"Sinä et ole koskaan pyytänyt paljon. Saat jäädä tänne."
- sinähän sanoit aina, etten minä ansaitse mitään, muistatko?
Minun on ihan hyvä olla kanssasi nyt
kumpa tietäisin, ettei se voi muuttua huomenna
siksi
lähden
* * *
en kestä olla tässä enkä pääse pois
olen väsynyt tuntemaan, että taistelen turhaan
aamuisin toivon uutta iltaa, uutta yötä ikkunan toisella puolen,
jotta saisin unohtua jälleen pimeään
en ole turvassa, yhä pelkään lapsuuteni demoneita
kaikki on hajanaista, enkä löydä rauhaa edes hiljaisuudessa
uskon, että jos kykenen katkaisemaan kahleet entiseen,
enää mikään ei voisi pysäyttää minua
ja silloin, mikä vain olisi mahdollista
tahdon tarvitsen oman asunnon, oman elämän
tarvitsen omistaa jotain omaa,
pystyttää takaisin sen, minkä sinä rikoit
tarvitsen hallita asioitani,
joita valheesi eivät ole vääristäneet,
luoda oman kotini ihanista väreistä ja verhoista
enkä kaivertaa vanhoihin, verisiin tapetteihin linkkuveitsellä samoja
kuolemanjanoisia kutsuja
tarvitsisin vain vapauden elää
niin kuin tahdon
"Niin ne muutkin tekee."
niinhän ne, mutta en ole koskaan
ollut niin kuin muut
minä en pyydä paljon, mutta se saattaa silti olla liikaa
jaksan juuri ja juuri pitää itseni kasassa,
joten ymmärtääkö kukaan, miten vaikea on rakentaa uutta
kun kaikki on epäselvää, kun kaikki on ennenkokematonta, eikä kukaan anna vastauksia
kun koko maailma on e p ä y h t e n ä i n e n niin ulkona kuin sisällä
eikä minulla ole mitään, mihin tarttua,
kuvittelen itseni
putoamaan
ilman siipiä
kiljuen
a
p
u
a