Sielun peileistä

harhailen päivästä toiseen 

kuin eksynyt, 

elämäni on vain päivää 

koska öistä ei puhuta 

ihmiset toistavat: "Sinä olet aina niin iloinen." 

ja joka kerta 

ne kasvattavat kiinanmuuria  

ylläni 

eikä kukaan saa koskaan tietää, 

kukaan ei koskaan näe, 

          mikä avaruuden autio, pimeä sisin 

sen alla odottaa 

hyljeksittynä 

ja psykiatrit määräävät lääkkeitä, 

erilaisia valkoisia nappeja,

pyörittelen pulloja käsissäni ja yritän 

jaksaa 

mennä kouluun kahdeksi tunniksi 

ja minä olen aina iloinen 

nauran 

silmät kyynelissä 

elämäni on vain päivää, 

mutta päivät mustia kuin yö 

ja öisin 

en tunne olevani elossa 

Korppikotkat

Miksi heikkoina päivinä olemme aina yksin?

Veitsi.

Minä hetkenä hyvänsä 

ovi voi aueta, 

pohdin osaavatko ne arvata 

missä lymyilen, hymyilen 

                 kuoleman kylmää hymyäni. 

Ne etsivät ja vaanivat, 

haistavat vereni, 

ne ovat tulleet hakemaan 

heikkoa mieltäni 

ja kiertävät ympyrää, 

kunnes 

iskevät.

Ajatukset tekevät sairaaksi, 

vapisen horkassa 

silmät levällään 

jos hetkeksi 

katseeni välttää, 

ne vievät kaiken 

mitä jäljellä on.

Nallekarhuista

Kun olin pieni,

odotin joka päivä
Herra Kuolemaa
minua hakemaan.

Kun ystäväni leikkivät pihalla
nallekarhuillaan,

istuin yksin pimeässä
ja odotin

ja odotin.

Eikä hän tullut.

Painajaiseni pursuivat
laavavyöryjä, hirmumyrskyjä,
avaruudesta saapuvia asteroideja
              jotka törmäsivät maapalloon,
ja ydinsotia,
              loputtomien vaaleanpunaisten atomipommien
                               polttavaa talvea

ja pelkäsin kuin eläin,

kunnes niistä tuli ainoita asioita
joita toivoin syntymäpäivälahjaksi.

Olemattomista ongelmista

Haluatko tuntea olevasi erityinen?

Tule lähemmäs,

niin näytän sinulle
mitä tuska saa aikaan,
avaan portit pimeyteen
suljen sinut sisään

vielä vähän kovempaa, vielä vähän syvemmälle
kerro, raukka, miltä se tuntuu 
                               kun jokin todella repii mielesi hajalle
                 ja värisen kuin liekki nautinnosta

erityiskohtelua 

ihan vain minun omalle rassukalleni

kun olet maassa, 
olen täällä
telkeämässä sinut sinne

kun eksyt, 
olen täällä
pettämässä luottamuksesi

ja kun sinuun sattuu, 
olen täällä
ojentamassa veistä


ääliö.

Mustan meren laulut

"Such a deep deep Perdition,

My sweet sweet Depression."

Muistatko vielä

miltä se tuntuu,

kun puuduttavan kylmä vesi

ryöpsähtää päälle

kiskoo hiuksista mukanaan

pohjalle saakka, suolaiseen ytimeen

.

.

on päästävä pintaan

.

.

laahustat asfaltilla värit kadonneena silmistäsi

tai unohdut sänkyyn makaamaan kunnes päivä on mennyt

ja seuraava, ja seuraava

musta päivä

mustat verhot

musta kahvi

lämpö

katoaa

rinnasta

.

on päästävä pintaan

.

.

kunnes ei enää

jaksa taistella

.

ja kuulee

mustan meren laulun,

kauneimman

.

.

varpaita

polvia

lanteita

napaa

olkapäitä

kaulaa

leukaa

päälakea

myöten

kokonaan

veden varassa

eikä halua enää pois.

"Me."

shh.



         Kaukaisuudessa

äänesi

 ...jossain

Sydän tulessa

valelen tiiliseiniä sormenpäilläni
etsin sinua kaikkialta

puut horrostavat valkoisessa huurteessa 

kuu tihkuu jäisiä pisaroita 

              haljenneelle iholleni

                             tip

                                   tip

puuduttaa minut 

tuudittaa

uneen

rakas

rakas

Rakas?

__________________________________________________________________________

Tämä voisi olla meidän valtakuntamme, 

Nämä voisivat olla meidän hetkiämme ikuisuudessa 

Meidän luomamme maailma.

__________________________________________________________________________

Nainen villakangastakissa 

silmät yhtä siniset kuin enkeleillä taivaassa 

sataa lunta auringon alla

pehmeää, 

hiuksesi 

vasten huuliani

mutta niin jäätävän kylmää 

ilman sinua

***

kuolettavan kylmä

***

and just me.

