Kun joutsenet avaavat siipensä

joskus toivon,
että näkisitte minut nyt
kaikkien näiden vuosien jälkeen,


tietäisittepä

miten se säälittävä ruma ankanpoikanen, poskillaan harmaat sadepisarat
             on viimein oppinut lentämään!

ja vaikka kerran tuhositte minut kokonaan
paiskasitte syvälle kiviseen maahan, verensekaisiin ajatuksiin,
                           nuolemaan vuotavia haavojani yksin,

olen löytänyt sirpaleiden seasta
uuden taivaan

kuka olisi uskonut

- -

Yksinäisyyteni on ollut raskas taival,
mutta ilman sitä
en ehkä osaisi arvostaa niin paljon
            tätä rakkautta.

Luomistyö

tunnen itseni kuin kaukaisen unen
         
                       alan unohtaa

             mitä                       

olen  

rinnallasi

hengitys vaeltaa

kevyenä kuin höyhen  

     etsin

tutkin

       jumaloin

ihosi aarrekarttaa

ja kerron kuinka äärimmilläni rakastan

                                              

minä en halua muistaa elämästäni muuta kuin sinut, kun 

hymyilet

avaat ikkunalta mustat verhot ja aamuaurinko tulvii huoneeseen,

minä siristän silmiäni aivan kuin näkisin sen

ensi kertaa

          ja ehkä näenkin

kuiskaat:

"Tänään,

yhdessä luomme sinusta

uuden ja onnellisen."

ja minä uskon sinuun

Ikuisen talven maa

pakkanen piirtää sydämiä ikkunaan
sinertävät suonet ranteissa
odotan tuloasi
      kuin kauneinta kevättä
tarvitsen sinua aivan kamalasti

seinien sisällä tukahdettu tunne, tiukasti pakattu
revin alas tapetit
ja kiljun,
kiljun

          olen täällä, älä unohda minua - -

olen pieni
olen pienempi
olen pienin


katosta roikkuu kaksi lamppua
pöydällä peili ja seitsemän kirjaa
tuossa on vanha punainen Raamattuni
ja pölyä
makaan viileällä lattialla
      nähden kaiken sen        (näkemättä mitään)
putoan sisään
      kaatunut vesilasi
                  pilleripurkki
                                    verta...

tarvitsen sinua liikaa

olet kevät

minun on kylmä tässä
pakkanen piirtää ikkunaan yksinäisiä sydämiä
pakkanen saa ihoni sinertämään
talvi lähettää linnut etelään
talvi pukee puut valkoiseen
talvi - -
tämä talvi
   tappaa minut

Totuus julmasta rakkaudesta

katso minua rakastuneena,
     katso kun lennän
           kohoan korkeammalle
                    aina vain korkeammalle
        hivon pilviä, auringonsäteitä

lennän

tiedän. sinä olet kaikki.

     mutta minuun sattuu, koska  

sinä et osaa päättää et osaa olla sinä et ajattele

ja minä olen se joka tarvitsee selkeitä vastauksia ja ymmärrystä

ja joskus

haluan kuolla

sanoit itse ettet haluaisi olla minun sijassani,

vaikka sinä pitelet köysiä joissa roikun korkealla ilmassa...

makaan hangessa metsän pimeimmässä kohdassa

ja mietin miten rakastat minua

        ja mietin miten ihanaa olisikaan kuolla tähän

                  jotta avaisit silmäsi ja näkisit

kuinka minä todella olin se ainoa oikea

haluan, että tunnet tämän tuskan

jossa elän koko tämän ajan

       kun mietin

     miten rakastat sitä toista

ranteessani on ammottava haava, joka ei

lakkaa vuotamasta

toivon maatuvani lumen sekaan

toivon että epätoivo nielaisee minut viimeisen kerran

kysyn itseltäni:

     miksi ryhdyin tähän alunperinkään?

tyhmä tyhmä tyhmä!!! 

mutta jos rakkaus

tarttuu sinuun kauniina

kuin uusi aurinko,

kuinka pyristellä irti?

kuka haluaa päästää sen menemään?

Kerro minulle.

 

Kun eläimiä on kaksi, ne eivät enää pelkää niin paljon

Mieleni on musta kuin säkki uhrattavan päässä
täynnä kuoleman odotusta,

sulkeudun
pimeyteni julmimpaan syleilyyn, 
missä yö tappaa hauraan hengityksen
ja linnut juuttuvat öljyyn
          lakaten laulamasta lauluaan


En halua ottaa sinua mukaan tänne.

Mutta kämmenesi on hellä, ja silität niskaani
kuin olisin pieni eläin eksyksissä

Sinun silmissäsi loistaa ikuisuuden valo,
        se on rakkauden värinen ja
                    olen sitä etsinyt koko elämäni ajan

painat rehelliset kasvosi vasten minun kasvojani,
hymysi hipaisee syvään viillettyä sydäntäni kuin enkelin siipi,
hiljaa
alan uskoa
että minua voi sittenkin
todella rakastaa,

sanot:
"Minä en pelkää pimeää,
minä kuljen sinne sinun kanssasi."

Ihmisten edestä

piilossa
nukkuvan kaupungin keskellä
tunnit lipuvat sormien läpi

               toivon, että olet minun
       ikuisesti


me tanssimme koko yön liekeissä
sinä liikut           minä liikun
makeaa,
pehmeää
kun suutelet minua näin
silmät kiinni

sisälläni
linnut nousevat siivilleen
ja pimeys hälvenee
ja auringonsäteet kohoavat
         uhmaavien vuorten takaa kirkkaina, kultaisina
                    valaisten koko maailman


ja hymyilet,
meripihkasilmäinen tyttöni,

pidän sinua kädestä

10

Slowly,  
Mind full of peace
I count to ten
You should pray, wish & beg
I won't trigger my gun


- -

ympärillä  _rakkaat  ystäväni_  kiehnäävät kuin pikkupirut
        kuiskutellen viikon juoruja
                 naureskellen hampaat irvessä
nostellen kulmakarvoja kun ilmaannun paikalle
sulkien ulkopuolelle piiristä ja puhuen paskaa         minusta,
joka yritän
elää
elämääni

hankkikaa oma elämänne
älkääkä puuttuko minun

En ole tehnyt mitään väärää.

Tämä on kaunis varoitus 

älkää pelatko kanssani
rumia pelejä
koska muuten
sattuu


- -

Lentokyvystä

21:55
menetän järkeni
in this night of dying birds
     I will rise

Koko elämä musertuu
kasaan yhdellä pudotuksella.
Mikään ei saa minua nousemaan
tältä veren tahrimalta lattialta,
kun raajat vapisevat
alastomina
ja hengitän tuskissani
tuoksusi saastuttamaa ilmaa.
Tarvitsen sinua liikaa
ollakseni ilman.

Miksi et auta minua, vaikka käsi sydämellä niin lupasit?
                You can see me
                                    falling
                                               apart



Olipa kerran kaunis pieni prinsessa, joka halusi ainoana toiveenaan oppia lentämään. Niinpä hän ripusti kattoon köyden ja sitten lensi taivaaseen. Loppu.

Käsiteltävä varoen mutta intohimolla

suljen huulesi, Rakas.

älä sano mitään
mikä saattaa rikkoa
kaiken
mihin uskon

nyt

koko maailma on käsissämme
        kaunein palmuranta vasten taivaanrantaa
        kaari sinun vartalollasi
                      shh...


maataan ihan hiljaa,
kylki kyljessä, hiljaa... hiljaa...
kunnes merellä myrsky tyyntyy
ja pakenemme
kauas täältä