Kuoleman morsian

Tanssin edessänne vertavaluvana 

olen pukeutunut parhaimpiini, ripustanut timantit korviini,

punannut jo sinertävät huuleni

jotta rakastaisitte minua

kuin mielipuoli

olen ravistellut peilikuvaani

ja katsonut suoraan itseäni silmiin

kysyen:

Mitä teen väärin?

Osoittaisitteko minulle kohdan

            jossa kauneus vaihtuu rumuudeksi,

                   toivo epätoivoksi

Missä kohtaa ympyrä vaihtaa suuntaa 

ja se kuuluisa "täydellisyyteni" muuttuu hirviöksi? 

joka kerta

minun rakkauteni on kuin 

sairaan houretta, 

sydänten tilalla pikimustia aukkoja

löydän itseni kuolemasta

ihan kuin se todella olisi ainoa 

vaihtoehtoni,

kohtaloni

Valoista ja varjoista, siivistä

              Joskus mieleni täyttyy valosta 

      kuin hautausmaa kynttilöistä, 

 rakkaudesta 

Olen elossa!

toivo sisälläni huudahtaa 

kuin kuoriutuva linnunpoika, 

minä haluan avata siipeni, 

    haluan kohota korkealle, 

        syöksyä pilvissä 

        läpi sateenkaaren 

   sinne, 

missä aurinko ja kuu 

tanssivat ikuisesti yhdessä 

ja missä varjot ovat vain vanavesiä, 

tähdin koristeltuja 

paloja yötaivaasta, 

eivätkä ne saa minua kiinni 

500.

                                  *

Sulostuttavaa joulua teille rakkaat lukijat & ohikulkijat.   *

*    *              

Tämä on Susipiilon 500. teksti.                                         *

      Joskus pohdin, miten olen saanut kirjoitettua muutamassa vuodessa näin monta runoa! Pöytälaatikoissa niitä on vielä "pari" lisää... :)

*           

Vuodesta 2008 olen tätä blogia pitänyt,                                     *

ja siitä on tullut suuri kanava elämälleni.                                         *

Kiitos suuresti teille, jotka olette tukeneet kirjoittamistani, 

se on merkinnyt (ja merkitsee) minulle paljon. Kiitos pienistä ja suurista teoista, 

kiitos sanoista, halauksista, hiljaisuuksista, seuraamisesta...                 

kiitos ystäväni.                                                              *

*         

Saankohan seuraavan viiden vuoden sisällä 1000 runoa rikki? ;) 

Ehkäpä, ellei koko elämäni ajan seuranani ollut pulppuava luovuus yhtäkkisesti ehdy, tai Blogger hajoa. 

*                   

Rakkaudella, Yksinäinen susi

*      *              

*                   

          *            

*      

Suden askeleet 

hopeisen kuutamon alla,  

hiljaisuus raskas kuusien oksilla 

täynnä odotusta,

jännitystä.

Sydämet riistäytyvät vankiloistaan, 

rientävät kohti toisiaan, 

pimeydessä on valoa, valoa

jouluyönä

minä käyn yöhön yksin, 

jätän jälkeni kimaltavaan lumeen

ja etsin Sinua, 

pimeydestä valoa, valoa 

ikuista.

Ikuinen taisteluni

Olen kohdannut lohikäärmeen 

ja taistellut sitä vastaan

terävimmällä miekalla
lyönyt sitä kurkkuun ja sydämeen
mutta se ei kuole,

se ei kuole koskaan.


Suljen silmäni

on helppo nukahtaa
orjantappuroihin,
veripisaroihin

unissa hetkeksi kipu katoaa,
               vaihtaa olomuotoaan,
  soluttautuu maailmaan
jossa todellisuus hämärtyy

            harhaksi


Olen pudonnut
syvälle mieleeni

yhä aneeminen toivo, elämän liekki,
kurottaa savuiseen ilmaan:

minä en ole  y k   s     i         n

Kuinka mahtava hyökyaalto kaukaa syvyyksistä 

silloin pyyhkäisee tyhjäksi 

elävän maan 

kukaan ei selviä -

kukaan ei selviä elossa 

mieleni vainoilta 

siksi olen aina niin yksin.

