        Kuka sinä olet?

     Keitä me olemme?

kyyneleitteni usva jatkaa matkaansa äärettömyyksiin 

eikä kukaan ole siellä pitämässä minua kädestä 

mutta ilman rakkautta 

olisin turha, 

pullo merellä ilman viestiä 

milloin tulee se päivä 

en halua itkeä, en epäillä,

haluan uskoa 

tulevaisuuteen, 

kun poimit minut rantakivikosta 

kaukaa aaltojen tuomana 

ja väritämme maitokahvitaivaan 

kirkkaimmilla sydämillä

 

ja saan viimeinkin levätä