Flashback

kirveleviä muistoja,
välähdyksiä 
silmänkantamattomasta pimeydestä

valot jäävät taakse

ulkopuolella on tappavan
vaarallista, jääkylmää,
kun suutelemme auton takapenkillä
ja sydämeni on niin repaleinen,
etten saa palaa kurkusta alas

polttaa

liekkisi vellovat kielen päällä, villieläimet 

jättävät jälkiään virheettömään ihoon,

pelon loputon kita  

ketä me petämme?

petämme vain itseämme 

ja kipu on niin voimakasta, että se alkaa tuntua harhalta 

myrkyllisiä rakkauden sanoja 

suussani, sormissa, 

morfiinia suonissa 

voi niitä ihania 

nuoruuden rakkauksia 

polttomerkkejä lapaluissa,

veitsiä, verta, arpia,

yhä vatsassa kivistäviä kipulääkkeitä

ja suurin lääkepurkki täynnä erivärisiä pillereitä 

"pahan päivän varalle" 

sinun takiasi

sinun takiasi,

kultarakas, 

minä olin valmis

kuolemaan

nyt katson samaa mustaa järvimaisemaa 

ja ajattelen: onneksi en uhrannut henkeäni yhden paskiaisen takia 

mutta en osaa unohtaa, 

sillä sen nimen kaiku kantaa 

silmänkantamattomaan pimeään

ja flashbackit valaisevat  

sen kaiken 

koko rumuudessaan 

se, minkä silloin kielsin, 

nyt sattuu 

sattuu 

kuin kaunis trauma 

Muistatko, kuka olen?

Miksi sinä vihaat minua? 
Mitä olen sinulle tehnyt? 

Katso meitä nyt.

Katsohan vielä pikkaisen tarkemmin.


Näetkö sinäkin pojan talven kylmyydessä,
alkoholin lämmössä, hengityksen huurussa
pikkuveljensä kanssa kaksin
laihat sormet
toisissaan kiinni,
murenevat kiteinä kovaan lumeen,

Koska sinä et rakastanut heitä,
                et ikinä vastannut heidän sanohinsa.

Tiedänhän minä

Isä jumala on julma,

hän piiskaa 

ja lyö 

ja lyö uudestaan,

jos vielä nouset

tai vaikka et nousisi,

uudestaan  ja uudestaan  ja uudestaan  ja uudestaan...

karistaa kyyneleet poskilta

Minä juoksen henki hieverissä,

veri kuivuneena kasvoille ja ranteille 

haavoista, joita kukaan ei voi parantaa. 

Mutta olen sentään hengissä,

juuri

ja

juuri

Sinun sydämesi on kuollut,

vaikka ehkä joskus yritit tuntea;

se on jäätynyt ja turtunut

eikä mikään muu

anna sinulle enää mielihyvää

kuin maailma,

jossa makea viina solisten virtaa,

olut juoksee ja sidukka tuoksuu

ja suloiset tölkit

helisevät kuin sinikellot

onnen sa löydat

vertaamattoman

Oi, tämä paratiisi

Oi, ihana Äiti maa

-

miksi otat hänet turvaan suojiisi,

kun meidän sydämemme

vielä sykkivät

ja valitset hänen sijastaan

meidät

kuolemaan todellisuuden kylmyyteen,

isämme silmien loputtomaan raivoon

tietämättä edes

miksi

MIKSI?

Kerran me olimme vain lapsia, jotka juoksivat niityllä etsien ahomansikoita, 

ja meillä oli isä, joka joi - ja äiti, joka vaikeni,

ja he unohtivat meidän nimemme, eivätkä muistaneet että olimme vain lapsia, kunnes emme enää olleetkaan.

Usko ihmisiin menehtyy

Sanotaan, että keltainen on hullun ihmisen väri. 

Minä olen maalannut seinät, lattiat, ovet ja ikkunat 

niin hullun pirteäksi keltaiseksi, 

esitämme, että talossani 

paistaa aina 

aurinko. 

Turpiini taas saan 

se iskee pinnalle maan,

taivaasta alas 

täältä tulee valas. 

Vieläkö yksi kerta, 

kun ei tule edes verta? 

Antakaa jo olla: 

ei kestä enää polla. 

Sinäkin Brutukseni.

Kukaan ei löydä minua 

kun piiloudun oman pääni sisään 

pienenpieneen ulottuvuuteeni 

ja jään vangiksi 

           ajatuksieni kehään:

piiri pieni pyörii, 

tunteet siinä hyörii 

nyrkki sanoo soo soo soo, 

kengän kannat koo koo kuole!

ja minähän kuolen

_______________________________________________ ____ ___ __ _ .

Pian on vain minä ja talo, jossa yksinäisyyteen sekoan. 