Olen pahoillani.

Maailmani loppu

Ruumiini

yhtä

avaruuden kanssa

sielu

hukkuu 

pimeyden syövereihin

haluaisin niin kovin rakastaa

mutta tuska on läsnä 

             jokaisessa 

onneni pisarassa.

Minä juon maljani 

     viimeiseen pisaraan

vuotakoon veri kuin makein viini

n i i n   p a l j o n   k i p u a .

Syvimmässä yksinäisyydessä voi kuulla enkelten kuolevan

niiden siipisulat

l

      e 

              i 

                      j 

              a 

      i  

                  l 

                                e 

                           v 

                                a 

                                          t

            läpi taivaan

ääneti

On vuoden pimein päivä

mutten enää odota

 loppua,

vaan

uutta aikaa.

Susi, sydämetön tappaja

Sinä haluat kahlita minut muottiisi,
kuristaa hitaasti
metallinkylmillä kettingeillä

   ja kysyt: "Miksi vihaat niin paljon,

Iso paha susi?"

Vain kuolema saisi sinut ymmärtämään. 

Tunne kipuni.

Tunne vereni 

huumaava lämpö, 

kun se valuu makena 

pitkin ihoani,

pitkin maata, 

pitkin käsivarsiasi 

         mistä se virtaa

     mistä se alkaa, 

jos minulla ei ole sydäntä? 

Kultainen sääntö

I

Sinunlaistesi takia

minä vihaan ihmisiä, 

niiden, jotka esittävät hyvää ystävää 

mutta nälvivät toisen sisimmän murusiksi 

ja pukevat lauseensa 

vitseiksi 

      vitseiksi?      vaikka kumpikaan ei edes naura?

ne lupaavat olevansa aina läsnä

          mutta eivät edes vilkaise samaan suuntaan

ne laittavat sinulle pehmeän sängyn valmiiksi, raikkaisiin lakanoihin 

ja toivottavat hyviä painajaisia 

II

Sinä sanot, ettei minulla ole oikeutta
vihata ketään, 

eikä minulla ole oikeutta väittää sinua vastaan, 

.ei.mitään.oikeutta.

sinä sanot, että on parempi jos heikompi ei puolustaudu isompaa kohtaan 

                  jotta isompi ymmärtäisi itse lopettaa 

ja sinä kohotat egoasi
ja minä saan taas turpiini

MITÄ?

minä en osaa rakastaa, 

minä olen

läpikotaisin

paha

niinhän sinä sanoit

y k s i

k a k s i

kolme

yksi

kaksi

yksi kaksi kolme neljä

yksikaksikolmeneljäviisikuusiseitsemänkahdeksanyhdeksänkymmenen.......!!!!!!!

JA SINÄ OLET VAIENNUT NIIN MONESTI.

SINÄ OLET ANTANUT ANTEEKSI NIIN MONTA KERTAA.

SINÄ JA VAIN SINÄ.

Tosiaanko?

III

Sinä luulet tietäväsi kaiken.

Sinä luulet tuntevasi minun helvettini.

Mutta sinä huusit tuskasta

ennen kuin astuit edes sisään.

Et tunne minua.

Ollenkaan.

Minä palan siellä

joka yö, 

joka päivä,

joka tunti,

joka minuutti,

joka sekunti

kärvennyn hitaasti huudan kiljun itken kunnes kyyneleitä ei enää ole

sitten vain jatkan huomiseen, samanlaiseen päivään,
samanlaiseen yöhön

IIII

Käännän toisen poskeni,

niin saan kaksi lyöntiä

(niiltä isommiltani)

Otan kiinni auttavasta kädestä

ja se heittää minut syvemmälle

(ne, joihin luotin)

Jos kaadun,

niin päältäni jyrätään

(ne, joita en edes tuntenut)

eikä kukaan pelasta minua sieltä.

Toisin kuin sinut.

Minäkin olen pelastanut sinut.

Kaivan itse itseni ylös.

Se on ainoa mahdollisuus.

IIII

Ja minulla ei ole oikeutta olla luottamatta ihmisiin? 

Minulla ei ole tarpeeksi syytä vihata? 

