Pokerinaama

Tiedän että vihaat minua
mutta et ole ensimmäinen      etkä viimeinen

miksi minun pitäisi olla tilanteesta hämilläni?

kun holven ovet aukeavat ja näet Kuningattaren

valtaistuimella, 

          sinä olet narri 

Pelataan erä. 

Hit or Miss.

Mikä mahtaakaan olla seuraava lyöntisi? Miss.

Minusta vähän vaikuttaa siltä, että   valttikorttisi    eivät    pelasta    sinua. 

Kukaan ei pelasta sinua.

Kun tuomiosi lausutaan,

se on

silmä silmästä,

hammas hampaasta

isku iskusta, viilto viillosta

jokaisesta kerrasta kun uhkailit minua

maksun aika

Pelaat aina samoilla korteilla, 

eihän se mitään jos ne olisivat hyvät 

              mutta sinä olet narri ristisolttusi kanssa 

ja minä olen patakuningatar 

Ässillä...

Oih, onko tuo sinun pokerinaamasi? 

Odotahan kun näet minun.

hit - hit - hit - hit - hit -  - -   -     -      - HIT.

Never Miss.

8

         d o e s   i t   h u r t ?

good.

but  i  don't  think  you  know  what  pain  is...

ei alkua eikä loppua

äärettömältä tuntuva syvälle lihaan uppoava

verenkierrossa kaikkialle leviävä

tunne

ilman taukoa karjua: "Ei   enempääääää........!!!!!"

ja sinä palat elävältä

minun
Helvetissäni

ikuisesti

maistat tämän veren,
teräksen ja hien

demoneitteni naurun 

muahahahahhaaahahaa hah ahahahhaha muaaahhahahaahhaahahahahaahah gahahahah hahah hahah hahhahahaaaa
this time

you will not survive

there 

is 

no 

way 

OUT

do you wanna play?

do you still wanna act like 

            a big bad daddy boss?

come & try to 

hurt me

tätä vastalausetta

sinä et unohda

Kuka pelkää nyt

Kultaseni.

Minä en pelkää sinua. 

Pelko ei heijaa silmissäni, 

          ei peilaudu askeleisiini 

                       ja petä jalkojani, 

minä en kaadu, en syöksy maahan nenälleni 

minä en heittäydy alapuolellesi 

Ei koskaan enää.

Olet käyttänyt aseesi 

ja sillä ei ole vaikutusta minuun, 

se hipaisee ihoani mutta ei edes käännä katsettani 

se saa minut naurahtamaan  y h d e n  kerran

"etkö enää parempaan pysty?"

sinä ja sinun valtaisat lihaksesi eivät iske minua seinään 

Ei koskaan enää. 

Sinä ja sinun mahtaisa egosi eivät pelaa kieroja pelejä kanssani 

koska minä pelaan aivan eri sarjassa kuin sinä,

pelaan niiden tiimissä, 

jotka saavat äänesi särisemään 

ja ruumiisi tärisemään

kihisemään 

vapisemaan

pyörittelemään sormiasi

vispaamaan jalkojasi

hieman hermostuneesti nauramaan 

- ihan kuin olisit jotenkin ahdistunut kultaseni?

Ihan kuin esittäisit olevasi jotenkin onnellisempi 

mitä olet?

- -

Tunsit minut  y h d e n  kerran 

yhden niistä miljoonista eri variaatioista 

joka koki olonsa voimattomaksi 

mitättömäksi 

heikoksi

sellaiseksi, jota voi vähän uhkailla ja pelotella, puristaa ranteista kyyneleet 

"Ettei ketään sattuisi"

Ei koskaan enää.

Mukavaa, että sinäkin tiedät 

kuinka mehevä tunne on pitää toista vallassaan, 

mukavaa, että voimme jakaa saman tunteen 

tänään,

on niin ihana nähdä voitonriemusi karisevan kasvojeni edessä, 

kun vilkaisen sinua murto-osasekunnin ajan liian merkitsevästi 

hieman liian syvälle, pakottavasti 

kuin sanoen: "ei koskaan enää, kultaseni."

...

Ihan kuin sinua jotenkin pelottaisi?