+ - 0

Kyyneleeni kailottavat oodia Masennukselle 

sinipunaiselle ystävälleni alakerrassa, paholaiselle silkkifrakissa 

yritän olla hiljaa

                       ..hiljaa mielessäni

rukoilla ettei kukaan tajua 

toivoa ettei kukaan kiinnitä minuun sen suurempaa huomiota 

                vaan he kääntäisivät selkänsä ja juoksisivat 

suojella itseäni vanhoilta kauhun kasvoilta 

samoilta matemaattisilta kaavoilta, jotka palaavat aina samaan lopputulokseen:  

.i.k.u.i.s.u.u.s.

.yksin.

-plusmiinus nolla-

"I was not born to live alone.

I must have someone with me

and in loving and being loved,

I could be happy."

- Anne Lister

minä en halua elää näin  

minä tarvitsen 

...minulla ei ole 

Lapsena

sanat, joiden pitäisi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, 

                             leikkaavatkin pehmeän 

aivomassan 

kuin luodit

"kukaan ei rakasta sinua."

-

järkytys lamaannuttaa lihakset 

ja lasi on liian painava pysymään kädessäni 

        hellitän otteen 

hidastettuna 

se kieppuu ilmassa ympäri 

kuin hyvin korkealta putoava ihmisruumis 

ja paiskautuu lattiaan 

räjähtäen 

sirpaleiksi 

tuho on lopullinen 

ja särö syvä 

romahdan polvilleni tulvivan verilammikon eteen ja ajattelen:

Kuinka heikko olenkaan aina ollut,

aivoni suodattivat kaiken disinformaation tärkeäksi aineeksi 

psyykeni kehityksessä ja rakensivat rikkinäisen ihmisolennon.

Minä olen hajonnut lasi.

Minä olen 

Minä olen            

hajonnut

Minä olen

             Minä olen 

Minä olen

          hajonnut       

Jossain vaiheessa 

terapiaa

lapsi kyseenalaistaa ajattelutapansa. 

Minä olen hajonnut lasi.

Minä olen ?

Minä olen            

hajonnut

Minä olen

             Olenko ?

Minä olen

       hajonnut       

Kerran minä hajosin, 

mutta olen korjannut itseäni vuosikaudet 

               vahvistanut mieleni 

     pommisuojaksi

ja on minun vuoroni 

ampua hopeisia luoteja, ydinohjuksia

tappavia sanoja, jotta 

jonain päivänä

näet

mitä

sait

aikaan

.

.

.

Come on Baby

Tie pakoon



                                                  Unelmoida 
                                        sinut 

Pariisin kaduilla
maidonvaaleana kuningattarena
siniset silmät, punaiset huulet


suudellaan Saharan sateessa
Pohjoisnavan tropiikissa

älä pelkää

täältä ei ole toista pakotietä

huoneessa 

vain sinä ja minä, 

ja muuta maailmaa 

ei ole olemassa 

nyt

päästä irti

tiedän että haluat sitä

riisu mielesi periaatteista 

ylpeyksistä, säännöistä ja rooleista 

                              pelataan 

                                       aivan uutta peliä 

missä jokaöiset 

unet, painajaiset ja fantasiat 

heräävät eloon 

kun vapautat itsesi 

ja näytät salatun puolesi 

we can

 f

          l

                    y

23:46

Avarassa huoneessa
sydän kumahtelee tyhjyyttään


Menneisyyden haamut
seinillä kirkuu keltaista kauhuaan,
           potkin alas varjoja
      ja kiroan niiden nimiä
                       kuin ne olisivat piruja
                                 World Trade Centerin katolla

I was here.

ilman   r e a l i t e e t t i e n   ja   f a n t a s i o i d e n   rajoja


Sisimmässäni pelkään,
olen pieni lintu
silmät suurina kyyneleistä

häkissä


yksinäisyyden vanki
               odottamassa ihmettä

rakastaan, kun kukaan ei rakasta

ja kuolemaa,
vaikka elämä on kauneinta mitä tiedän

Olla

                     minussa on jotain   

minussa on jotain 

              mitä ei unohda

kallioita repivä, tyrskyjä nostattava voima 

joka kääntää katseet ja saa mielet muistamaan 

sen mitä joskus oli 

se mitä joskus olin 

                               olen nyt 

yhä

mieli muuttuu, kasvot muuttuvat 

silmät vaihtavat väriään vihreästä turkoosiin ja yönsiniseen 

mutta kun seison aloillani ja katson sinua 

murto-osasekunnin 

käsität

etten olen 

kukaan muu 

tiesin jo hyvin varhain

että minulla on suuri tarkoitus

olla olemassa

sitä ei huomaa päältäpäin

kuinka paljon minä kerran halusin kuolla 

sen ymmärtää vain pienistä vihjeistä ympäri kehoa 

ja mielen hajanaisista sirpaleista 

                             r e vi t y  i ll ä    sivuilla 

re v it  y il lä   koivunrungoilla 

revittynä 

mutta sen huomaa

kuinka tarkoitettu olenkaan elämään

tässä

ja tässä

                        täällä

ja muuttamaan

kaiken