välähdyksiä
silmänkantamattomasta pimeydestä
valot jäävät taakse
ulkopuolella on tappavan
vaarallista, jääkylmää,
kun suutelemme auton takapenkillä
ja sydämeni on niin repaleinen,
etten saa palaa kurkusta alas
polttaa
liekkisi vellovat kielen päällä, villieläimet
jättävät jälkiään virheettömään ihoon,
pelon loputon kita
ketä me petämme?
petämme vain itseämme
ja kipu on niin voimakasta, että se alkaa tuntua harhalta
myrkyllisiä rakkauden sanoja
suussani, sormissa,
morfiinia suonissa
voi niitä ihania
nuoruuden rakkauksia
polttomerkkejä lapaluissa,
veitsiä, verta, arpia,
yhä vatsassa kivistäviä kipulääkkeitä
ja suurin lääkepurkki täynnä erivärisiä pillereitä
"pahan päivän varalle"
sinun takiasi
sinun takiasi,
kultarakas,
minä olin valmis
kuolemaan
nyt katson samaa mustaa järvimaisemaa
ja ajattelen: onneksi en uhrannut henkeäni yhden paskiaisen takia
mutta en osaa unohtaa,
sillä sen nimen kaiku kantaa
silmänkantamattomaan pimeään
ja flashbackit valaisevat
sen kaiken
koko rumuudessaan
se, minkä silloin kielsin,
nyt sattuu
sattuu
kuin kaunis trauma