I want you here, forever stay

Mahdollisuuksien tähtitaivas

avautuu edessäni,

mutta seison linnunradalla yksin 

pelosta suljen silmät tiukasti kiinni

ja nojaan taaksepäin

 suurimpaan tyhjyyteen

menettäen kaiken

tasapainon

kukaan ei voi

pelastaa sieluani eksymästä,

kun otan riskin.

v         a l    o      p i      s  t e    i    t    ä

kaukaa jostain

kurkotan kohti tähtiä

mutta ne eivät kuule, näe,

olen yhtenäinen yön kanssa

aamusta aamuun

vuosi vuoden perään,

sen valtava suu on nielaissut

onnen

vereni, kyyneleeni katoavat

kiviplaaneettojen tomuun

ja huudan:

Onko kaikella jokin tarkoitus?

koska jos ei,

niin mitä järkeä

tässä elämässä on

Patakuningatar

Sinä silität tatuointia ihossani 

kysyen mitä se symboloi,

ja minä sanon: 

kauempaa se näyttää sydämeltä, 

mutta todellisuudessa se on vain

musta 

pelimerkki 

enkä minä tunne mitään 

vain merkityksettömiä sanoja, 

turhia katseita, 

suudelmia 

                       kaukana sieltä 

                                  missä sydämeni lyö 

kaikki huoneessa voivat aistia mustan aineen, 

se tulvii silmistäni, keuhkoistani ja se tarttuu 

kaikkeen, mihin kosken 

                     vaarallisia kosketuksia

olkapäillä,

                   niskassa,

      huulilla

ja taas huulilla,

minä tiedän herkän 

pisteesi

ja se tekee sinut hulluksi,

saa janoamaan 

lisää ja lisää

ja lisää

...

Eikö sinua pelota 

törmätä johonkin niin hurmaavaan,

jota voit ensi hetkestä lähtien kutsua 

elämäsi kauneimmaksi asiaksi,

jos olen jo varoittanut 

pedoista 

sisälläni 

you must be already dead

Läpi seitsemän meren

Rikki, 

          vasten 

                               kiviä, 

                               kallioita 

suuret unelmat 

kariutuvat

ja painajaisten ikuinen päivä  

murskaa toivonrippeet

piilotan meren pohjaan aarrearkun, 

elävän, hauraan sydämeni

Minulla on tarinoita siitä, miten olen selvinnyt. Minulla on syyni, miksi helvetti tuntuu kodilta ja pimeänkin tullessa peitän timanttikoruilla ranteeni.  

en ole koskaan löytänyt, 

en ole koskaan tiennyt 

ketä etsiä, 

mutta ymmärrän, 

ettei hän ole täällä

 

hän ei ole täällä 

hänen olisikin löydettävä minut

~ LAMENT ~ Hirvittävää kirjoitettua

kipua

lähellä keuhkoja, maksaa, vatsalaukkua 

hivuttautumassa ylemmäs, painaen ruokatorvea 

saaden minut oksentamaan ja oksentamaan niin paljon 

ulos 

myrkkyä, 

nimesi kellertävää toksiinia. 

ystävyys - petos - murha    kaikki samalla hauraalla nuoralla

tanssimassa upeasti.

ihanat lempeät julmat sanat.

olut

konjakki

rommi

viina

vatsaneste

...ja kuoleman makea likööri minut pelastaaaa yksinäisyyyydeltä kauniiltaaa...

la lala lalaaalaa lal alaa laaa

*

kaadun vasten asfalttia

naisen silhuetti pienessä mielessä

ja sillä on seksikkäät,

janoavat silmät

ja minulla on tyhjä sydän

joka ei täyty kuin siitä

katseesta

mutta kaikki

k

a

t

o

a

a

Siivettömät

tiedän 100%  

kuinka käyttäytyä 

valloittaa sydämiä, mieliä 

kuiskutella imelästi, kumartaa, suudella kämmenelle 

imen iholleni välähteleviä silmiä, 

pitkiä, ihailevia katseita 

kuin hunaja kärpäsiä

mutta vain kärpäsiä

ne kiehnäävät ja surraavat ympäri juhlasalia 

uskovat olevansa jotain arvokasta

säihkyvissä sanoissani, 

eivätkä ne puhu takaisin 

vaan jäävät pyörimään 

paskaan 

enkä minä koskaan tiedä

tuntevatko ne edes

mitään

ja jään yksin 

emotionaaliseen 

todellisuuteeni 

oksettaa

olen tuhlannut kaiken kauniin kuin halvan viinin,

en saa keneltäkään sitä mitä tarvitsen

ja kun lähden pois,

kävelen takaisin pimeään kotiini                

rakkaudettomuuden kuiluun          

suutelemaan kuolemaa 

sen kylmille huulille,

kärpäset sanovat minulle:

"Olet repinyt irti minun siipeni."