..edes hiukan?

minä en muista ihmisen lämpöä

en muista miltä tuntuu, kun joku halaa niin kauan 

           että sydän alkaa sulaa 

annan sormieni vaeltaa käsivarrellani

jotta muistaisin. 

Tältäkö sinun ihosi mahtaisi tuntua 

jos olisit läsnä? en tiedä

kyyneleet virtaavat helminä 

pitkin poskiani 

jokainen kosketus on pelkkää unta

             tai sattuu 

kylmyys syö sieluani 

joka sekunti jotain kuolee,

enkä tunne mitään 

minä en tunne rakkautta

Kavereista

mun kaverit on jossain 

mä oon jossain 

         ja en missään 

ne juovat omenaviiniä ja istuvat kapakoissa ja tanssivat klubeilla  

ja niillä on niin hauskaa ha ha hauskaa 

niillä on kaljatölkit ja sutinaa ja ne ei muista 

minua 

kukaan ei kaipaa minua 

muistan ajan, kun lepäsin niiden syleilyissä ja halusin itkeä 

                 sydämeni ulos 

ja suutelin niistä jokaikistä 

ne rakastivat minua ja minä niitä, 

kun pulloissa oli vielä pohjat jäljellä 

..mutta eihän sitä muuten... 

ja kerta toisensa jälkeen löysi itsensä

maailman laidalta

aina samana h-hetkenä:

hirttäydynkö vai hukuttaudunko?

eikä kukaan kaivannut sinua,

kukaan ei huutanut perään

kun putosin niiden silmien edessä

krokotiilien kitaan

ha ha hauskaa

en ole enää kuten ne 

en koskaan ollut kuten ne

                enkä edes kaipaa

________

minä en ole siellä enkä täällä 

te näette minut jossain silloin tällöin,

muistatte ehkä nimeni 

mutta ette tunne minua 

ollenkaan

________

Mielten murskaaja

On olemassa asioita 

niin mahtavan mustia asioita 

joista sinulla ei ole minkäänlaista kuvaa 

sellaisista asioista minä synnyin, 

sellaisissa kasvoin, sellaisissa elän ja hengitän 

juuri nyt 

ihmiset kutsuvat minua hulluksi ja nauravat 

eivätkä he tiedä ollenkaan 

             kuinka oikeaan he osuvat 

minun hulluuteni osaa olla myös kaunista ja rauhallista
värähtämätön veden kalvo, täydellisen miellyttävä, neutraali 


mutta jos katsot tarkasti
jokainen solu minussa
enteilee myrskyä

hirmymyrskyä 

sinä haluat satuttaa, sinä haluat järkyttää 

s i s ä i s t ä   t a s a p a i n o a n i 

niin pahoilla katseilla, teoilla, sanoilla

jotta saisit minut paljastamaan korttini

ja voisit viedä voiton

kotiisi

mutta juju on siinä, että tasapainoa ei ole koskaan ollutkaan

ne mustat asiat omistavat minut
ne ovat kietoneet kätensä ympärilleni halaten 
ne tuijottavat sinua järkähtämättä

rekisteröivät jokaisen liikahduksesi, tulkitsevat jokaisen mikroilmeesi,

ottavat huomioon jokaisen tilaisuutesi

ja minä voin ennakoida

millin tarkasti

seuraavan liikkeesi

ja hymyilen vain

täysin neutraalisti

kun sinun "mastermindisi" murskautuu minun nenäni alla

motherf**ker :)

Ääretön mieli

minä olen sinua vahvempi
tuhat ja sata kertaa

        miljardi ja miljoona kertaa

                  biljoona

                          ja ääretön


tuosta valosta ei näe minun sisälleni
kuin syvän, päättömän kuilun pimeään
ja sieltä ei ole paluuta


Luuletko sinä 

luuletko sinä tosiaan
että pelkään sinua

       että pelkäsin sinua 

vaikka paiskasit minut vasten seinää ?


kun sinun sisimpääsi huutaa,
kaikuu huuto takaisin
on vain tyhjä loukku valot sammutettuina

ajattelemattomuus, älyttömyys 

mutta kun minun sisimpääni huutaa,
sieltä joku vastaa
ja se joku ei ole se Minä
        jonka tunnet

Minä en ole mitään

Sälekaihdin-kalterit minun ja ulkomaailman välissä,

ympärilläni mustan aukon laajuinen tyhjyys

joka imee kaiken valon nieluunsa

tukahduttaen,

tappaen sen.