Tule, niin vedän sinut kädestä pitäen 

minun totuuteeni.

Senkään jälkeen

et tunne minua yhtään paremmin,

koska kaikesta huolimatta

se rakkauden määrä

sydämessäni

yllättää itsenikin

joka kerta,

vaikka sanon

kohtelevani ihmisiä

kuten ne kohtelevat minua,

rakastan niitä niin paljon enemmän.

Koska juuri SELLAINEN minä olen.

Sanaton.

kohtalolla ei ole minulle tarjottavana

kuin tyhjät, tyhjät kädet 

romahdan lumeen polvilleni

ja vaikerran tähdille:

          kumpa tietäisitte 

    kumpa tuntisitte 

                     kipuni

Tällaisina päivinä olen valmis lähtemään. 

verivanat, 

kuolemankatkuiset toiveet 

iholleni piirtyneinä,

         ummistan silmäni 

         kyyneleistä turvonneet

ja maailma on jään kylmää kristallia 

ympärilläni

ilman enkelten siipien havinaa, 

ilman rakkautta, joka minut sulattaa 

yksin.

Nevermore.

Tulkoon yö ja tulkoon päivä, 

                 kuutamo tai aurinko, 

jatkukoon ikuinen talvi tai jatkukoon kesä,

minun sydämeni ei lyö

on aina vain kylmempää

ja kylmempää

Se kuiskailee askeleissani,

kun kuljen valaisemattomilla poluilla,

se katselee uniani

ja jättää lasisen pinnan silmilleni,

hautaa minut käsivarsilleen,

suutelee huuliani

kun ne ovat siniset

eikä koskaan 

jätä minua yksin

ei koskaan,

vaikka haluaisin

Rakas Kuolema.

Laulu

yössä, jossa kukaan ei puhu

sateessa, jossa kukaan ei tanssi...

herään ajatukseen sinusta 

ja tunnen kuinka veri pakenee kasvoistani 

jos sydämesi ei enää jaksakaan

tämän maailman

surua

          en voi menettää sinuakin, 

kuoleman aamunkoitossa pidellä kylmenevää kättäsi

ja kuulla enkeleiden laulavan 

laulua, 

jota kukaan muu ei kuuntele

kuin sinä ja minä

ethän lipeä

sormieni lävitse

kuin timantti

meren pinnalla

ethän mene pois

ethän jätä minua tänne?

Can't wait to see you again

Olen valmis. 

Tuntemaan jokaisen kipeän luotisi. 

Syvällä, syvällä lihassani 

           baby 

ja ampumaan ne kaikki takaisin. suoraan   l ä v i t s e s i

näen lävitsesi

Ja sinä pelkäät olemassaoloani.

Mutta minä olen kaikkialla

                         tässä                                       ja tässä

tässä

                                                                           siellä

                               täällä

                                             ihan lähellä

                                                             lähempänä

                                                                              rinnallasi

ihollasi     

päälläsi

kauneimmissa fantasioissasi

pahimmissa painajaisissasi

mielessäsi

kenties yhä sydämessäsi?

Hihih.

Lähempänä kuin koskaan arvaatkaan.

Lataa pistoolisi ja 

ammu uudestaan,

en ole kuollut. 

Anna tulla, anna tulla, 

kuten uhkasit minua silloin. 

1 

2 3 4 5 6 

7 

8

9

AMMU.

(lehmä!)

Olet herättänyt uinuvan pedon. 

Kuule minut

se polttaa kylkiluideni sisäpuolella 

kuin taukoamaton kiirastuli, 

sydämen jano 

      kuljen yössä yksin

                seuraten unelmiani 

     niin kuin meri seuraa kuuta 

kun tähdet varisevat alas 

ja kosmiset maailmankaikkeudet
törmäävät toisiinsa

murto-osasekunneiksi, 

       minä haluan pudota syliisi 

                      ja ottaa sinut kiinni, 

                              *

jotta tiedät heti,

että se olen juuri minä,

joka on tuhat ja yksi yötä

rukoillut sydäntään repien

tähdenlentoja

tuomaan sinut luokseni

                    *

                                      *

                        *   *

                                                        *       *

*              *  
    *                  *      

*

missä olet?