Musta meri

Vajota rakkaudettomuuden
pohjattomaan massaan
tykinkuula
kettingillä nilkassa

     k
         u
    p
      l
   a
        t

          n
       o
       u
         s
     e
           v
      a
      t

    p
   in
taan

räjähtäen:
                       Älä 
                mene! 

Pelkkää pimeää 

ylös alas oikealle vasemmalle

kunnes lopullisesti kadottaa suunnan 

ihanan turvallinen turvattomuuden tunne

yksinäisyys

joka vain

jatkuu

ja 

                                              j

                                           a

                                        t

                                    k

                                u

                           u

                                                m

                                             u

                                          s

                                       t

                                   u 

                               u

                            t

                        e

                    e

               n

- - -

Mutta vain harva tietää, 

               syvällä siellä onkin pohja, 

joka lämpimänä 

tarraa ruumiiseen kiinni 

ja lempeästi peittelee sen saveen 

          kuiskutellen: 

                                Tätähän sinä halusit, kulta. 

Minäkin haluan elää oikeasti

minä haluan elää 

minä haluan elää 

ihan oikeassa 

kodissa, 

jossa on vihreät verhot 

ja mahongin tummat parketit, 

yltympäriinsä satoja kukkivia kukkia, 

ruukkuja, kiinalaista posliinia 

ja syvän tummanpunaisia ruusuja, 

joita kannan kotiini kullalle 

minä haluan rakastaa 

kuin viimeistä päivää, sivellä hänen hiuksillaan 

kasvoni ja maustaa ne suolalla, 

ajelehtia laineilla 

napa kohti lammaspilviä, 

vetää rinta täyteen ilmaa, 

puhaltaa ulos 

kaikki, 

upota 

viileään 

kirkkauteen 

ja nousta ylös 

uudestaan 

kuin 

aurinko

jonain päivänä

kukaan ei sano minulle:    et ansaitse sitä, 

                      et ansaitse olla onnellinen,

etkä voi vaatia keneltäkään ymmärrystä,

                              et saa ilmaista tunteitasi,

         eikä kukaan halua sinua             

koska olet    

sinä

sillä minä

itken

ja nauran

ja hymyilen

tunnen

kuulen

haistan

maistan

näen

hengitän

vereni kohisee

ja sydämeni lyö

tu tum

aivan kuten kaikilla muillakin

Rakkaudesta

isku kummallekin puolelle
lyödä lisää lyötyä - hakata lisää - uudelleen ja uudelleen

sinun jumalasi vihaa minua koko sydämestään

isä, isä     ei

mutta kukaan ei enää
viillä poskiani auki
           jotta näyttäisi siltä
                      kuin   h y m y i l i s i n

minulla on oikeus tuntea

minäkin olen huonolla tuulella joskus

ja minä aion rakastaa kuin hullu,

rakastaa          

rakastaa    

rakastaa

vaikka lojun asfaltilla 

liha revittynä

murskattujen luiden ympäriltä

ja sydämeni on   kuollut    kuollut kuollut

eikä kukaan rakasta

minua

takaisin

en menetä

ainoaa lahjaani

pahinta kiroustani,

taitoani tuntea

vaikka minut tapettaisiin siksi

Koti

hehtaarien mustikkametsä avaa mullantuoksuisen sylinsä
ja loputtoman korkeat kuuset ojentuvat kohti minua,
oksat raapaisevat poskiani
ja sammal upottaa
allani

                    taivas huutaa perään

                                         mutta enää en käännä katsettani     pois 

on unen utuinen hetki, 

kun löydän itseni 

kellumasta kevyenä savenpehmeässä vedessä 

kuin syntymätön lapsi

kaikkien tyhjien todellisuuksien alla 

minun omassa maailmassani

tummat veripisarat

putoilevat iholta

kuin 

kypsät

karpalot

                                olen vapaa

missä sinä olet?

Hyvästi rakkaus

timanttia ja terästä, huulet punattu verellä, mustaa ja valkoista
läpäisemätön kerros välinpitämättömyyttä, vihaa; 

puen sen upeimmaksi, perfektionistisen täydelliseksi pakkaukseksi 

tänä iltana
Freud ei ole täällä,
enkä minä enää selvitä
mielesi sokkeloita,
pohdi syitä

                      miksi 

revit minut hajalle

ja sitten et enää halua minua                     koska         olen hajalla 

kenelle sinä nyt voit puhua, kulta? 

se mikä kaiken kestää 

kuolee 

harkitsemattomana 

tapponasi

eikä Freudkaan ole täällä, 

hän on kuollut jo                            

yliannostukseen                                        

en tunne enää mitään, 

minä vain hymyilen, olen kaunis, kauniimpi, kaunein 

koko maailmassa, ajattelen vain yhtä asiaa, jota tarvitsen enemmän kuin ketään; 

morfiinia, 

rakas