Ihmiset eivät enää herätä kiinnostustani 

kaduilla kipittelee ohuita glitternaisia, toistensa peilikuvia 

ja lady gagoja 

ja miehiä mäyräkoirat kädessä, 

kaikkialla 

samannäköisiä ihmisiä joiden suurin ongelma on 

pukeako päälle harmaa vai astetta harmaampi paita. 

Laahaan itseäni eteenpäin

ja mietin

mitä vittua teen täällä

tällä paikkakunnalla

tässä maassa

kylmässä Pohjolassa

tässä helvetin maanosassa

koko maapallolla

koko linnunradalla,

Auringon kiertolaisena

atomihiukkastakin merkityksettömämpänä juttuna,

joka on elänyt ehkä juuri ja juuri 7100 päivää,

kun on olemassa niin valtavia asioita,

etteivät minun aivoni sitä kykene koskaan sisäistämään,

kuten maailmankaikkeus.

Se on loputon

                    ääretön

     reunaton

                                   pohjaton 

aina oleva 

aina ikuinen

jumalhahmoinen

...joten miksi kukaan piittaisi tippaakaan

minusta

tai jostakin tarpeestani

tulla noudetuksi

tästä mustasta aukosta

Sulostuttavan myrkyllinen vihani

Olen ollut jo aivan älyttömän armollinen. 

Antanut anteeksi 

       uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan........

klik klik

Tässä

pakokauhun keskipisteessä 

mieli vakautuu hiljalleen tyynenrauhalliseksi 

muahahaha

te kuolette

kuin rotat, 

koska hylkäsitte laivan.

*

Rakastan unia, 

niitä, joissa

olet vierelläni, 

vaikka tuntemattomat vedet kutsuvat 

astumaan aina vain 

lähemmäs 

reunaa

ripset jääkiteissä, rinnassa kaliseva sydän 

kun painun kohti pohjaa 

tänä violettina yönä 

minä kuolen sinun syleilyysi, 

ja valonpisarat tihkuvat silmistäsi 

ja ajattelen: 

                               rakastat minua sittenkin, 

             enkelini.

En pakene, mutta piiloon pääsen.

Ne haluavat minut.

Laihaa maitokahvia pienessä, valkoisessa kupissa.
Vatkaan lusikalla pilviä.

Ihmisillä on ryppyiset kasvot,
ihoissa on poimuja, mustapäitä ja laajenneita huokosia,
silmät eivät edes loista kauniisti, niitä peittävät verisuonet
jotka repeilevät

ja kun ne puhuvat,
ne paljastavat kellastuneet hampaansa
joiden välissä roikkuu eilistä kalkkunaa

Minä tiedän.

niiden puhe on seittiä.
Ne haluavat minut
tiukkaan puristavaan otteeseensa,
ne tahtovat
manipuloida, leikkiä piilomerkityksillä,
tunkea ahtaaseen muottiin joka on juuri ja juuri
pikkurillini levyinen

         mutta seitti on näkyvää
           ja minä en ole hyönteinen.


Olen aina tiennyt, etten kuulu tänne. 
Viime aikoina olen vain alkanut epäillä, 
etten ole ihminen ollenkaan.


Kun näen kaiken.

Miten harkitusti ne punovat sanoista kuvioita
                      - ja silti hieman liian harkitsemattomasti. Mutta vain hieman. 

Ihminen janoaa vain voittoa ja valtaa.

Ne luulevat voivansa yllättää,
selättää minut
jonakin heikkona hetkenä,
paljastaa salaisuuteni,
reväyttää auki komeroitteni ovet
kun sitä vähiten osaan odottaa,

mutta minä olen siellä
valmiina
ihan vain niitä varten.
Kahvikin on jo tulossa. 

Eikä kukaan oikeasti
löydä minua mistään.